Sonntag, 27. September 2009

Kaksi passia




Kun joitakin vuosia sitten tuli mahdolliseksi saada Saksan kansalaisuus menettämättä Suomen kansalaisuutta, marssin heti kaupungintalolle anomaan Saksan passia. Siellä ei edes vielä tiedetty tästä mahdollisuudesta, mutta ottivat sitten selvää ja sain anomuskaavakkeet. Vaikka puhun sujuvasti ja ilman aksenttia saksaa ja osaan kieliopin paremmin kuin keskivertosaksalainen, piti antaa myös kirjallinen todistus saksan kielen taidosta. Silloin ei onneksi vielä joutunut kansalaistietotenttiin, joten pääsin vähällä. Kun kansalaisuus oli hyväksytty, minut ja kymmenisen muuta ulkomaalaista kutsuttiin kaupungintalolle tilaisuuteen, jossa virkailija juhlallisesti jakoi meille asiakirjan. Jokaisen piti kertoa jotain itsestään ja sanoa, miksi haluaa Saksan kansalaisuuden. Liikuttavin oli pieni kiinalaispoika, ehkä 10v, joka reippaalla äänellä kertoi, että on syntynyt Saksassa ja käy täällä koulua ja haluaa olla saksalainen. Hänen äitinsä oli mukana paikalla ja kun tämän kännykkä soi kolmatta kertaa, fiksu pikkupoika nappasi äidiltä kännykän ja pani sen kiinni.
Kun katsoin uutta kansalaisuusasiakirjaani, rupesi hymyilyttämään, sillä syntymäpaikkani oli eri paikan nimi kuin Suomen passissa. Aikanaan Saksaan tullessani passissani oli jostain syystä syntymäpaikkana sen seurakunnan nimi, jossa olin kirjoilla syntyessäni eikä paikkakunnan nimi. Myöhemmin se Suomen passissa muutettiin paikkakunnan nimeksi, mutta Saksan viranomaisten paperissa luki edelleen seurakunnan nimi ja se on nyt sitten Saksan passin mukaan syntymäpaikka. Eli minulla on kaksi syntymäpaikkaa. Virallista kansalaisuutta annettaessa virkailijan tehtäviin kuului huomauttaa, että Suomessa olen edelleen Suomen kansalainen eikä Saksan viranomaisilla ole mahdollisuuksia tulla minua sieltä pelastamaan. Eli jos Suomen talibanit ottaisivat minut vangiksi, en saa apua Saksasta. Sympaattinen naisvirkailija virnisti perään ja sanoi, että tuskin sellaista tilannetta tulee.
Tänään on Saksassa parlamenttivaalit ja tää lähtee nyt käyttämään äänioikeuttaan.

27 Kommentare:

  1. Dieser Kommentar wurde vom Autor entfernt.

    AntwortenLöschen
  2. Tuli mieleeni kun silloin vaihto-opiskelijana ollessani piti ilmoittautua Kölnin kaupungin asukkaaksi. Voi sitä mahdottomuutta. Virkailija kysyi minulta, onko Suomi EU-maa, muttei sitten kuitenkaan uskonut, että Suomi kuuluu EU:hun, vaan hänen piti lähteä tarkistamaan asiaa jostain muualta, jossa hän oli varmaan lähemmäs 10 minuuttia. Mitäs sitten kysyi, kun ei vastaus kuitenkaan kelvannut? Tai ehkä se johtui siitä, että asuin joen väärällä puolella...

    AntwortenLöschen
  3. Sauerkraut: on mullakin ollut Saksan postin kanssa vaikeuksia, kun ei meinannut likka uskoa, että Suomi on EU-maa. Katsoi sitten jostain papereista ja sanoi, että hän nyt sitten muka laittaa kuitenkin EU-hintaan, ihan niinkuin Suomi ei olisi EU:ssa, mutta hän on niin mukava eli ei halunnut myöntää olleensa väärässä.

    AntwortenLöschen
  4. Meillekin tuli täksi päiväksi hieno vaalisää, ehkä hiukan enemmän äänestäjiä sitten liikkeellä, päiväkävelyllä tai silleen. Mulla on tänään neljä ääntä, mehän valitaan myös Schleswig-Holsteinin osavaltion parlamentti. Ja vaalipaikalta lähdetään sauvailemaan meren rantaan.

    AntwortenLöschen
  5. Minua jäi kiinnostamaan sinun syysi siihen, miksi otit/hait saksan kansalaisuutta? :) Oliko se enemmän tunne-syy kuin käytännön syy? Onko siellä jotakin käytännön asioita, joihin kansalaisuus tuo helpotusta?

