saa meikäläinen astua Amsterdamissa van Gogh-museoon katsomaan näyttelyä Vincent van Gogh ja yön värit. Näyttely on niin ainutlaatuinen ja kysytty, että sinne annetaan tunnin aikaraja, jolloin pääsee sisään ja meille se on lauantaina 9.5.09 kello 15-16.
Lähdemme matkaan ystäväpariskunnan kanssa ja jäämme yhdeksi yöksi Amsterdamiin, joka on minusta aivan ihana kaupunki. Täytyy tässä taas ylistellä internetin tarjoamia mahdollisuuksia, kun kotoa käsin sain ostettua ja painettua museoliput.
Näin Liivian blogista, että hän oli lukemassa Tracy Chevalierin kirjaa Tyttö ja helmikorvakoru. Kanadalainen kirjeenvaihtokaverini kirjoitti noin kahdeksan vuotta sitten minulle lukeneensa pitkällä lentomatkalla ihanan kirjan nimeltä Girl with a Pearl Earring ja aloin heti höristämään korviani. Kun kirja sitten ilmestyi Saksassakin, luin sen ahmimalla. Se on fiktiivinen tarina Vermeerin samannimisen taulun synnystä ja kuvaa loistavasti sen ajan elinehtoja, värien ja valon merkitystä ja taiteilijan ja mallin välistä suhdetta. Jos on kiinnostunut historiasta, taiteesta ja kirjallisuudesta, suosittelen. Vuosia myöhemmin kirjeenvaihtokaveri kirjoitti nähneensä kirjasta tehdyn elokuvan ja senkin halusin nähdä. Siitä syntyi sitten kamala himo nähdä alkuperäinen taulukin, joka on Mauritshuisin museossa Den Haagissa. Ystäväni Mariakin piti kirjasta ja annoin sitten hänelle syntymäpäivälahjaksi retken Den Haagiin. Lähdimme ihanana kesäaamuna autolla kohti Den Haagia, ajoimme kauniissa maisemissa tuulimyllyjen maassa ja löysimme jopa parkkipaikan kanaalin varrelta. Museo oli oikein kiva, taulu itse tuntui vähän pieneltä ja mitättömältä, mutta niinhän se Mona-Lisakin minusta tuntui, kun odotin jotain suurta. Muutenkin tässä Vermeerin taulussa on jotain salaperäistä Mona-Lisaa.
Oh, onpa erikoista että ihan tietty aika ja vain yksi tunti tuohon näyttelyyn!! Olen käynyt siellä Van Gogh museossa, hieno paikka. Tuli aikoinaan vuosisadan alussa oltua Amsterdamissa pitempiäkin aikoja kun eksä ennen asui siellä.
AntwortenLöschenYaliean: siis sinne _sisään_ pääsee ainoastaan sen tietyn tunnin aikana, mutta näyttelyä saa katsoa tietenkin pitempäänkin. Näin ne yrittää selvitä niistä ihmismassoista eikä tarvitse jonottaa, ihan fiksu järjestelmä.
AntwortenLöschenNo minä näin sen filmin joku aika sitten televisiossa ja vaikkei se varmaan sille kirjalle vertoja vedä, niin oli se minusta silti vaikuttava. Ja ihmeen hyvin Scarlett Johansson (tuttu mm. yhdestä mun lempparielokuvista 'Lost in Translation') oli 'saatu' sen maalauksen tytön näköiseksi.
AntwortenLöschenSoili: Scarlett oli tosiaan kyllä hyvä siinä(kin) roolissa. Jos pidän kirjasta, en aina halua nähdä elokuvaa, joka ei juuri koskaan vedä vertoja kirjalle, mutta tämä leffa oli ihan o.k.
AntwortenLöschenOnpa hyvä systeemi tuo aikarajoitus. Luulin ensin, että näyttelyyn on varattu vain tunti ja sehän nyt olisi hysteeristä.Ei tietäisi, mitä kannattaisi katsoa.
AntwortenLöschenTuo kirja on pistänyt silmään monta monta kertaa,jo tuon vangitsevan kansikuvankin takia. Siispä nyt vain lukemaan.
Minustakin Amsterdam on ihana kaupunki ja hollantilaiset ystävällisiä. Sieltä Kölnistä on niin lyhyt matka "joka" paikkaan. Saat olla tyytyväinen.
Vaikuttaa mahtavalta.
AntwortenLöschenHyvältä kuullostaa tuo Amsterdamin vierailu Toukokuulle :)
AntwortenLöschenOlen kuullut kehuja tuosta kirjasta ja elokuvasta, mutta en ole lukenut enkä nähnyt - vielä. Scarlett Johanssen on kuullemma loistava siinä elokuvassa.
Terkkuja! :)
Clarissa: se sisäänpääsyaika on hieno keksintö. Amsterdamissa on aina kiva piipahtaa ja täältä on helppo lähteä. Hollantilaisten ystävyydestä voisi kertoa Piilomajan Violet enemmänkin. (:- Itselläni ei ole huonoja kokemuksia turistina, mutta oli siellä aika erikoisia työkavereita, joiden kanssa olin tekemisissä.
AntwortenLöschenHannele: mahtava on
MaaMaa: Amsterdam on tosiaan sellainen standardipaikka viikonlopuksi ja kiva näyttää suomalaisille ystäville, jotka ei Suomesta käsin välttämättä lähde sinne.
Niin, en osaa sanoa tuosta hollantilaisten ystävällisyydestä tänä päivänä. Silloin "muinaisuudessa", kun olin siellä saksalaisten työkavereiden kanssa muutaman päivän matkalla tapasin vain ystävällisiä ihmisiä. Joku selitti sen sillä, että olin suomalainen, muut saksalaisia ja sodanjälkeiset perityt mielipiteet vaikuttivat vielä. Ehkä samalla tavalla kuin täällä suomalaisten käsitykset itäisen naapurimaan asukkaista. (Olipa hyvä selvitys ystävällisyydestä:)
AntwortenLöschenTama on lempikirjani... elokuvanikin.
AntwortenLöschenAivan upeat molemmat - erilaisia tietysti. Ei ihan kirjaimellisesti toistensa nakoisia.
Ja viela joku paiva naen kyseisen taulun ihan oikeana....... *huokaus*
M'man: se museo kannattaa kyllä katsoa, ei ole liian iso eli jaksaa katsella hyvin kaikki teokset.
AntwortenLöschenMitvit, ai hollantilaiset ystävällisiä..no, ehkä pienissä erissä ja lyhyen aikaa kerrallaan.
AntwortenLöschenKuudessa vuodessa minusta alkoi tuntua hyvinkin muulta.
Mielipideasioita toki nämäkin. Muistan silti ne lukemattomat muut tapaamani ulkomaalaiset, jotka kuorossa sanoivat: en missään, koskaan ole tavannut näin röyhkeää porukkaa.
Muistan sen lievän pettymyksen tuon taulun äärellä minäkin.
Kaunis se kyllä on. Elokuvan olen nähnyt ja siitä pidin. Muistan miten menin sen jälkeen Delftiin ja yritin seikkailla ja kuvitella olevani...no, jotakin.
violet: Delftissä mä aina ajattelin, että Vermeer tulee vastaan ihan niinkuin Weimarissa aina odotan, että tulisi Goethe, Schiller, Liszt jne.
AntwortenLöschen