Freitag, 11. September 2009

9/11



11.09.2001 olin ottanut iltapäivän vapaata töistä ja lähdin kotiin, sillä olimme päättäneet remontoida kylpyhuoneemme ja kylppäriliikkeen arkkitehti oli tulossa katsomaan paikkoja ja tekemään ehdotuksia. Myöhemmin iltapäivällä lähdin autolla meidän ostoskeskukseen ostamaan kaikenlaista pientä tavaraa, mitä tulisin tarvitsemaan 15.9. alkavalla Kiinan kiertomatkalla. Autoradio oli päällä ja siellä oli meneillään ihmeellinen kuunnelma, jossa jo toinen lentokone lensi World Trade Centeriä päin. Ostarissa tapasin sattumalta ystäväni D:n ja päätimme mennä italialaiseen kahvilaan jäätelölle. Siinä vieressä oli Bang & Olufsenin liike ja ikkunassa televisioita ja niiden edessä iso joukko ihmisiä. Mekin menimme uteliaina katsomaan mitä he siellä tuijottavat ja selvisi, että ei se ollutkaan mikään kuunnelma radiossa vaan karmea todellisuus. Ja se todellisuus muuttui jotenkin vieläkin kauheammaksi, kun sain sitten myöhemmin töissä kuulla, että liiketuttavia oli menehtynyt, sellaisia henkilöitä, joiden kanssa joku työkaveri oli muutama päivä sitten vielä puhunut puhelimessa, joiden nimet ja äänet tunnettiin, vaikka ei oltu koskaan tavattukaan. Tuo päivä on jäänyt muistiini niin, että se ei sieltä varmaan koskaan katoa.

Minut vietiin keskipäivän
kukinnan keskeltä.
Kalvajasirkka söi lehdet,
raekuuro yllätti hedelmätarhan,
jähmetti sydämen purot.
Yhdessä yössä puutarha
oli valkea ja hiljainen.
- Lassi Nummi

Kommentare:

  1. Minä olin silloin juuri päässyt töistä ja torilla odottelin pikalinjani tuloa kun siinä vieressä oli pysäköitynä jonkun firman auto, joka oli tuonut tavaraa läheiseen tavarataloon - kuljettajakopin ovi ja ikkuna oli auki ja kuljettaja kuunteli radiosta selostusta tapahtumista, jotka kuulostivat uskomattomilta. Ja kotona sitten telkasta näin niitä aivan järkyttäviä kuvia tapahtumapaikalta.

    AntwortenLöschen
  2. Tosiaankin on jäänyt mieleen tuo päivä. Olin silloin kioskissa lähellä kotia, näin kioskin telkkarista ja juoksin kotiin avaamaan telkkarin. Vuonna 2005 myös näin Ground Zeron New Yorkissa. Ihme olo oli siellä sitä aluetta katsellessa...

    AntwortenLöschen
  3. Tuota päivää en hevin unohda. Jähmetyin iltapäivällä sohvalle katsomaan livenä tapahtumia, sillä olin juuri avannut teeveen katsoakseni uutisia ulkomaan kanavalta.

    AntwortenLöschen
  4. Kesalla 2000 olin World Trade Centerin 107. kerrokessaa drinkilla. Katseltiin USKOMATTOMAN upeaa maisemaa yli Manhattanin, ja joelle ja Vapaudenpatsaalle. Lentokonekin lensi "alapuolelta", vilkutettiin sille.

    11.9.2001 olin odottamassa kyytia toista kotiin kun joku sanoi etta WTC:hen on osunut lentokone. Siina vaiheessa niita oli vain yksi ja tapahtunutta luultiin kamalaksi onnettomuudeksi. Kotiin paasin vartissa, avasin heti telkkarin. Siela puitiin onnettomuuden yksityiskohtia ja kuvattiin livena savuavaa pohjoistornia - samaa, jossa reilu vuosi sitten olin drinkilla. Uutistenlukija kertasi tapahtumia ja yhtakkia taustakuvassa nakyi toinen kone, joka lensi pain etelatornia. Uutistenlukija hiljeni, koko talo hiljeni, koko maailma hiljeni: kaikki tajusi silla hetkella, ettei ole kyse onnettomuudesta.
    Itkin koko illan jarkytysta ja pahaa maailmaa. Ja torneja. Ja erityisesti, sydanta sarkien, niita uhreja torneissa, koneissa ja heidan omaisiaan.
    Edelleen itkettaa.
    Niin uskomattoman kamala tapahtuma, etten varmasti ikina unohda tuota paivaa!

    ...meidan kodin vieressa oleva USAN suurlahetyston aidat ovat taynna kukkia ja kortteja joka vuosi tanaan. Kayn lukemassa, tanaankin. Ja itken.

    AntwortenLöschen
  5. Tuo päivä kuuluu niihin, joista jokainen varmasti muistaa missä on ollut uutisen kuullessaan. Itse olin silloin töissä laivalla ja yhtäkkiä pomo tuli hyvin kiihtyneessä tilassa kyyneleet silmissä huutamaan, että nyt kaikki heti katsomaan uutisia tv:stä, USA:ssa on tapahtunut kamalia...Olin viikon sen jälkeen töissä, eikä laivalle lehtiä tullut, joten olimmekin tv-uutisoinnin varassa.