    Itse olen miettinyt nimittäin tätä asiaa useasti, jos olisimme tänne Ruotsiin jäämässä niin olisin ehkä hakenut kansalaisuutta sen viiden vuoden odotusajan jälkeen, koska se olisi helpottanut mm. ihan päivittäistä asiointia jne.

    AntwortenLöschen
  6. Ai niin, kun minä sain Saksan kansalaisuuden 40 v sitten, piti mieheni todistaa, että HÄN on saksan kansalainen 5 sukupolvessa *silmätpystyssä*!

    AntwortenLöschen
  7. Soili: ihana sää Itämeren retkelle, viel Spaß!
    TaiNa: tunnesyistä en olisi koskaan halunnut luopua Suomen kansalaisuudesta ja siksi odotin niin kauan kuin tuli mahdollisuus kaksoiskansalaisuuteen. Saksan kansalaisuuden otin oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin, että pääsen äänestämään maassa, jossa asun ja toiseksi siksi, että passin hankkimiseksi ajelen täällä polkupyörällä kaupungintalolle ja saan sen siitä helpommin kuin lähteä Berliiniin lähetystöön hakemaan Suomen passia. Suomessa haen poliisilaitokselta suomalaisen kätevän henkilökortin enkä välttämättä tarvitse suomalaista passia.

    AntwortenLöschen
  8. Soili: on ne ajat muuttuneet. Mun kasakstanilainen työkaveri oli muka saksalaissyntyinen ja sai täällä heti kansalaisuuden, vaikka musta tuntui, että heillä ei ollut muuta saksalaista kuin saksanpaimenkoira.

    AntwortenLöschen
  9. Jännää,että piti todistaa tuo saksankielen taito vaikka olit jo niin kauan asunut Saksassa.Ja tuo että on kaksi syntymäpaikkaa,heh!

    AntwortenLöschen
  10. Minulla on kaksoiskansalaisuuden hakeminen vielä pohdinnan vaiheessa. Goethe-Instituutin kielidiplomilla voisin todistaa kielitaidon, mutta kansalaisuustietotestiin minun pitäisi mennä. Suomalaisesta passista en luopuisi. Syyt olisivat aivan samat kuin sinullakin: äänioikeus ja passin uusimisen helppous.

    Mutta, katsotaan... Tänä osallistun vaaleihin vain ulkopuolisena tarkkailijana.

    AntwortenLöschen
  11. Minä en sitä tehnyt, yksi passi riittää. Kaikki täällä Göteborgissa, äitini, siskoni, lapseni, papsenlapseni..

    Mitenköhän, jos moni alkaa äänestämään kahsessa maassa?

    Viimeksi kun uusin passia, poliisi kysyi, jos otetaan pois Turku syntymäpaikkana? Ei, saa se siinä olla.

    AntwortenLöschen
  12. Yaelian: täällä on vaikka kuinka paljon vuosikymmeniä Saksassa asuineta ulkomaalaisia, jotka eivät osaa yhtään saksaa. Meidän tuttavien naapurissa on sellainen tapaus, turkkilainen mies hakkaa jatkuvasti huivipäistä vaimoaan, joka ei puhu sanaakaan saksaa. Miehen tulkkauksen avulla sanotaan sitten naapureiden hälyttämälle poliisille, että kaikki on o.k.
    kato nyt tätäkin: mun yksi tuttava joutui siihen kansalaistietotestiin eikä se kai ihan helppo ollutkaan
    Hannele: no ei kyllä tule Suomessa äänestettyä, kun en edes tunne siellä niitä ehdokkaita paitsi ne Iltalehden lööppien tyypit, joita en mielelläni äänestäisi.

    AntwortenLöschen
  13. (monella mahdollisuus äänestää kahdessa maassanyt)

    AntwortenLöschen
  14. Onpa mailla eroa; olen nyt Freiburgissa kongressissa ja siellä kongressin avajaispuheenvuoroissa viitattiin vaaleihin ja kerrottiin missä tilassa on televisio vaalien seuraamiseksi ja että, missä on kaupungin vaalivalvojaiset. En tiedä olisiko meillä Suomessa näin innokasta yliopistoporukkaa, tai ehkä sittenkin... saa nähdä tuleeko Suomeen uudet vaalit...
    Übrigens, tosi kiva kaupunki tämä Freiburg!
    t. Helena

    AntwortenLöschen
  15. Angie se sitten voitti ja vaalikahvit on jo varmaan juotu.

