Dipladeniaa ja barokkia

Istuin eilen ulkona ihailemassa dipladeniaani eli ruusumaljaköynnöstä ja kuuntelemassa naapurin olohuoneesta kaikuvan amatöörisekstetin barokkimusiikkiharjoituksia. Ääni kuuluu tässä huonosti, kun oli muita taustaääniä, esimerkiksi naapurin suihkukaivon kohinaa ja linnutkin taisi laulaa.



Illalla olimme kylässä syöpää sairastavan ystävämme Ginan luona. Hänen miehensä oli laittanut ihanaa thaimaalaista linssikeittoa, jonka reseptistä haluan välttämättä kopion. Gina on saanut kaksi annosta kemoterapiaa, hiukset on lähteneet, mutta päässä upea peruukki, jota ei todella tunnista peruukiksi. Ruoka ei oikein hänelle maistunut ja sitten tuli yhtäkkiä huonovointisuus ja joutui raukka lähtemään sänkyyn. Eikä siinä taudissa ole tarpeeksi: äitinsä sai viikko sitten kaksi halvauskohtausta peräkkäin, on liikuntakyvytön ja sekaisin päästään eikä voi enää palata asuntoonsa. Nyt etsitään paikkaa hoitokodista. On siinä tarpeeksi taakkaa yhdelle ihmiselle ja meille muistutus, että omat ongelmat on peanuts.