Mittwoch, 17. Juni 2009

Palataan lapsuuteen

Tässä on lueteltu 20 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.

1. Kampa
Kammasta ei ole mitään erikoisia muistoja. Olen aina unohtanut katsoa peiliin ja sen näköinen on sitten ollut kampauskin.
2. Lintu
Linnuista muistan parhaiten talitintit, joita isä jaksoi syöttää maapähkinöillä. Kun talviaamuna sytytettiin keittiön kattolamppu, tintit syöksyivät heti lintulaudalle ja isä kiiruhti ulos ja linnut söivät isän kädestä.
3. Meri
(Itä)merta nähtiin aina Helsingissä käydessä ja kerran olin tyttökaverin mökillä Lokalahdella. Silloin tuntui oudolta uida suolavedessä. Uin edelleenkin mieluummin järvivedessä.
4. Kitara
Samainen tyttökaverini soitti hienosti kitaraa ja kuuntelin haltioituneena. Itse aloitin pianistin uran hyvin nuorena, mutta taidot on edelleen tuon kuvan tasolla.

5. Kello
Ensimmäisen kellon sain vasta kouluikäisenä ja se oli veljen vanha. Olin siitä kovin ylpeä ja katsoin jatkuvasti kelloa niin että naapuritkin tajusivat, että nyt on Allu saanut kellon.
6. Oksentaminen
En ole kovasti harrastanut. Kerran äidin imuroidessa sain tosin pahan kohtauksen ja oikein kunnanlääkäri kutsuttiin katsomaan lasta. Hän totesi, että olin tullut merisairaaksi imurin äänestä. Aika hyvä syy jättää nykyään imurointi vähälle.
7. Mummo
Vanhempani olivat vanhoja syntyessäni ja niin sitten mummotkin. Hilma Fredrika oli yli 80v ja ryppyinen ja muistan, että hän istui keittiössä ja yritti houkutella syliin, mutta en halunnut. Alma Johannasta en muista muuta kuin hautajaiset. Kun heräsin hautajaispäivän aamuna, olohuoneeseen oli ilmestynyt valtavan pitkä pöytä, jonka päällä oli valkoiset pöytäliinat. Olin helpottunut, kun äiti vannoi, ettei mummon ruumista laiteta pöydälle.
8. Kirja
En tarkkaan muista, milloin opin lukemaan. Kouluun menin kuuden vanhana ja silloin osasin kyllä jo lukea ja kirjoittaa kirjoituskirjaimia. Joululoman alkaessa saimme ottaa kaikki piirustukset kotiin. Oppilaat pantiin jakamaan ne ja luokkakaverini ei osannut lukea kirjoituskirjaimilla kirjoittamaani etunimeäni ja vei piirustukseni opettajalle, joka kehotti minua tulevaisuudessa kirjoittamaan keppikirjaimilla. Sitä en ikinä unohda. Vanhempani eivät tienneet, että osasin lukea kunnes kerran pyysin äitiä lukemaan jonkun sarjakuvan Hesarista ja kun hän ei ehtinyt, sanoin lukevani itse. Äiti luuli, että luen edellispäivän lehteä, josta minulle oli sarjakuva luettu, mutta se olikin lehti, jota en voinut vielä tuntea ja niin äiti totesi, että lapsi osasi lukea. Yksi lapsuuden kirjojani oli Kalle Kani, jota näköjään vieläkin painetaan.

9. Pipo
Rakkain pipo taisi olla sellainen, jossa oli reikä poninhäntää varten. Yritin etsiä valokuvan, mutta en löytänyt, vaikka tiedän, että sellainen jossain on olemassa.
10. Matematiikka
Olen sotajalalla matikan kanssa. Seiskan sain lyhyestä matikasta enkä enää edes tiedä, mitä on logaritmit enkä välitäkään tietää. Etsin matemaatikon, joka suostui kanssani naimisiin, minulle riittää ynnä- ja prosenttilasku, mies saa hoitaa differentiaali- ja integraalipuolen.
11. Metsä
Metsä oli aivan meidän talon vieressä. Siellä kasvoi kieloja ja ketunleipää ja vähän kauempana olevasta metsästä haimme isän kanssa suksilla joulukuusen. Naapurin pojat kaatelivat ilman lupaa puita metsässä ja siitä innostuin pienenä kaatamaan omenapuita. Olin kuulemma asiasta ilmoittanut („Kaadan ison puun“), mutta eivät ottaneet todeksi kunnes huomasivat, että jyrsin puukolla isän omenapuita.
12. Ukkonen
Äiti sanoi, ettei ukkosta tarvitse pelätä enkä sitten ole pelännyt.
13. Hiukset
Hiukset oli ohuet vaaleat ja olisin niin mielelläni ollut mustatukkainen.
14. Veli
Veli oli 19v vanhempi ja jo ylioppilas kun synnyin. Hän rakasti minua ja olen löytänyt hänen sotaväestä lähettämiään kortteja, joissa on aina terveiset pikku-Allulle. Tärkeä henkilö edelleenkin.
15. Ikkuna
Ikkunasta muistuu mieleen yksi pakkasilta. Isä istui kirjoituspöydän ääressä, kun ikkunaan koputti pieni lintu ja kun isä avasi ikkunan, lintu tuli sisälle ja meni kirjoituspöydän lampun alle lämmittelemään. Jonkin ajan päästä se sitten taas päästettiin ulos.
16. Kalenteri
Keittiön hyllyllä oli aina almanakka, joka vuosi saman näköinen ja sitä oli kiva tuskiskella.
17. Puuro
Meillä syötiin leipää ja teetä aamupalaksi, mutta muistan yhden luokkakaverin kertoneen, että hänet äitinsä pakotti hänet syömään kaurapuuroa. Säälin häntä silloin ja nyt tykkään kaurapuurosta.
18. Nenäliina
Äiti inhosi kangasnenäliinoja hygieenisistä syistä ja olen aina käyttänyt paperinenäliinoja, joita ilman en lähde minnekään.
19. Kynsilakka
En ole lapsena käyttänyt enkä juuri aikuisenakaan.
20. Taulu
Ehkä se oli iso kukkataulu, jonka äiti oli ostanut kiertävältä taidemaalarilta. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä olikin aika tunnettu taiteilija, joka silloin oli rahapulassa ja kiersi talosta taloon myymässä taulujaan.Taulu koristaa nykyään veljen tyttären seinää.

