Dienstag, 23. Februar 2010

Talviurheilua

Voi kauhistus tuota suomalaisten menestystä Vancouverissa! Onpa onni, että olen myös Saksan kansalainen ja voin ylpeillä tänäänkin taas kultamitaleista.
Näkyihän siellä eilen palkintopallin vieressä ilokseni jotain suomalaistakin, sillä luokkakaverini ekalta luokalta ojenteli kukkakimppuja mm. sprinttikullan voittaneille saksalaisille maanmiehilleni. Kas kun hän ei muistanut enää minua eikä tajunnut pyytää mukaan kilpailuihin, sillä olisin voinut hyvin mennä naisten parisprinttiin, kun olen aina ollut sellainen tiimi-ihminen. Ekalla luokalla hiihtokilpailussa lähetettiin parittain matkaan ja kun parini Hilkka pudotti porkkansa alamäessä, kiipesin solidaarisesti hänen kanssaan mäen taas ylös porkkaa hakemaan, real teamwork.

19 Kommentare:

  1. Juma sua Allu! Minä hiihdin aina verenmaku suussani ja pyörryin maalissa;-) Silloin ei muuten paljon opet katsoneet pakkasmittareita...

    Minä viis veisaan koko kisoista, koska veivät ne maahan, jossa aikaero niin suuri. Ja Auli moi, jos tätä luet, niin et loukkaannu, et, sillä olen sinulle jo kiukutellut tarpeeksi, sillä ellen näe naisten kaunoluistelua, joissa Suomelta loistavat edustajat, kuolen, mutta kiinnostunein olen epäisänmaallisesti Ukrainan EM-yllätyksestä, pienestä tytöstä, joka tietää mitä tarkoittaa KAUNOluistelu.

    Ja jäätanssia ellen näe, lähtee iästä 10 vuotta!!!

    AntwortenLöschen
  2. Harmillinenhan se kurja menestys on.Mutta Leenan tavoin oikeastaan ainoa juttu mikä siellä kiinnostaa on taitoluistelu kaikkine muotoineen.

    AntwortenLöschen
  3. Kiva kuva, tuon iän jälkeen en ole tainnutkaan hiihtää... Joo, ilo kun aina joku mitali ilahduttaa :) Saksa löi Ruotsin, joka sai hopeamitalin..

    AntwortenLöschen
  4. Leena: mä olen ilmeisesti niin sosiaalinen, että ajattelen aina vaan muita :-)
    Yaelian: sitä taitoluisteluahan minäkin nyt odotan. Iloitsen muuten aina Suomen menestymisestä ja toivon, että Suomi voittaa Saksan.
    Hannele: niinhän ne voitti. Olihan siellä teidän Kalle-Kustaakin muuten samassa kuvassa luokkakaverini kanssa onnittelemassa ruåtsalaisia mitalisteja.

    AntwortenLöschen
  5. Aikamoinen jälkipyykki taitaa tulla kun mitaleja ei tulekaan odotettuun malliin! Itse en ole vielä katsonut juuri yhtään kisaa, mutta jos Tanja Poutiaisen kilvan ehtisin/jaksaisin. Kun Ruotsi on meille se rakkain vihollinen, niin onko Saksalla vastaavaa?

    AntwortenLöschen
  6. Vai näit Allu entisen luokkatoverisi ojentamassa kukkia palkintopallille pääseille. Onko tämä tyttö se eka luokan kuvasta, jonka kanssa olet edelleen yhteydessä? En ole katsellut kisoja juurikaan, mutta eilen illalla tuli katsottua miesten sprintti, mikä laji oli minulle ihka uusi. Hyvä että norjalainen voitti, edes hiukan sinne Skandinaaviaan päin tuli mitali.
    Kerro minulle Allu, milloin sitä KAUNOLUISTELUA voi katsella Vancouverista. Kiitos!

    AntwortenLöschen
  7. Minä, entinen urheiluhullu kisatöllöttäjä, en ole kisoja paljoakaan katsonut, vaikka mies katsoisi kaiken, minkä ehtii. Urheilu on hauskaa, jos sitä ei oteta liian tosissaan ja reilun pelin henki on mukana. Niitä kaipaan nykyisestä kilpaurheilusta. Kaikki eivät ole niin sosiaalisia kuin sinä Allu!

    AntwortenLöschen
  8. Taalla ei kisoista ole tietoakaan!
    Toisaalta nykyaan urheiluun liitettavat sotaisat sanat kuten: vihollinen, taistelu, hakata jne jne
    ei kylla kovasti innosta
    plus urheilun muuttuminen bisnekseksi ja mommojen nauttimiseksi...
    Sunnuntaikavelijat taitaa olla ainoita jotka nauttivat vain happimyrkytyksesta! :)

    BLOGitse

    AntwortenLöschen
  9. Ihana pikkuinen hiitelijä kuvassa :)

    Mä muistan kuinka äidillä oli mulle taskussaan mukana palasokeria siltä varalta, että en jaksa hiihtää lenkkejä loppuun. Voin kuvitella, että olen suksinut äidin perässä kuin aasi porkkanan perässä, sokerin kiilto silmissä! :D :D

    En edes muista millon olen viimeksi murtsikoinut...varmasti lähemmäs 20 vuotta sitten ... lasketellut kyllä sentään useammin.

