Kymmenen päivää Provencessa

Jos haluatte tietää, millaista elämä Provencessa on, suosittelen lukemaan Peter Maylen mahdottoman hauskan kirjan Vuosi Provencessa. Kuvaukset siinä kirjassa eivät ole liioteltuja, melkein päinvastoin. Ihmiset on erikoisia, epäluotettavia ja kaikki on byrokraattista. Serkku halusi maksaa laskun Saksaan, mutta eihän sellainen asia helposti hoidu ja online banking taitaa olla täysin tuntematon asia. Hänen pitää mennä henkilökohtaisesti pankkiin viemään iso kaavake ja on mentävä oman pankin siihen haaraliikkeeseen, missä on tili ja ns. oman pankkivirkailijan luokse. Mikään muu haaraliike ei voi asiaa hoitaa. Hän meni joku aika sitten kymmentä vaille 12 _kysymään_ virkailijalta, minä päivänä ja mihin aikaan hän saisi tulla yhtä maksua hoitamaan. Pankkivirkailija meinasi pudota tuoliltaan, kun joku on niin röyhkeä ja tulee kymmentä vailla tuollaista kysymään, kun pankki menee kello 12 kiinni. Hotellin puutarhatalkkariapumies on vähän samaa kaliberia eikä häneen voi luottaa yhtään.
Tänään oli ensimmäistä kertaa tunne, että olen vähän kuin lomalla, kun kaikki vieraat lähtivät rannalle ja aamupäivän hommat hoidettuani sain pulahtaa uima-altaaseen ja istahtaa mulperipuun varjoon lukemaan kirjaani, johon en ole tähän mennessä ehtinyt edes koskemaan.
Välillä käyn tietenkin täyttämässä ja tyhjentämässä pesukonetta.
Tällä hetkellä hotellissa on oikein kivoja ja helppohoitoisia asiakkaita sen jälkeen kun pari ranskalaisperhettä lähti, mm. todella herttainen skottipari, jonka englantia en meinaa ymmärtää yhtään. Siihen verrattuna tämänpäiväinen kahvitunnin ranskankieliset keskustelut huonesiivoojatytön kanssa tuntui tosi helpolta, vaikka ranskan taitoni ovat alkeelliset. Yhtä nuorta dynaamista eurooppalaista konsulttikaveria me yritämme vähän kasvattaa, kun hän vaatii vähän liikaa. Serkku tarjoaa aamiaisella ihania itse tekemiään marmeladeja/hilloja ja yrittää tarjota joka päivä vähän eri laatuja. Kaveri piti niistä ja alkoi vähän niinkuin vaatimaan aina jotain tiettyä laatua, mutta otettiin häneltä tuuli purjeista ja sanottiin, että täällä vaihdetaan joka päivä lajit eikä kaikkia lajeja ole edes aina saatavilla, kun niitä tehdään pieniä määriä. Hän vaati muuten heti ensimmäisenä päivänä, että aamiaiseksi on sitten saatava _aina_ Nutellaa (sellaista suklaapähkinäsössöä, jota pikkulapset syö). Kyllä tässä aika usein ollaan ihmetelty, miten ihmiset vaatii saada täällä sitä, mitä syövät kotona. Skandinaaveista huomaa, että he eivät oikein osaa syödä kaikkia juustoja. Juusto on heille emmentaalipala, josta höylätään ohut siivu. Serkku ihmetteli, kun he pyytävät saada juustoa, mutta jättävät sitten lähes kaiken syömättä, vain juustoviipaleet menee, mutta ei camembert tai vuohenjuusto jne.
Pesukone odottaa. Au revoir!