12 Kommentare:

  1. Koulumuistoihin liittyy aina myös tuollaisia ikäviä asioita. Minulla on ruotsinkielinen sukunimi, jota minun ei tarvinnut kirjoittaa mihinkään, vaikka osasin. Opettaja itse kun ei osannut.
    Oi kun söpö pianisti!
    Reinhard Meylla oli myös muistoja, valoisia ja synkkiä. Lopussa kaunis kesätunnelma:Sonntage, wenn Verwandte uns besuchen, wenn alle lacht und durcheinander spricht, Geschirr klirrt, draußen gibts Kaffee und Kuchen, Johannisbeern im Garten funkeln rot im Sonnenlicht.

    AntwortenLöschen
  2. Clarissa: en tiedä, reagoisiko nykyajan pedagogit eri tavalla, mutta minä olin aika onneton asiasta. Onneksi isoisä muutti ruotsalaisen sukunimen suomalaiseksi, ettei siitä tullut ongelmaa opettajalle, kun nimessä oli vaikea q-kirjainkin kaiken kukkuraksi.

    AntwortenLöschen
  3. Kiva meemi! Taidan kopsata blogiini kanssa :)

    Ihania muistoja, erityisesti tuo Ikkuna-muisto: lintu tuli lampun alle lämmittelemään! Ihankuin Lumikista! :)

    AntwortenLöschen
  4. Voi niin hellunen pikku pianisti!

    AntwortenLöschen
  5. MaaMaa: juu, heti vaan kopsaamaan
    Susadim: kunpa vaan osaisi soittaa niin hyvin kuin veljensä

    AntwortenLöschen
  6. Mukava meemi ja ihania muistoja :)
    Nätti kuva pianistista.

    Lapsuudestani muistan pikkuserkkuni, jonka sukunimessä oli q-kirjain, ja kun lähetin hänelle postia, olin hyvin tarkkana, että taatusti kirjoitin nimen oikein :)

    AntwortenLöschen
  7. Tammen kultaiset kirjat -sarjasta on saatavilla monia vanhoja. Meillä on Antti autotehtaassa, jossa perheen äiti istuu ja hymyilee iloisesti, kun isä sopii toimiston puolella autokaupoista myyjän kanssa.

    Pitääpä yrittää itsekin muistella lapsuutta...

    AntwortenLöschen
  8. Nurkkalintu: niin se q on vaikea ja kun vielä v sen perään, ei sovi härmäläiselle
    kato nyt tätäkin: siitä vaan muistelemaan sinäkin

    AntwortenLöschen
  9. No, justhin nuan, v q:n peräs! :D

    AntwortenLöschen
  10. Olipa monipuolisia muistikuvia.
    Minä muistan mummon istuneen keinutuolissa ja lukeneen minulle ääneen ja äiti kertoi minun korjanneen hänen virheitään, lapsethan oppii tarinat ulkoa.
    Kun itse osasin lukea, niin suurimman vaikutuksen minuun teki saapasjalkakissa, Koivu ja tähti sekä Hannu ja Kerttu.

    AntwortenLöschen
  11. Hihih, vai merisairaaksi. Minàkin olen kerran alkanut oksentamaan, kun àitini imuroi. ààni hàiritsi minua. Tuon oksennuksen jàlkeen nousi kyllà kuumekin ja muuta, joten tuskin merisairautta minulla ;)

    AntwortenLöschen
  12. -S-: ai sinäkin pölynimurista, hihi, kohtalotoveri

    AntwortenLöschen