Lapsuuteni kodissa oli vieraskirja, jonka ensimmäinen kirjoitus oli tehty ristiäisissäni, jossa pastori Närhi toivotti pikku-Allulle ja uudelle kodille kaikkea hyvää. Isä ja äiti olivat kuukautta ennen syntymääni muuttaneet uuteen taloon.
Meillä ei ole vieraskirjaa, mutta sitäkin hienompi muisto yhdestä nuoresta vieraastamme, joka oli muutama vuosi sitten meidän ilonamme pitemmänkin aikaa. Lähtiessään tämä nuori ystävämme oli leikannut kynsisaksilla (sic!) meille tämän upean paratiisitaulun, joka on kunniapaikalla seinällä.
Ja katsokaapa, mitä taulun takana lukee:
Voiko tuon hienompaa kiitosta saada vieraskirjaan?
Vieraskirja on kiva muisto vieraista, jotka ovat käyneet visiitillä. Meilläkin oli kotona sellainen, ja minun ristiäisistäni se alkoi kuten Sinullakin. Nykyisessä kodissani ei ole vieraskirjaa, mutta kantahotellissamme on, ja sinne on tullut vuosien mittaan monet kerrat kirjoitettua, jos olmme muistaneet.
AntwortenLöschenTuo kynsisaksilla leikattu taulu on mahtava, ja osaan miellessäni kuvitella, että se osui OIKEAAN KOTIIN!!!!!!! Sillä kokkaukset ja tarjoilut Teillä ovat todella ensiluokkaisia, vieraanvaraisuudesta puhumattakaan. Minäkin kerran sain sitä Teillä kokea. Jos en ole siitä silloin kiittänyt, nyt tulkoon tässä vielä kiitetyksi, Allu!!!!
Ihana taulu. Minulla on ollut vieraskirjoja vuosikausia, en toki enää ota esille. Mutta kummin kun kalikee vaikka 1970-luvulta, niin ei kaikkia heitä edes muista..
AntwortenLöschenIhana taulu! :)
AntwortenLöschenMeillä oli kotona aina vieraskirja ja kesämökillä "mökkikirja" mihin merkattiin tarkkaan tapahtumat. Niitä on ihana lukea näin jälkikäteen, jotkin "logit" ovat lähes 60 vuoden takaa!
Sitten kun meillä on se kuuluisa Oma Koti jossain, niin hankin kyllä vieraskirjan :)
Tosi mukava muisto vieraastanne! Ja tuosta näkee,miten ihanan vieraanvaraisia olette:-)
AntwortenLöschenPersoonallinen kiitos! Persoonallisuus ohittaa minulla monta muuta adjektiivia, joten tämä on siis kehu.
AntwortenLöschenOlen saanut oleskella huvilalla, jossa kirjoitin vieraskirjaan, jonka ensimmäiset kirjoitukset olivat 1800-luvulta...siinä meri kohisi ja historian siivet havisivat, sillä upposin tuon ajan viesteihin.
Kiva muisto vieraasta ja yhdyn kirjoittajan mielipiteeseen...
AntwortenLöschenMukavasti olet ripustanut tuon upean kuva esille. Minusta vieraskirjaan kirjoittaminen on joskus vähän stressaavaa, mutta toisaalta on todella mukava lukea omia ja toisten kirjoituksia vuosien takaa.
AntwortenLöschenMaija: kiitos
AntwortenLöschenHannele: ei kai niitä nykyään enää kovasti käytetä
MaaMaa: mökkikirjoja tosiaan näkee edelleenkin ja on kiva tutkiskella
Yaelian: no ei kai me sen ihmeellisempiä olla, mutta olin kyllä liikuttunut, kun tajusin sitten katsoa paratiisitaulun taakse ja näin sen tekstin
Leena: todella persoonallinen, ei tuollaista näe joka päivä
Soili: kiitos
Kasselin kyyhky: tosiaan kamalan vaikea keksiä sopivaa tekstiä ja siksi olen Saksassa usein kirjoittanut jotain suomeksi, se ei kuulosta niin tyhmältä tekstiltä mitä on, kun isännät ei osaa sitä lukea.
