Montag, 20. Juli 2009

Kymmenen päivää Provencessa

Jos haluatte tietää, millaista elämä Provencessa on, suosittelen lukemaan Peter Maylen mahdottoman hauskan kirjan Vuosi Provencessa. Kuvaukset siinä kirjassa eivät ole liioteltuja, melkein päinvastoin. Ihmiset on erikoisia, epäluotettavia ja kaikki on byrokraattista. Serkku halusi maksaa laskun Saksaan, mutta eihän sellainen asia helposti hoidu ja online banking taitaa olla täysin tuntematon asia. Hänen pitää mennä henkilökohtaisesti pankkiin viemään iso kaavake ja on mentävä oman pankin siihen haaraliikkeeseen, missä on tili ja ns. oman pankkivirkailijan luokse. Mikään muu haaraliike ei voi asiaa hoitaa. Hän meni joku aika sitten kymmentä vaille 12 _kysymään_ virkailijalta, minä päivänä ja mihin aikaan hän saisi tulla yhtä maksua hoitamaan. Pankkivirkailija meinasi pudota tuoliltaan, kun joku on niin röyhkeä ja tulee kymmentä vailla tuollaista kysymään, kun pankki menee kello 12 kiinni. Hotellin puutarhatalkkariapumies on vähän samaa kaliberia eikä häneen voi luottaa yhtään.
Tänään oli ensimmäistä kertaa tunne, että olen vähän kuin lomalla, kun kaikki vieraat lähtivät rannalle ja aamupäivän hommat hoidettuani sain pulahtaa uima-altaaseen ja istahtaa mulperipuun varjoon lukemaan kirjaani, johon en ole tähän mennessä ehtinyt edes koskemaan.
Välillä käyn tietenkin täyttämässä ja tyhjentämässä pesukonetta.
Tällä hetkellä hotellissa on oikein kivoja ja helppohoitoisia asiakkaita sen jälkeen kun pari ranskalaisperhettä lähti, mm. todella herttainen skottipari, jonka englantia en meinaa ymmärtää yhtään. Siihen verrattuna tämänpäiväinen kahvitunnin ranskankieliset keskustelut huonesiivoojatytön kanssa tuntui tosi helpolta, vaikka ranskan taitoni ovat alkeelliset. Yhtä nuorta dynaamista eurooppalaista konsulttikaveria me yritämme vähän kasvattaa, kun hän vaatii vähän liikaa. Serkku tarjoaa aamiaisella ihania itse tekemiään marmeladeja/hilloja ja yrittää tarjota joka päivä vähän eri laatuja. Kaveri piti niistä ja alkoi vähän niinkuin vaatimaan aina jotain tiettyä laatua, mutta otettiin häneltä tuuli purjeista ja sanottiin, että täällä vaihdetaan joka päivä lajit eikä kaikkia lajeja ole edes aina saatavilla, kun niitä tehdään pieniä määriä. Hän vaati muuten heti ensimmäisenä päivänä, että aamiaiseksi on sitten saatava _aina_ Nutellaa (sellaista suklaapähkinäsössöä, jota pikkulapset syö). Kyllä tässä aika usein ollaan ihmetelty, miten ihmiset vaatii saada täällä sitä, mitä syövät kotona. Skandinaaveista huomaa, että he eivät oikein osaa syödä kaikkia juustoja. Juusto on heille emmentaalipala, josta höylätään ohut siivu. Serkku ihmetteli, kun he pyytävät saada juustoa, mutta jättävät sitten lähes kaiken syömättä, vain juustoviipaleet menee, mutta ei camembert tai vuohenjuusto jne.
Pesukone odottaa. Au revoir!

Kommentare:

  1. Meidän yhdet naapurit, jotka matkustelevat todella paljon ympäri maailmaa, menettivät videokamerat ja muut juuri siellä Provencessa. Kun näkee vain kauniita kuvia yms. sieltä, on vaikea uskoa, että ihmiset ovatkin tuollaisia.
    Hyvä, että nyt on mukavia asiakkaita, jaksat tämän loppuajan ja toivottavasti ehdit jopa hiukan enemmän nauttiakin olostasi siellä.
    Niin, eihän täällä syödä kuin edamia ja jos oikein hienostellaan niin sitten sitä emmentaalia:))Me taidetaan olla poikkeus, kaiken sorttista juustoa löytyy, myös vuohenjuustoa eri muodoissaan.Halloumi. Nam.

    AntwortenLöschen
  2. Minulla on kokemusta vain Saksassa asumisesta, mutta välillä ihmettelen, kun tänne muuttaneet valittavat, kuinka vaikeaa ja mahdotonta ja byrokraattista Saksassa on...

    Toivottavasti ehdit useammin lepäämään kirjan kanssa!