    Seuraavana päivänä pidimme hiljaisen hetken. Minuutiksi koko matkustaja-alus, niin työntekijät kuin asiakkaatkin pysähtyivät ja hiljenivät. Tuli aivan aavemainen olo. Tunnelma oli todella käsinkosketeltavan osaaottava. En muista koskaan muulloin kokeneeni sellaista yhteisöllisyyden tunnetta.

    AntwortenLöschen
  6. Soili: mäkin sitten lähdin heti kotiin katsomaan telkkaria
    Yaelian: varmaan kamala nähdä se Ground Zero
    Nurkkalintu: ei taida tosiaan kukaan unohtaa
    MaaMaa: me taidettiin olla 1999 New Yorkissa ja kun tuntee paikat, tuntuu jotenkin vieläkin kamalammalta
    Susadim: toi taitaa olla tosiaan asia, jonka kaikki tuntee ja joka koskettaa kaikkia ja valitettavasti siitä tulee aina vielä muistutus lentomatkoilla, kun pitää muistaa panna kaikki vaaralliset esineet matkalaukkuun. Meiltä meni Kiinan lennolla 15.9.01 kynsiviila käsilaukustani ja matkalaukutkin oli tutkittu tarkkaan.

    AntwortenLöschen
  7. Minä odotin kuopusta. Esikoista hätyytin toiseen huoneeseen kun en halunnut hänen katselevan tv;tä.

    Muistan että mulle tuli tapahtumasta aivan lohduton olo. Muistan ajatelleeni sitä että kohta syntyy tämä toinen lapsi, ja millaiseen maailmaan.
    Mulla oli pitkän aikaa sellainen hiukan kaikkeen kohdistuva pelko ja ahdistava olo.

    AntwortenLöschen
  8. On jäänyt mieleen, on.

    Toinen, mikä on jäänyt mieleen, on Estonian uppoamista seurannut päivä. Istuin Turussa yliopiston kirjastossa ja kuuntelin helikoptereiden pörinää (keskussairaala kun on siinä ihan vieressä).

    AntwortenLöschen
  9. Violet: varmaan lohduton tunne. Ystäväni sai lapsen juuri Tsernobylin aikoihin ja oli varmaan vähän sama tunne.
    kato nyt tätäkin: Estonian muistan kanssa, uutinen tuli aamulla radiossa ja tiesin, että veljeni oli juuri Virossa. Olin helpottunut, kun kuulin, että laiva oli menossa Ruotsiin. Psykologiystäväni oli muistaakseni siellä debriefing-hommissa mukana, järkyttävä juttu sekin enkä sen jälkeen ikinä enää ottaisi sellaista halpaa hyttiä alhaalta autokannen alta niinkuin me köyhänä opiskelijana aina otettiin.

    AntwortenLöschen
  10. Tuon kahdeksan vuoden takaisen terrori-iskun muisto pysyy mielessä varmaan koko lopun elämääni. Kuten moni muu, olin minäkin töissä tuona iltapäivänä, autuaan tietämättömänä koko tapahtumasta, kunnes sisään saapui henkilö, joka oli juuri kuullut uutisen. Koko kauheutta ei siinä paikassa pystynyt tajuamaan. Vasta kun tulin kotiin ja näin televisiosta nuo hirveät tapahtumat, ymmärsin, miten kauheasta asiasta on kysymys. Sen jälkeen ei paljon muuta tv:stä katsottukaan. Yhä uudestaan näki koneiden lentävän päin torneja, sankat savupilvet, ihmiset avuttomina ikkunoissa huitomassa apua ja mikä kauhun tunne, kun näki joidenkin hyppäävän alas sieltä korkeuksista. Ahdistaa vieläkin ajatella tuota kaikkea.

    Estonia-laivan uppoaminen on myös ikuisesti mielessä pysyvä asia. Sen jälkeen en enää kulje laivalla pitempiä matkoja, minä joka aina pidin niin merimatkoista. Estonia on meillä muistona valokuva-albumin lomakuvissa, pojalla oli mukana naapurin poika, tytöillä serkkutyttö ja kaikki poseeraavat iloisina laivan kannella ja sisätiloissa. Nyt tuo laiva, silloiselta nimeltään Wasa King, makaa syvällä meren pohjassa suuri määrä matkustajia mukanaan. Uskomatonta.

    AntwortenLöschen
  11. Istuin kotona imettämässä vauvaa sohvalla ja siinä se ilta menikin uutisia katsellessa. Estonian uutisen näin aamuteeveen uutisista juuri ennen töihin lähtöä.

    Tälläiset kerralla monia siviiliuhreja vievät tragdeiat ovat kamalia ja jäävät mieleen. Mutta vuosiakin kestäviä sotaisissa maissa kuolleita siviileitä ei välttämättä kukaan muista, jos edes tietää vaikka ne ovat ihan yhtä suuria tragedioita.

    AntwortenLöschen
  12. Clarissa: varmaan kauhea tunne, kun vielä tunsitte laivan. Kumma kyllä en itse muista Estonian päivämäärää, muistan vain, että uutinen tuli aamu-uutisissa, kun radioherätys meni päälle.
    mizyéna: olisko se niin, että kun yhdellä kertaa kuolee niin paljon ihmisiä. Jotkut Darfur-konfliktit sun muut on taas monelle aivan tuntemattomia ja niille ei ole tosiaan sellaista tiettyä päivämäärää, jolloin asia tulisi mieleen.

    AntwortenLöschen