Mittwoch, 29. Juli 2009

Mustaan metsään

Huomenna starttaamme kolmeksi päiväksi tähän hotelliin Schwarzwaldiin.
kuva lainattu täältä

Matkasta päätettiin jo alkuvuodesta ja sen aihe oli alunperin iloinen asia eli ystäväni Ginan miehen syntymäpäivä, mutta nyt vähän epäilen ollaanko koko ajan iloisia. Gina sai neljännen kemoterapian jälkeen pahoja verenkiertohäiriöitä vasempaan käteen, sormet puutuivat ja sormenpäät alkoivat mustua. Hän joutui kahdeksi viikoksi sairaalaan suonikirurgian osastolle, jossa yrittivät saada verenkiertoa toimimaan ja totesivat, että tilanne johtuu väärin annetusta sytostaattihoidosta. Eli jotenkin on ne tiputukset pistetty väärin ja sen käden valtimo on mennyt tukkoon. Nyt annetaan verenohennuslääkettä ja toivotaan, että veri löytää itselleen uuden tien. Jossain vaiheessa oli jo puhetta sormien amputoimisesta, mutta nyt on onneksi enää yksi sormi musta ja toivotaan, että sinnekin veri vielä löytää tiensä. Eikös se yhdelle ihmiselle riittäisi, että hänellä on syöpä ja jossain on taas todettu uusi kysta ja vanha äiti makaa halvaantuneena ja on lopettanut syömisen?? Jo toinen tapaus tuttavapiirissämme, jossa lapset joutuvat tekemään päätöksen laitetaanko omainen letkuruokintaan vai annetaanko...... Tässä taas aika muistaa sellainen asia kuin hoitotahto.
Gina on aika väsynyt, mutta haluaa silti lähteä tuolle matkalle ja yritämme tehdä parhaamme ja lohduttaa, mutta vaikealta tuntuu löytää sopivia sanoja.

There is no medicine like hope, no incentive so great, and no tonics so powerful as expectation of something better tomorrow. -O. Swett Marden

Kommentare:

  1. Elämä ei jaa taakkojaan tasapuolisesti. Eikä anna samaa voimaa niitten kantamisenn. Oikeudenmukaista ei elämä ole.

    AntwortenLöschen
  2. Entinen työtoverini on ollut keväästä lähtien sairaalassa ja pari viikko asitten alettiin antaa kemoterapiaa. Hän on niin huonossa kunnossa, että ei enää pääse itse kävelemään. Siinä alkaa jo sanat loppua lohdutukseen..... Kuitenkin toivotan Teille niissä olosuhteissa kivaa jälleennäkemistä ja voimia myös lohdutukseen....

    AntwortenLöschen
  3. Maija: ei tosiaan oikein tiedä mitä sanoisi. Ei kehtaa kertoa mitään itsestään, kun kaikki on hyvin eikä oikein halua puhua koko aikaa sairaudestakaan. No, mulla on ainakin paljon kerrottavaa uudesta ammatistani tiskaajapyykkäritarjoilijana, se on aika neutraali teema. Ja ainakin voin kertoa Ranskan serkusta, jolla on ollut rintasyöpä molemmissa rinnoissa ja hän elää edelleen, vaikka leikkauksista on varmaan jo 20v aikaa.

    AntwortenLöschen
  4. Toivottavsti Gina jaksaa edes hiukan nauttia viikonlopusta. Miten vaikeaa onkaan löytää lohdutuksen sanoja. Toisaalta huomasin kun soitin entiselle naapurilleni, jolla on ollut monta nieluleikkausta ja nielun sädehoitoa, että hän iloitsi suuresti soitostani, vaikka en paljon muuta voinut kuin kuunnella.

    AntwortenLöschen
  5. Soili: on usein vaan niin vaikea soittaa, kun pitää miettiä, mitä sanoo ensimmäiseksi, kun on vaikea kysyä "mitä kuuluu", kun tietää, että kuuluu todella huonoa.

    AntwortenLöschen
  6. Hyvä, että Gina haluaa ja pystyy kuitenkin lähtemään viikonlopun viettoon! Hänelle on varmasti tärkeintä ystävien läsnäolo ja mahdollisimman "normaali" meininki. Ei varmaan tahdokaan sääliä eikä jatkuvia osanottoja, saati puhua sairaudesta; toivoa on niin kauan kun on elämää.

    Kun äitini oli loppusuoralla syövän kansaa, mulla oli kova nuha. En kehdannut siitä edes mainita, kun oli niin vähäpätöinen juttu. Äiti kuuli kuitenkin äänestäni puhelimessa, että nuha on ja kauheasti pahoitteli ja tsemppasi ja neuvoi juomaan kuumaa ja suihkimaan Otrivinia.
    Ihan kuin aina ennenkin, kun ei ollut vielä sairas.

    En usko, että kenenkään tarvitsee varoa sanojaan tai miettiä kovasti mitä sanoo. Ihan samanlainen ihminen se sairastunutkin on. Miettii varmaan puolestaan, kehtaako tulla "mustaamaan" toisten iloista viikonloppua. Asiaa ei auta lakaista maton alle, mutta ei sitä tarvitse korostellakaan.

    Tiedän, että se on vaikeaa, mutta mahdollisimman "normaali" yhdessä oleskelu ja jutustelu on sitä kaikkein parasta, kaikille osapuolille.

    Tsemppiä viikonloppuun, aivan ihaniin maisemiin pääsette!

    Haleja!

