Niin pieniksi kasvoimme äskettäin olit vaahteran lehdellä vierelläin niin väljästi mahduimme sekunnin rakoon kuin aika ois antaunut onnemme jakoon ei silmäni kanna ilon laidasta laitaan kuin pieniksi joskus tulla taitaan!
Tuosta runosta olen aina pitänyt, se on kaunis. Kaunis on myös kuvasi vaahteran lehti. Onneksi edelleen vihreä. Syksyn väreissä, sateessa ja tuulessa lentävä lehti on ehkä kauniimpi, mutta ei vielä, ei vielä.
Tuosta runosta olen aina pitänyt, se on kaunis. Kaunis on myös kuvasi vaahteran lehti. Onneksi edelleen vihreä. Syksyn väreissä, sateessa ja tuulessa lentävä lehti on ehkä kauniimpi, mutta ei vielä, ei vielä.
AntwortenLöschenTuon runon olen tainnut yhdeltä Allulta joskus kopsata, mutta en muistanut, että se on Hellaakosken.
AntwortenLöschenClarissa: ei vielä, ei vielä, ei missään tapauksessa vielä
AntwortenLöschenSoili: katos vaan (:-
Kaunis runo, mutta syksyn tuloon sanon kyllä kyllä kyllä, vaikka heti! :)
AntwortenLöschenSusadim: sulla taitaa olla eri motiivi syksyn suhteen vai?♥♥♥
AntwortenLöschenHellaakoski, yksi lempirunoilijoistani!
AntwortenLöschenkato nyt tätäkin: niin on minunkin
AntwortenLöschenHih, sitäkin ;) mutta syksy on kaikkinensa niin ihanaa aikaa ja oikeasti jo odotan sitä.
AntwortenLöschenja syksyllä niin kauniit.
AntwortenLöschen