Täällä taas

Burgundin unikot ja ruiskaunokit ovat takanapäin ja on taas ihan kiva olla kotona.
Ensimmäinen pyöräilypäivä oli une grande catastrophe, sillä ystävämme Geen piti korjata puhjennut kumi NELJÄ kertaa ja se kamalassa sateessa. Pyöräfirma saa kuulla meiltä kunniansa huonojen renkaiden takia. Onneksi minulla oli mukana kummitytöltä peritty loistavalaatuinen Rukka-sadeviitta, jonka ansioista pysyin suhteellisen kuivana. Ensimmäisillä kilometreillä Gee, joka ei ole kovin paljon pyöräillyt, teki yhtäkkiä täysjarrutuksen ja linkosi pyöränsä siippani päälle, joka kaatui aika pahasti ja loukkasi vasemman käsivartensa niin ettei voinut sitä lainkaan käyttää. Onneksi hän on niin taitava pyöräilijä, että pystyi ajamaan 70km yhdellä kädellä. Seuraava yö oli minulle uneton, sillä miehellä oli kamala kipu lääkkeistä huolimatta ja annoin hänelle tyynyni käsivarren pehmusteeksi enkä raaskinut kiskoa yhteisestä peitosta osuuttani, kun hän vihdoin nukahti sen päälle. Siinä sitten leikiskelin kännykälläni ja olin iloinen, että hotellissa oli langaton nettiyhteys. Tarkoitus oli mennä seuraavana päivänä Maconissa röntgeniin, mutta aamulla olimme sitä mieltä, että mitään ei ole murtunut vaan kyseessä oli ilmeisesti "vain" limapussin ärsytys ja vähitellen ne kivut antoivat periksi ja kättä saattoi taas käyttää.
Seuraavana päivänä taivas oli usein uhkaavan näköinen, mutta sade ei ylttänyt aivan meihin asti.


Sitten oli välillä aivan sininen taivas.


Mutta suurimman osan ajasta taivas oli tällainen:


Ajelimme kauniita teitä monen eri joen yli tai rannalla


ja näimme paljon kauniita kyliä ja kukkia


Pyöräretken päätyttyä piipahdimme miehen työkeikan takia muutamaksi tunniksi aurinkoiseen Zürichiin ja sieltä jatkoimme matkaa takaisin Ranskan puolelle iki-ihanaan Elsassiin, jonka taloja ja maisemia en kyllästy katsomaan


Asuimme Itterswillerin kylässä tässä hotellissa

Huolimatta ensimmäisen päivän vastoinkäymisistä matka oli oikein onnistunut ja jopa ystävämme Gee oli erittäin tyytyväinen ja lähtee ensi kerrallakin mukaan.