Tänään Birgitta

kuva täältä

Tänään viettää nimipäiväänsä mm. Birgitta. Olen tutustunut elämässäni kolme kertaa Birgittaan. Ensimmäisenä Vadstenan luostarissa Ruotsissa, sitten Tallinnan luostarin raunioilla ja viimeisenä ruotsalaiseen kämppäkaveriini opiskeluajoilta Heidelbergista. Birgitta oli hienon aatelisen ruotsalaisperheen tytär ja satuimme yhtä aikaa opiskelijoiden asuntovälitykseen, ja kun tarjolla oli ainoastaan yksi huone ja se kahdelle hengelle, sovimme spontaanisti, että muutamme yhteen. Asuntomme lähellä oli kansainvälinen opiskelijakerho, jossa voi käydä lukemassa ulkomaalaisia sanomalehtiä, mm. Hesaria ja kävimme usein siellä lukemassa päivän lehdet. Siellä oli pääasiassa arabipoikia, joille Birgitta lähetteli signaaleja, ja pojat olivat tietysti kiinnostuneita ruotsalaisblondista. En muista, kuinka moneen poikaan tyttö oli ihastunut jo ennen kuin kuvaan astui jordanialainen H., joka vei Birgitan sydämen täysin. Itse en pitänyt tästä kaverista lainkaan ja hän huomasi sen ja kerran mainitsikin tietävänsä, etten pidä hänestä. Ei kestänyt kauan, kun Birgitta oli raskaana, mutta kaveri ei paljon välittänyt hänen tunteistaan ja lähti ilman varoitusta pitemmäksi aikaa kotimaahansa ja jätti raskaana olevan naisen kuin nallin kalliolle. Yhtäkkiä Birgittakin oli hävinnyt ja aloin etsiä häntä toisen ruotsalaistytön kanssa ja menimme jopa tekemään katoamisilmoituksen poliisille. En ikinä unohda, miten kuvailimme poliisille Birgittaa, mm. hänen ranneketjuaan. Pian saimme tietää, että hän oli yrittänyt itsemurhaa tableteilla ja joutunut psykiatriseen sairaalaan, jonne menimme sitten häntä katsomaan. Häneltä oli otettu kaikki vaaralliset esineet pois, mm. aamutakin isokokoiset napit oli poistettu. Birgitta katui siinä vaiheessa tekoansa ja hänen sympaattinen äitinsä tuli Ruotsista tyttären tueksi. Olin jo palannut Suomeen, kun B. sai lapsen ja myöhemmin hän muutti miehen kanssa muualle Saksaan. Seuraavana vuonna kävin häntä moikkaamassa läpikulkumatkalla Pariisiin , mutta tilanne oli jotenkin kiusallinen, kun siinä oli se epäsympaattinen mies paikalla ja sen jälkeen en kuullut Birgitasta vähään aikaan mitään. Muutama vuosi myöhemmin tuli kortti, jossa hän ilmoitti saaneensa tyttären nimeltä Muna=toivottu. Sitten tuli taas vuosien yhteyskatko. Kun sitten kerran menin viikoksi Tukholmaan työmatkalle, päätin etsiä Birgittaa ja löysinkin hänet puhelinluettelosta. Hänellä on niin hieno sukunimi, että olin varma, että hän ei naimisiinkaan mentyään sitä vaihtaisi. Soitin hänelle ja sovittiin tapaamisesta hänen asunnossaan. Sieltä löytyi aika kehnossa kunnossa oleva nainen, jolla oli taas rakkaussuruja, nyt jonkun ruotsalaisen miehen takia. Aivan selvästi Birgitalla oli aika pahoja psyykkisiä ongelmia. Sain kuitenkin jonkun verran selville hänen menneisyydestään. H:n kanssa tuli avioero ja Birgitta lähti lasten kanssa Ruotsiin. H. kävi silloin tällöin lapsia katsomassa ja teki heidän kanssaan pieniä retkiä tai matkoja. Yhdeltä matkalta lapset eivät sitten tulleetkaan takaisin ja poliisi sai selville, että H. oli vienyt lapset risteilylle Suomeen kuten oli sovittukin, mutta lentänyt sitten Helsingistä Ammaniin ja vienyt lapset sinne perheensä luokse. Poliisi ja asianajajat sanoivat, että ainoa mahdollisuus Birgitalle oli lentää sinne ja leikkiä olevansa halukas jatkamaan suhdetta miehen kanssa ja siten voittaa hänen luottamuksensa. Ja niin siinä sitten kävi, että monien mutkien kautta Birgitta pääsi Ruotsin suurlähetystön avulla salakuljettamaan lapset takaisin Ruotsiin. Internetin kautta sain nyt selville, että Birgitta asuu edelleen Ruotsissa, mutta se viime tapaaminen oli niin omituinen tilanne, että en taida enää ottaa yhteyttä.