    AntwortenLöschen
  3. Kun matkustelee, avartuu näkökulma. Sinä olet kokenut todella laidasta laitaan kaikenlaista siellä Provencessa. Ihmiset ovat todella erikoisia ja vaativat usein samaa mitä kotona on.. Narisijoita aina on, mutta tekijöistä on puute....
    Mutta miksipähän se pankkiasioidenkin hoito on siellä niin kankeata? Minusta Saksassa on jo byrokratia huipussaan, mutta kuvailujesi mukaan tuntuu siltä, että siitäkin on vielä nousua....
    Koeta kaikesta huolimatta nauttia niistä vapaista minuuteista, mitä Sinulla siellä on.....

    AntwortenLöschen
  4. Hih, nauratti kuvaus pankkiasioiden hoidosta :D Ja hyvä, että vähän koulutatte "poikaa" tavoille!

    Mua aina ihmetyttää turistit, jotka innoissaan matkustavat jotta saavat "kokea jotain uutta" mutta sitten valittavat, kun kaikki on niin erilaista.... huoh.

    Mä rohkeasti maistoin täällä skotlannissa rohkeasti paikallista herkuua haggista, VAIKKA tiesinkin jo etukäteen mistä se on tehty! Kolleegani nimittäin kovasti ihmetteli, että olin niin rohkea ja epäili, etten tiedä karmaisevaa reseptiä... ;)
    Kerron huomenna blogissani tarkemmin :)

    Vilkutuksia ja toivottavasti saat vähän enemmän aikaa relata ihanasti kirjan ääressä ja uima-altaassa pulahdellen :)

    AntwortenLöschen
  5. Luettu on, på svenska, Alltid Provence.

    Maassa maan tavalla ja jos matkalla syö vain sitä samaa pullaa samaa teelaatua mitä kotonakin, niin eikö sitten olis se ja sama vaikka pysytellä siellä kotimökissä...

    Mutta tunnustettakoon, lasten herkku Nutella maistuu kyllä minullekin :D

    AntwortenLöschen
  6. Peter Maylen kirjan olen minäkin vuosia sitten lukenut ja hihitellyt itsekseni... Minäkään en ymmärrä, että miksi lähteä ulkomaille kun pitäis pöydästä löytyä sitä mitä kotonakin?
    Minä ostan aina kiltisti purkin Nutellaa kun lapsenlapset tulevat käymään - ja annan loput mukaan, itse en syö.
    Ihme, että Ranskassa pankkiasiat on niin ajasta jäljessä, tähän asti luulin Saksaa nettiliikenteen kehitysmaaksi.

    AntwortenLöschen
  7. Ihana, että pääsit hengähtämään kirjan kanssa. Toivottavasti vielä uudelleenkin.
    Täällä pankkiasioissa myös hieman järjestelemisen varaa. Shekkejä harrastetaan paljon, mutta niiden lunastaminen on luku sinänsä. Jos haluaa maksaa yksittäisen laskun netin kautta niin pitää soittaa ja anoa, että saajan tilinumero "asennetaan" pankin toimesta listallesi ennen kuin maksu onnistuu.
    Timanttista tiistaita!
    Heljä

    AntwortenLöschen
  8. Arvaat miten kaamea kokemus lapsilleni oli, kun joskus 80-luvulla Saksassa koko päivän kierreltyämme menimme illalla johonkin Gasthausiin syrjäisellä maaseudulla. Pakko oli saada ruokaa, mutta kun ei kerran ollut ruoka-aika enää, ei ollut tarjolla kuin leipää ja camembert-juustoa. Paksuja siivuja poikittain pitkulaisen ruisleivän päällä, siivuja oli ainakin seitsemän. Ei mitään muuta. Kauheaa oli se, mutta nälissämme söimme sentään puoliväliin. Sitten väkevä camembert ei enää mennyt alas, ei aikuisilla sen enempää kuin lapsillakaan.
    Ei ollut totuttu kuin siihen edamiin.

    AntwortenLöschen
  9. Tun kirjan näin eurolla kirpparissa..

    AntwortenLöschen
  10. Clarissa: kamalasti varkaustapauksia täällä, aina varotetaan turisteja
    kato nyt tätäkin ja Maija: tähän verrattuna Saksan byrokratia on peanuts
    MaaMaa: pitääkin lukea ruokakokemuksesi Skotlannista oikein ajan kanssa
    Susadim: kyllä minäkin voi joskus pistää Nutellaa suuhuni, mutta ei tulisi mieleeni vaatia joka hotellissa sitä joka aamu
    Soili: Saksa tuntuu olevan aivan sophisticated verrattuna Ranskaan
    RouvaHoo: shekkejä näkyy täälläkin vielä paljon
    kirlah: vai pelkkää edamia, teiltähän jää hienot maut maistamatta
    Hannele: ostapas kirja, se on hauska

    AntwortenLöschen
  11. Ostin kirjan :)

    Luulen syöväni KAIKKIA juustoja, ollaan miehen kans molemmat ihastuneita juustoon ja viiniin..

    AntwortenLöschen