Donnerstag, 14. Januar 2010

Valo


Mistä valo
joka valaisee päivän?
Ehkä huomisesta?
Nyt on ilta,
kuutamo ulottuu vain lattialle.
Kuulemasi
on puiden sorinaa,
lähteneiden, ainiaaksi
jääneiden äänet.

Kaikessa on läsnä myös epävarmuus:

---
Tuntematon hetki muuttaa maailman.
Mikä oli raskasta, nostetaan ja viedään pois,
se leijuu unen kaltaisena kivien ja kujain yllä.
---



- Bo Carpelan

kuva täältä

15 Kommentare:

  1. Kohti valoa mennään, onko Carpelan mielirunoilijoitasi? Mukavaa torstaipäivää sinne!

    AntwortenLöschen
  2. Allu, alan epäillä, että rouvalla on takana kirjallisuuden ja/tai historian opintoja...

    Bo Carpelanin Axel on yksi elämäni suurista kirjoista. Minusta ja tuosta kirjasta on tehty jopa juttu KS:n kulttuurisivuille;-)

    En ole lukenut hänen runojaan, mutta tämä vakuutti. Nyt pyydänkin kirjastosta hänen ja Sylvia Plathin runot. Voisitko vielä kertoa, mistä kirjasta tuo runo on. Pidin kovasti sen surumielisenkeveästä tunnelmasta...kuin perhosen siipipölyä vain..

    AntwortenLöschen
  3. Helena: en osaa sanoa, kun tunnen niin vähän, mutta tämä runo miellytti. Mukavaa torstaita sullekin.
    Leena: tämä on kokoelmasta Uudet runot, olen sen varmaan netistä joskus napannut runovihkooni.

    AntwortenLöschen
  4. Kaunista Carpelania. Hyvää ja valoisaa loppuviikkoa Allu!

    AntwortenLöschen
  5. Hannelen paratiisi14. Januar 2010 um 12:07

    Epävarmuus ai aina pahastakaan, yllätykset voi olla kans kivoja, tylsää, jos kaiken tietäisi. Kuukin on valosa.

    AntwortenLöschen
  6. Kukas sen sanoikaan, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma...?

    Todella kaunis runo. Piti lukea monta kertaa, että pääsi rivien väliin ihastelemaan :)

    AntwortenLöschen
  7. Meillä on mies sellainen, joka tunnelmoi valojen kanssa. Huomaa aina, kuinka hienosti valoa lankeaa, loistaa, valaisee tai jopa peittää. Ja minä olen sitten vain että aijaa...
    Meillä paistaa juuri vieno talviaurinko, mutta aamulla tuntui niin pimeältä.

    AntwortenLöschen
  8. Valo tuo päivän, päivät pitenevät -
    Suomessakin. Helsingissä tänään päivä on 3 minuuttia pitempi, Lapissa 7 minuuttia ja ensi viikolla valo lankeaa myös Utsjoelle. Äitini mukaan saattaa taas hengittää....
    Hieno runo!

    AntwortenLöschen
  9. Yaelian: kiitos ja sullekin hyvää loppuviikkoa
    Hannele: kamalaa se olisi, jos kaiken etukäteen tietäisi
    MaaMaa: runot pitääkin lukea aina moneen kertaan
    kato nyt tätäkin: aika jännä, että miehesi huomaa nopeammin
    Sira: kyllä sen on jotenkin huomaavinaan, että päivät pitenee ja sitten kaikki menee lopulta ihan liian nopeasti

    AntwortenLöschen
  10. Tänään vain ihailen tuota kuvaa. Huomenna luen runon aivan rauhassa.

    AntwortenLöschen
  11. Clarissa: kuva onkin "minun" maisemistani, sillä olin kauan sitten vuoden Heidelbergin yliopistossa.

    AntwortenLöschen
  12. En viitsi pilata omilla sanoillani tunnelmaa, jonka runo herätti. Annan sen sijaan runovastauksen samalta runoilijalta.

    Talviset puut
    hauraat, niiden hiljaisuuden
    näin, en nähnyt
    kun olin nuori.

    Huomasin tosiaan Heidelbergin.

    AntwortenLöschen
  13. Peruutan tuon "Huomasin tosiaan Heidelbergin." Pilasi kauniin runon:(

    AntwortenLöschen
  14. Clarissa: ei, eiks se kuulunukaan enää siihen runoon?? :-)

    AntwortenLöschen
  15. Enpä ole ennen kuullut tuota runoa, mutta Clarissan postittama taitaa olla mullakin muistivihkossa.

    AntwortenLöschen