Moro

Hesarissa oli joku päivä sitten mieleenkiintoinen artikkeli suomalaisten kohteliaisuudesta ja täytyy sanoa, että vähän samanlaisia kokemuksia on ollut tässä itse kullakin.
Aikamatkustaja kirjoittaa blogissaan samasta asiasta tässä ja tässä.
Sellainenhan minäkin varmaan olen ainakin ennen ollut, mutta suuressa maailmassa olen ehkä vähän muuttunut. Kun muutimme aikanaan tähän asuntoalueelle, oli aivan itsestään selvää, että sanottiin vastaantulijoille päivää, vaikka heitä ei tunnettukaan. Suomalaisille vierailleni olen aina tankannut päähän, että ulos mennessä täytyy sanoa naapureille Guten Tag, vaikka ette niitä tunnekaan. Vieraitani huvitti kovasti, että naapuriston pienetkin lapset tervehtivät minua Guten Tag Frau XYZ siinä missä suomalaislapsi olisi mennyt näkymättömäksi tekeytyneenä nopeasti ohitse. Saksassahan sanotaan tervehtiessä kohteliaisuudesta myös vastapuolen nimi kuten tuossa Janoschin kirjassa pikku tiikeri ja pikku karhu sanovat possulle "Päivää pikku possu". Tiistaina olimme sinfoniaorkesterin syyskauden ensimmäisessä konsertissa ja viereemme istahtava vanha pariskunta sanoi meille hyvin kohteliaasti Guten Abend. Ja metsässä tai vuoristossa vaellettaessa tervehditään jokaista vastaantulijaa, samoin useimmiten porraskäytävässä. Olisi kiva kuulla, miten muut suomalaiset ja ulkosuomalaiset näkevät tämän asian. Ovatko nuo artikkelit teidän mielestä liioiteltuja?
(P.S. Käytetäänkö suomen kielessä vielä sanaa moro? En muista sitä juuri kuulleeni.)