Donnerstag, 26. Februar 2009

Leijonapäivä

Tänään esittelyssä kaksi lempparileijonaani.

Ykkösenä Oiva Paloheimon iki-ihana runo Auttamaton Pekka:

Tämä tarina, jonka nyt kerron tästä
on kuvaus Pekasta järkevästä,
hän itsepäinen oli kuin pakana,
mutta pysyi aina sanansa takana.
Sanat poikasen nelivuotiaan
näet myöskin tarkoin punnitaan.

Oli Pekka todella järkevä mies,
ihan kaiken hän ties,
politiikan, tyttöjen laitteen fiinit
ja leivosherkkujen vitamiinit.
Mutta ässä kirjainta kuitenkaan,
hän ei oppinut oikein lausumaan.
Tuli sokerista tokeri, ja isästä itä,
mutta Pekka ei voinut auttaa sitä.

Oli Pekka nyt äitinsä mukana
kirkolla Osuuskaupassa,
kun villakoiran hän näki siellä,
ei sellaista näe kotikylän tiellä,
niin Pekkakos huudahti: Jellona, hui!
Niin että myyjäkin kauhistui.
Pekan äiti nyt lailla äidin parhaan
näin selitti: laps on joutunut harhaan:
Se koira on, lapseni, eikä nyt noin jellonaks
saa sanoa leijonaa.

Te jellona on, tokaisi Pekka vain,
voi äitejä tottelemattomain.
Kotimatkalla äiti siis ankarasti
tästä nuhteli Pekkaa kotiportille asti,
kun viimein päättyi se saarnan pito,
niin Pekka tuumasi: Aika ito te
jellona tentään olikin.
Voi äitejä, huokaat sinäkin.

Kun Pekkaa pantiin jo nukkumaan
niin äiti puheli murheissaan
nyt taivaan isälle kerro se miten
paha olit päivällä äidille,
ei taivaan isäkään sallia vois
että äidin Pekka noin ilkeä ois.

Heti aamulla äiti siis Pekalta kysyi,
miten ihmeessä mielessäänkin pysyi
tuo pikkujuttu kaiken yötä
vaikka äideillä on niin paljon työtä:

No lapseni, mitä Jumala sanoi,
kun Pekkani häneltä anteesi anoi?

Ylen kirkkaat silmät Pekalla on
ja ne kilpaa kanssa aurinigon nyt loistivat,
kun Pekka haukotteli ja vastasi:

Jumala kummatteli titä kovatti,
näin hänen tanovan kuulin:
Kat hattumpaa, ei hattumpaa,
titä jellonakt minäkin entin luulin!

◘◘◘◘◘◘◘◘

Kakkosena tämä liikuttava brasilialaisen leijonan haastattelu , joka raukka on joutunut ulkomaille eläintarhaan. Leijona puhuu englantia Brasilian aksentilla. (Brasiliassa ei taida olla leijonia muualla kuin eläintarhassa, but never mind, haastattelu on silti ihana.)

Kommentare:

  1. Olipa hauska lukea pitkän pitkästä aikaa auttamattomasta Pekasta. Ja sitten nuo Creature Comforts-jutut - ne on aina yhtä ihania. Tämä on yksi suosikeistani, tai niitä on niin monta yhtä mainiota.

    Hieno asia tuo ystävyytesi Kathrinin kanssa. Täällä päin on MS-tauti yleisempi kuin muualla Suomessa, joten tiedän monia, joilla on tuo oikutteleva sairaus.

    AntwortenLöschen
  2. Clarissa: Siitä lähtien kun näin tuon Leijona-clipin, ajattelen aina eläintarhassa käydessäni, että mitähän ajatuksia sen leijonan päässä taas on.
    Mistähän se johtuu, että teillä on siellä enemmän MS-tautia? Pohjoisemmissa maissahan sitä on enemmän kuin etelässä, mutta onkos teillä sitten vähemmän aurinkoa kuin muualla maassa??? Hassua toisaalta taas, että MS-tautiset ei kovin hyvin siedä kuumuutta.

    AntwortenLöschen
  3. http://www.ms-vaasa.fi/mstauti.htm Tuolta löytyy joitakin selvityksiä asiasta.
    Tässä(kin) tapauksessa voi vain todeta, että hyvä kun on jo tämän ikäinen mitä on. Tuo sairaus kun puhkeaa useimmiten nuoremmalla iällä.

    No mutta! Etkö ole kuullut että Vaasa on Suomen aurinkoisin kaupunki!! Ainakin, jos mainoksiin on uskomista.

    AntwortenLöschen
  4. Clarissa: aika mielenkiintoista se MS:n esiintyminen. Ja Vaasa on Suomen aurinkoisin paikka. Mikäs se aurinko on? Mieheni ei ole koskaan sellaista Suomessa nähnyt ja kesälomalla oli kerran +12C "lämmintä". Onneksi vuokraamassamme mökissä oli sauna.

    AntwortenLöschen
  5. No hyvänen aika! Muistan kuin elisen päivän senkin kesän, kun olin Düsseldorfissa. Suomessa oli +30C lämmintä KOKO kesän ja entäs siellä. Kaksi viikkoa PILKISTI joku auringon tapainen pilven takaa, muuten satoi koko ajan. Kalpeanaamana tuli sitten takaisin tänne, kaikki muut olivat ruskeita kuin pavut. Että se siitä auringosta ja sen näkyvyydestä. Ja kerro tämä nyt miehellesikin:))
    P.s. Düsserdorfissa oli kyllä muuten hauskaa, muistaakseni:)

    AntwortenLöschen
  6. Clarissa: saken är den, että mies kävi 20v joka kesä Suomessa ja vain yhtenä kesänä oli lämmintä ja voitiin uida. Kun hän ei enää (isäni kuoleman jälkeen) tullut Suomeen, Suomen ilmasto muuttui ykskaks lämpimämmäksi. Jouluisin oli aina se ongelma, että lunta alkoi tulla vasta sitten, kun me uudenvuoden jälkeen lähdimme lentokentälle.
    Juttelin äsken Suomen MS-sukulaisen kanssa ja hän kertoi, että diagnoosin jälkeen häneltä kysyttiin, että onko sukujuuria etelä-Pohjanmaalla. Isoisän isä oli tosiaan Lappajärveltä kotoisin, sieltäköhän ne geenit on sitten peräisin.

    AntwortenLöschen
  7. Okei,okei. Luovutan. Uskon jo. Muuten, olin D-dorfissa vuonna 1972, joten luulen että se oli se teidän uintikesänne!
    Leikki sikseen.
    Geeneistähän tuossa tosiaan puhuttiin. Hyvä, että olemme "sekarotuisia" ,perheessä on geenejä Uudeltamaalta, Hämeestä ja sitten myös Etelä-Pohjanmaalta. Ei siis liian vahvana nuo pohjalaiset.

    AntwortenLöschen
  8. hi allu
    wir melden uns bei schönstem wetter aus südtirol aus unserem hotelzimmer: www.preidlhof.it
    zimmer lavendel
    übersetzen geht nicht, wenn in it eingeloggt. dann hält google die übersetzungsanfrage in deutsch für einen virus

    AntwortenLöschen
  9. Erika: welche Überraschung! Viel Spass in Preidlhof und grüsst Südtirol von mir ganz ♥-lich!

    AntwortenLöschen
  10. Taisi yks Allu opiskeluaikana siteerata just tuota "Kat hattumpaa, ei hattumpaa"... en silloin tuntenut...

    AntwortenLöschen
  11. Soili: taitaa olla aina ollut Allun lempilausahduksia.

    AntwortenLöschen