Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.
Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.
Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.
Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe.
- Heli Laaksonen
Tuo on kyllä hyvä. Luin sen ihan hiljattain jostakin, en muista mistä, mutta ihastuin heti. Tykkään muutenkin Heli Laaksosen jutuista. Hänellä tosiaan välähtää.
AntwortenLöschenHeeei, mun kuopuksellahan on joulupatja! Ympäri vuoden.
AntwortenLöschenRaahailee aina pientä vauvapatjaa olohuoneen lattialle, makaa siinä kun haluaa olla kaiken keskellä muiden joukossa...vaikka väsyttääkin.
Clarissa: Tosiaan ihania ne Heli Laaksosen tekstit.
AntwortenLöschenviolet: Onkohan kuopus salaa lukenut Heli Laaksosen kertomuksen ja ymmärtänyt murteen???? Chapeau!