嗨！

Näyttää siltä, että jetlagista ei tullut ongelmaa, sillä nukahdin illalla yhdeksältä ja heräsin aamulla seitsemältä.
Terveisiä Shanghaista, jossa asuimme ystäviemme luona isossa kolmen makuuhuoneen ja kolmen kylpyhuoneen lukaalissa. Ma-pe tulee ayi huolehtimaan huushollista eikä tarvinnut kuin heittää aamulla likaiset vaatteet pyykkikoriin ja illalla kotiin tullessa ne löytyi puhtaana ja silitettynä sängyn päältä. Ayi siivoaa ja pesee pyykin, käy kaupassa, huolehtii, että maljakossa on aina tuoreita leikkokukkia, hommaa juomavedet, laittaa tarvittaessa ruokaa jne. Olisipa meilläkin kotona ayi!
Ystävämme X.(nimi tarkoittaa "Osaa arvostaa totuutta") ja D. ("Isä, äiti ja poika") asuvat tois pual jokke eli Pudongin kaupunginosassa, joka on sitä modernimpaa Shanghaita. Moni shanghailainen on sitä mieltä, että Pudong ei ole sitä oikeaa Shanghaita, mutta siellä on helppo asua, on enemmän tilaa, rauhallisempaa ja parempi hengittää ja metrolla pääsee muutamassa minuutissa vanhaan kaupunkiin.
Kuva on otettu ystäviemme olohuoneesta ja siinä näkyy pikkuisen Jin Mao-tornin huippua leveän talon takana. Kun kävimme Shanghaissa 2001, Jin Mao oli kaupungin korkein talo. Nyt viereen on rakennettu pullonavaajaa muistuttava Financial Center ja suunnitteilla on sitäkin korkeampi Shanghai Tower.

Vuosi sitten Shanghaissa oli vain kaksi metrolinjaa, mutta ensi vuoden maailmannäyttelyn takia niitä on rakennettu vaikka kuinka monta lisää. Siinä missä Kölnissä rakennetaan vuosikausia pientä pätkää metroa ja vielä sillä tuloksella, että kaupunginarkisto ja pari muuta taloa romahtaa kasaan ja ihmisiä kuolee, Shanghaissa rakennetaan vuodessa iso verkosto ja mitä hienompia metrojunia ja -asemia. Lippusysteemikin pelaa loistavasti, ei mitään paperilippuja niinkuin täällä Saksassa vaan uudelleen käytettäviä magneettisia muovikortteja, jotka toimivat ongelmitta.
Suomalaisissa junissa oli ennen vanhaan kylttejä, joissa luki "Älä sylje lattialle. Spotta ej på golvet." ja systeemi näyttää toimineen, sillä suomalainen ei enää sylje junan lattialle. Kiinalaisten syljeskely on mielestäni kahdeksan vuoden aikana vähentynyt ja metroasemilla oli No spitting-kylttejä.

Kiinalaiset rakastavat edelleen tanssimista ja illalla töiden jälkeen he menevät puistoon tanssimaan.

Ja kiinalaiset rakastavat valokuvaamista. He kuvaavat myös mielellään ulkomaalaisia ihmetyksiä ja meistä otettiin lukemattomia valokuvia. Jotkut yrittivät ottaa kännykällä salaa kuvia, monet tulivat kysymään, saako ottaa kuvan. Itse he poseeraavat mielellään. Morsiuspareja näkyi joka päivä jossain puistossa valokuvaajan kanssa.

Nyt tämän huushollin ayi lähtee ruokakauppaan!