Hätä on musta

Iltasanomat kirjoitti perjantaina , että yli miljardi ihmistä maailmassa näkee nälkää. Samaan aikaan toisen lehden lukijoiden kirjoituksissa joku ihmettelee, miksi pitää lahjoittaa ulkomaille, kun omassa maassakin on paljon köyhyyttä. Nunnatuttavamme luostarikoulussa Tansaniassa lapset saavat lounaaksi maissipuuroa ja heidän vanhempansa ovat kiitollisia lasten saamasta ateriasta. Ei tule ainakaan minulle huono omatunto, että annan omastani vähän Afrikkaan. Löysin jostain Matti Paloheimon tekstin Biafran sodan ajalta ja se sopii mielestäni nykyaikaankin:

Einstein, vanha viisas, liian aikaisin lähdit.
Suhteellisuudentajun täydellinen puute, sillä katso.
Päivää rouva Nieminen, mikä mahtaa olla nimemme?
Nieminen, rouva Nieminen.
Niin rouva Nieminen, oletteko sitä mieltä, että Suomen
pitäisi antaa apua Biafralle?
Ei, kyllä se on niin, että ensin oman maan asiat kuntoon
ennen kuin ollenkaan lähdetään jakelemaan rahaa vieraille.
Rouva Nieminen, realistinen patriootti, kassissa paisti-
lihaa, kahvileivokset.
Syyskuu. Vilja korjattu. Mihin me panemme kaiken tämän
voin. Syön seitsemännen voileivän aamiaista odotellessa.
Luuta ja nahkaa Biafran naiset. Heidän rintansa
Kuivettuvat vastasyntyneiden huulilta. Strip-tease
Miss Nadja. Pidän bikineistäsi. Mustan nahan peittämät
luut caterpillareilla ammottaviin hautoihin.
Herra ministeri. Lomalla.
Herra pastori. Herätyskokouksessa. Joutukaa sielut.
Kirkkokahvit.
Kotona huonosti muualla huonommin.
Ero köyhyydellä ja kurjuudella. Hätä on musta.

kuva täältä