    AntwortenLöschen
  10. Helena: Tanja P. on minunkin toivo ja ne taitoluistelijatytöt, ehkä vahvat suomalaiset naiset näyttää, miten mitaleita saadaan. Saksa ja Hollanti on ainakin jalkapallossa vähän niinkuin sellaisia kilpailijoita, mutta ei nyt muistu mieleen mikään maa, johon se suhde olisi niinkuin Suomen ja Ruotsin välillä. Kaupungeista on sellainen suhde Kölnin ja Düsseldorfin välillä.
    Maija: ei ollut tyttö, vaan laskiaiskuvassa opettajan edessä oleva poika, oli silloin kova hiihtäjä ja nykyään noissa kansainvälisissä hiihtojutuissa näköjään. Katson sitä luistelua tv-kaistan kautta Suomen televisiosta, kun sieltä voi katsoa ne myöhemminkin
    Kasselin kyyhky: noita onkin hankala katsoa, kun tulevat yöllä. Mäenlaskua katsoin, mutta petyin suomalaisten heikkoon menestykseen.
    BLOGitse: no en ole minäkään vielä huomannut ketään egyptiläistä tuolla kisoissa. Englantilaisillahan oli aikanaan Eddie The Eagle mäkihyppääjä, joka ei osannut yhtään hypätä.
    MaaMaa: ai sokerilla sua houkuteltiin. Vieläkö se toimii vai pitääkö nykyään olla hunajaa (hani)?

    AntwortenLöschen
  11. Piti käväistä tarkistamassa, mikä tuo porkka on, vaikka ymmärsin kyllä, että ei sitä ladulle voi muuta pudottaa kuin suksisauvan.
    Täällä kilpaillaan vain Ruotsin kanssa mitaleista ja mikäli olen käsittänyt oikein, ollaan häviöllä.

    AntwortenLöschen
  12. Jaaha, hiihtäjiä on sielläkin! Meillä loppui jo hiihtokelit. - Minä olin jo koulussa sellainen hiihtäjä, että...Kansakoulussa voitin paperinuken. Myöhemmissä kilpailuissa en päässyt palkintopallille. Mutta sisareni oli paras. Hän tuli maaliin puolituntia myöhemmin kuin muut. Oli jäänyt välillä katselemaan metsäneläimiä.

    AntwortenLöschen
  13. Clarissa: vai et tunne porkka-sanaa. Kyllä se sanakirjasta ja Nykysuomen sanakirjasta löytyy. Oliskohan se sitten enemmän Tampere-Helsinki-linjalla ollut käytössä tai sitten Karjalasta tullut kuten vanhempani.
    Sira: toiset voitti aina hopealusikoita, minä en edes osallistunut

    AntwortenLöschen
  14. Porkka on tuttu, mutten tiedä, olisiko se sitten sieltä Koto-Hämeestä vai isän Karjalasta tuomaa. Hiihtäminen oli lapsena aivan ihanaa, naapuri piti naapuruston olympialaisia, ja ensimmäisen palkinnon voitin kolmivuotiaana. Sitten myöhemmin oli vähän heikompaa tulosta, mikä lie tullut.
    Kisoihin olen jo ihan kyllästynyt, mies kun katselee kaiket illat...

    AntwortenLöschen
  15. Kyllä minäkin tunnen porkka-sanan, jota jotkut koulukaverit käyttivät, mutta se ei kuulunut omaan lapsuuden sanastooni Uudellamaalla. Karjalaa veikkaan minäkin.

    AntwortenLöschen
  16. Mainio kuva herttaisesta tiimihiihtäjästä :) <3

    AntwortenLöschen
  17. kato nyt tätäkin: kyllä muistelisin, että muutkin meillä päin sanoi porkka enkä ainoastaan minä
    Villiviini: kiva kun löysit polun tänne
    Nurkkalintu: :D

    AntwortenLöschen
  18. Porkka-sanaa ikinä kuullutkaan!
    Mulle on jäänyt melkein trauma meidän jokavuotisista hiihtokilpailuista, maksanmaku tuntui suussa kun naama punaisena sukset lipsuen painelin pitkin metsiä löytääkseni itseni taulukosta jostain kahdeksankymmenen paikkeilta, sillä: Joka vuosi koulun kaikki oppilaat hiihtivät peräkanaa samassa sarjassa. Tottakai yläluokkalaiset voitti! Vieläkin voisin kuristaa tuon idean keksijän.

    AntwortenLöschen
  19. Soili: pedagogien loistosuoritus

    AntwortenLöschen