    AntwortenLöschen
  16. Helena: no sinähän olet jatkuvasti liikkeellä. Freiburg on tosiaan kiva kaupunki ja jos minun pitäisi asua jossain piene(mmä)ssä kaupungissa, se kaupunki olisi ilman muuta Freiburg. Onneksi meillä on siellä ystäviä ja sen takia on syytä käydä siellä.
    Clarissa: en tiedä, onko Angie juonut kahvia. Suupielet näyttää kyllä edelleen alaspäin. Ei olla kyllä paljon vaalituloksia ehditty seuraamaan, kun meillä oli (taas) ruokavieraita.

    AntwortenLöschen
  17. Hehe...ihana kun ilmoitti heidàn oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan....muistakin sitten, ettà eivàt sinua suomesta pelasta!! hihihih!

    AntwortenLöschen
  18. Itse harkitsin samaa kun Suomi myönsi kaksoiskansalaisuuden, mutta toistaiseksi vain Suomen passilla elelen. Irlannin passista olisi hyötyä jos vaikka haluaisi Australiaan välivuodeksi, USAankin sai ennen pidemmän viisumin Irlannin passilla, nykytilannetta en tiedä.

    Prinsessa saisi neljä kansalaisuutta, mutta Suomen passilla ainakin toistaiseksi liikkuu. Papereilla Irlannin kansalaisuus tuli automaattisesti, koska syntyi täällä ja me molemmat Koon kanssa olimme asuneet täällä yli 5 vuotta. Suomen ja Ranskan kansalaisuudet saisi meidän kansalaisuuksien perusteella ja sitten vielä Marokon kansalaiseksi hyväksyttäisiin kun Koo siellä syntynyt ja kaksoiskansalainen itsekin.

    Iloa viikkoosi!
    Heljä

    AntwortenLöschen
  19. -S-: on se hyvä tietää, että osaa vältellä niitä Suomen talibaneja
    RouvaHoo: oho, onpas siinä kansalaisuuksia poikineen. Jännä, että irlantilaisia kohdellaan eri lailla USAssa. Hauskaa viikonalkua sullekin, taisit olla taas yövuorossa, kun niin aikaisin kirjoittelit.

    AntwortenLöschen
  20. Minunkin kohdalla ajankohtainen aihe, pitäisi saada prosessi käyntiin... Inhoan vaan byrokratian paperitöitä ja vähän hirvittää se testi Usan historiasta ja yleistiedosta.

    AntwortenLöschen
  21. Sennie: siinä onkin varmaan paljon opettelemista, mutta teillähän on se kotikoulu (:-

    AntwortenLöschen
  22. Sama kävi minullakin mielessä :)
    Saavat munat opettaa kanaa :-D

    AntwortenLöschen
  23. Mä en ole harkinnutkaan Irlannin passin ottamista, kun ei ikinä ollut tarkoitus täällä ikuisesti olla (eikä ole vieläkään ;)). Hani on tanskalainen, eikä tanska ole vielä hyväksynyt kaksoiskansalaisuutta. Siksi, vaikka äitinsä on ruotsalainen, ja hanilla on ruotsalainen SOTU yms olemassa, niin hän ei voi olla ruotsin kansalainen - tai sitten pitäis luopua siitä tanskalaisuudesta. Ihme juttu.

    Irlantilaisilla ei taida olla enää mitään etuja USAssa tai Australiassa; samassa ruodussa nykyään kuin muutkin - eli lotto vetämässä jos amerikkalaisiksi haluavat. Tai sitten pitää löytyä se isänsiskonmiehenserkku joka on Amerikkalainen :)

    Kaksoiskansalaisuus on varmasti etu, mutta syvällä sisällään sitä varmaan on aina Suomalainen (jos on Suomalainen! ;))

    AntwortenLöschen
  24. Dieser Kommentar wurde vom Autor entfernt.

    AntwortenLöschen
  25. Kirjassa "Die Blaue Reise" on ihan hillittömän hauska kuvaus, miten saksalais-turkkilainen teinityttö hakee turkkilaisen isänsä kanssa Saksan kansalaisuutta. Muutenkin tosi hauska kirja, joka tuo hienosti esiin Saksan turkkilaisten keskenäiset erot. Omaelämänkerrallisen kirjan on kirjoittanut Iris Alanyali. Suosittelen!

    AntwortenLöschen
  26. MaaMaa: no ei kai se Irlannin kansalaisuus kannata, jos ei halua jäädä sinne loppuelämäkseen eikä mieskään ole irlantilainen.
    Anu: enpäs olekaan kuullut tuollaisesta kirjasta, pitääkin heti katsoa Amazonilta. Kiitos vinkistä!

    AntwortenLöschen
  27. Lue koko blogi, melko hyva

    AntwortenLöschen