Oikea taideteos! Onko samalta vieraalta muitakin taidonnäytteitä?
AntwortenLöschenBlogissani olen näyttänyt kuvia ristiäisvieraista ja lapsuudenkotini vieraskirjamme alkaa samoin kuin teidän, omista ristiäisistäni: "Kauniina ja aurinkoisena päivänä C:n ristiäisissä. Syöty on hyvä aamiainen ynnä muut leivonnaiset oikean kahvin kera. Onnea pikku C:n alkaneelle elämäntaipaleelle."
Tuossa tarvitaan jo hiukan historian tuntemusta, vai mitä!
Clarissa: no ei ole, kun tämä nuori nainen on oikeastaan musiikin maisteri eikä kuvataiteilija.
AntwortenLöschenTuosta paistaa kyllä sydämestä tullut kiitollisuus. Ihana ja upea! Kun muutin kotikotoa pois niin silloin aloin pitää vieraskirjaa, jossain vaiheessa se jäi eikä ole tullut uutta otettua käyttöön vaikka jopa tyhjä kirja siihen tarkoitukseen on ostettu.
AntwortenLöschenVanhempieni mökillä on mökkipäiväkirja, johon on vierailla "velvollisuus" kirjoittaa. Niitä on kertynyt jo useita ja niistä voi vaikka tarkistaa, että oliko se 1971 vai 1972 kun mustikoita tuli yhdellä poimimisella 20 litraa ;o)
Onpa mukava muisto vieraasta!
AntwortenLöschenAivan upea muisto vieraista! Meillä on mökillä vieraskirja ja siihen kirjoitamme itsekin tiettyjä asioita, esim. lumen määrää, hiihtokelejä ja villieläinten vierailuja.
AntwortenLöschenVieraskirjoihin kirjoittaminen on aina jotenkin hiukan teennäistä. Mökkikirjat sen sijaan on ihan ok kalasaaliineen ym. luonto tietoineen.
AntwortenLöschenTuo taulu on kyllä sydämellä tehty -juuri teille!
Meillà on jokainen vieraskirja kaatunut laiskuuteemme. Olisihan se ollut mukava muisto, mutta ei tàlle laiskuudelle mitààn voi, eh.
AntwortenLöschenTosi taitavasti kyllà leikelty tuo taulu :D
Heljä: mökkipäiväkirjat on hyödyllisiä, minäkin olen usein saanut selville, milloin olimme Suomessa ja minkälainen sää siellä oli
AntwortenLöschenSira: on kiva muisto tosiaan
Helena: vanha isäni piti kotonakin päiväkirjaa ja merkkasi, milloin näki ensimmäisen kirjosiepon jne.
-S-: tuttu termi tuo laiskuus
Ja jotkut leikkelevät tuollaisia KYNSISAKSILLA!!!
AntwortenLöschenKaunis taideteos! Tuo vakuuttaa sen, että vieraanne oli ollut onnellinen kodissanne :)
AntwortenLöschenSusadim: mitenkäs sinä unohduit sieltä välistä. Kyllä se sydämellä tehty on se taulu.
AntwortenLöschenkato nyt tätäkin: ei tainnut löytää meidän sekasorrosta muita saksia
Nurkkalintu: väitti olleensa onnellinen
Kiitollisena muistelen minäkin käyntiäni teillä. Hyvät oli trahteeraukset ja mukavat jutut!
AntwortenLöschenKiinnostaisi muuten tietää, lieneekö tuo paratiisitaulun tekija tekemisissä oopperataiteen kanssa? Ja suuntasiko sieltä Pariisia kohti?
Anjakar: no sanotaan nyt vaikka, että ainakin miehen kautta, mutta Pariisiin ei kyllä suunnannut.
AntwortenLöschen