    AntwortenLöschen
  7. MaaMaa: sitä kai ne lääkäritkin sanoo, että pitää (yrittää) elää suhtkoht normaalia elämää. Itse pelkään tosiaan, että "valitan" vahingossa jostain pienestä asiasta kuin päänsärystä tms.

    AntwortenLöschen
  8. Hyvin voit kysyä Ginalta, mistä hän haluaa keskustella.
    Ainakin minä kysyisin, sillä niin olen tehnyt ja se oli hyvä kysymys silloin.
    Jokainen tilanne ja kohtaaminen on tietenkin ainutlaatuinen ja siinä toimii spontaanisti olosuhteiden mukaan.
    Oikein hyvää matkaa ja voimia teille kaikille!

    AntwortenLöschen
  9. Onneksi Ginalla on miehensä tuki (toivottavasti) ja teitä ystäviä. Mikään ei ole hirveämpää kuin olla henkisesti aivan yksin tuollaisten asioitten kanssa. Kyllä voi puhua omista pikku murheistaan, se on epätodellista, jollei niin tee...sen tajuaa sairauden keskelläkin. Mulla on leikelty kystaa monen monta kertaa muutoinkin katastrofaalisessa elämäntilanteessa ja kauheasti en pystynyt puhumaan kellekään, joten sairaanhoitajan kysymys mikä on vointi ja miten miehesi asiaan suhtautuu sai purskahtamaan itkuun. Vaikeaa on valittaa kipujansa, mutta vaikeaa on olla vierelläkin.Toivottavasti viikonloppu on kuitenkin mukava teille kaikille.

    AntwortenLöschen
  10. Nurkkalintu: niin kai se on. Kadun vieläkin, että en ollut halukas puhumaan yhden ystävän kanssa kuolemasta, vaan väitin vain, että kyllä hän paranee, mutta eipäs parantunut. Olisi ehkä sittenkin pitänyt puhua kuolemasta(kin), mutta se tuntui niin vaikealta, kun oltiin aika nuoria.

    AntwortenLöschen
  11. Susadim: oltiin yhtä aikaa linjoilla. Kaipa se epänormaalia olisi, jos en puhuisi sitä mitä muutenkin eli parasta yrittää olla luonnollinen. Muistan vaan kun äiti oli juuri kuollut ja miehen perheessä appi ja lanko vitsaili arkuista ja tuntui niin pahalta, mutta eivät he sitä tahallaan tehneet eivätkä edes huomanneet teeman olevan sopimaton siinä vaiheessa.

    AntwortenLöschen
  12. Päivä kerrallaan. Nyt on vain yritettävä nauttia kauniista ympäristöstä ja siitä että voitte vielä olla yhdessä, jutella niistä yhteisistä asioistanne, joista aina olette jutelleet ja onneksi myös näistä uusista kokemuksistasi. Saat nähdä, että monet kerrat saatte nauraa ainakin niille.
    Ystäväsi on toki tietoinen tilanteestaan eikä sitäkään puolta voi sivuuttaa. Muistan kun ylioppilaskeväänä menin hoitamaan tätiäni, että hän pääsisi kotiin sairaalasta, kun ei mitään enää voitu tehdä hänen hyväkseen. Juttelimme paljon, sekä menneestä että myös tästä hetkestä. Minulle hän ei ollut sairas potilas, vaan se sama iloinen, kaikkien rakastama henkilö, joka rohkaisi muita eikä ainakaan näyttänyt katkeruuttan siitä, että ei sanut elää vanhemmaksi kuin 50-vuoden ikäiseksi.Tuo aika, jonka vietin hänen kanssaan, on säilynyt arvokkaana mielessäni.
    Gina on edelleen se sama Gina, joka halusi ehdottomasti viettää tuota juhlapäivää siellä kauniilla paikalla.Toivon sydämestäni, että teillä on kaikesta huolimatta iloinen juhla.

    AntwortenLöschen
  13. Clarissa: no stooreja hotellista kyllä riittää. Eniten mietin sitä, että Ginalla on yököttävä olo ja hän meidän muiden (eniten ehkä miehensä takia) leikkii, että kaikki on ookoo. Hän kun on muutenkin sellainen kiltti ihminen ja ajattelee aina vain muita.

    AntwortenLöschen
  14. Hyvää matkaa teille kaikille! Toivottavasti ystäväsi saa apua verenohennuslääkkeistä, ja toivottavasti matka toisi hänelle vaihtelua arjen huoliin.

    AntwortenLöschen
  15. kato nyt tätäkin: toivotaan parasta. Eilen oli viides kemo, saattaa olla huono olo huomenna, mutta ehkä maiseman vaihto tekee hyvää.

    AntwortenLöschen
  16. Voi Gina parkaa, toivottavasti veri rupeaa virtaamaan sinne viimeiseenkin sormeen ja toivottavasti hänkin pääsee matkalle mukaan.Ja hänelle tuo matka ja seura varmaankin tekee tosi hyvää.vähän pääsyä pois tuosta kaikesta sairauden ajattelusta.

    AntwortenLöschen
  17. Yaelian: juteltiin juuri puhelimessa, tilanne kuulosti eilisestä sytostaattipanoksesta huolimatta kohtalaisen hyvältä ja hän iloitsee Schwarzwaldin matkasta.

    AntwortenLöschen
  18. Clarissa: no joo, on niitä kauniimpiakin cumuluksia, mutta pitää harjoitella. Hyvä kun nyt noinkin, tack för hjälp.

    AntwortenLöschen