Nurkkalintu: höpö höpö, mihin se sun kauneus muka olisi hävinnyt Yaelian: äidillä oli sellainen naisporukka, joka tapaili säännöllisesti ja aina ennen kotiinlähtöä ne lauloi "Tula tuulan tuli-tuli-tei,emme erkane konsana ei".
Ai silloinkin pidettiin jo naisten kantapöytiä ;) Kiva tapa lopettaa treffi laululla. Meillä yhdessä vertaisryhmässä oli 'Irisches Segenslied' loppulauluna.
Äitisi on ollut tosi kaunis nainen, lempeät silmät ja hymy. Pidän tästä iloisen mollivoittoisesta laulusta, kuten aika monesta muustakin. Koo kerran kysyi, että onko kyse jostain surullisesta laulusta kun sävel oli todella mollissa, en nyt muista mikä se oli (niitä on aika monta) ja sanoin, eikun sanat on iloa ja riemuaa. Tuo Nurkkalinnun kommentti muistutti Maija Paavilaisen ihania sanontoja ja piti oikein hakea hänen kirjansa kun en sanasta sanaa muistanut "on minulla mannekiinivartalo, mutta se on piilossa". Naistensaunassa kirja sai muutenkin hyvälle mielelle.
Nukkalintu: sisäinen kauneushan tärkeämpi onkin Soili: muistan, että mun lapsuudessa oli paljonkin tilaisuuksia meillä kotona, joissa laulettiin. Laulettiin mm. On mulle Suomi suloisin ja Suloisessa Suomessamme ja Tula tuulan... Leena: jospa oliskin jotain äidin sielusta Heljä: lempeä oli äiti kyllä. Eikö ole ihania ne Maija Paavilaisen aforismit. BLOGitse: no sitten varmaan kiva se sun anoppis (ei tarvi vastata :-))
Kuva osoittaa, että äidissäsi on sekä sisäistä että ulkoista kauneutta. Iloisen ja lempeän näköinen nuori tyttö siinä kameralle poseeraa. Omista vanhemmistani tulee mieleen aina tämä ote Lauri Viidan Alfhildista: Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti, peräkanaa. Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä....
Vilkutuksia kaikille sinne tähtiin, etenkin synttärisankareille.
(Nurkkalinnun tavoin voin minäkin ylpeillä "tuttavuudellani" Tauno Paloon. Minä ja poikaystäväni, siis tuleva Mr Clarissa, satuimme samaan pöytään Tauno Palon kanssa hänen kantaravintolassaan. Juttu kyllä luisti, mutta Rosvo-Roopea ei saatu kuulla )
Kuuntelinpa sanat oikein ajatuksella. Kyllä se totta taitaa olla, lapsi kantaa aina äitinsä muistoa mukanaan, aikuisenakin, siksi on totta, että emme koskaan erkane, ei.
Clarissa: Viita kyllä osasi. Olin vuosi sitten mielenkiintoisessa Lauri Viita-seminaarissa. Vau, Tauno Palo. Voisinko saadan sun nimikirjoituksen?? Leen@: se tuli minullekin mieleen, kun löysin laulun youtuubista ja kuuntelin MaaMaa: siellä ehkä äitisi naapuripilvellä
Allu, jos se sisäinen kauneus on tärkeämpi, niin miksi mm. naistenlehdet harhauttavat ihmisiä? Ja ihmiset haluavat tulla harhautetuiksi. Leena Lumi, kiitos! :D Heljä, kiitos! :D BLOGitse, kahvat ovat tarpeellisia :) Clarissa, olitteko Elitessä? Minulle T. Palo lauleli Zillertalissa. Onkohan sitä ravintolaa enää olemassakaan?
Iloista musiikkia! :)
AntwortenLöschen(Tauno Palosta tulee joka kerta mieleeni se, kun hän lauloi mulle Rosvo-Roopen. Olin silloin nuori ja nätti. Ei laulaisi enää, kun olen nyt vain JA!)
Hyvää muistelupäivää!
Kaunista musiikkia ja kaunis kuva äidistäsi!
AntwortenLöschenNurkkalintu: höpö höpö, mihin se sun kauneus muka olisi hävinnyt
AntwortenLöschenYaelian: äidillä oli sellainen naisporukka, joka tapaili säännöllisesti ja aina ennen kotiinlähtöä ne lauloi "Tula tuulan tuli-tuli-tei,emme erkane konsana ei".
Hävinnyt on syvälle läsk.. EIKU ihon alle ja muuntunut sisäiseksi kauneudeksi, jonka harvat havaitsevat ;-)
AntwortenLöschenAi silloinkin pidettiin jo naisten kantapöytiä ;) Kiva tapa lopettaa treffi laululla. Meillä yhdessä vertaisryhmässä oli 'Irisches Segenslied' loppulauluna.
AntwortenLöschenAllu, mulle tuli mieleen, että äitisi on sen näköinen kuin on sun sielusi.
AntwortenLöschenIhastuttava, iloinen postaus haikeuden kuorruutteella...
Nurkkalintu, ajatteleppa, kuinka paljon meissä on kohta sisäistä kauneutta!!!
Äitisi on ollut tosi kaunis nainen, lempeät silmät ja hymy.
AntwortenLöschenPidän tästä iloisen mollivoittoisesta laulusta, kuten aika monesta muustakin. Koo kerran kysyi, että onko kyse jostain surullisesta laulusta kun sävel oli todella mollissa, en nyt muista mikä se oli (niitä on aika monta) ja sanoin, eikun sanat on iloa ja riemuaa.
Tuo Nurkkalinnun kommentti muistutti Maija Paavilaisen ihania sanontoja ja piti oikein hakea hänen kirjansa kun en sanasta sanaa muistanut "on minulla mannekiinivartalo, mutta se on piilossa". Naistensaunassa kirja sai muutenkin hyvälle mielelle.
ja tanaan on anoppini syntymapaiva...
AntwortenLöschenja kohta omani, Vesimies, jolla on myos kivasti kahvoja joista ottaa kii! :)
BLOGitse
Nukkalintu: sisäinen kauneushan tärkeämpi onkin
AntwortenLöschenSoili: muistan, että mun lapsuudessa oli paljonkin tilaisuuksia meillä kotona, joissa laulettiin. Laulettiin mm. On mulle Suomi suloisin ja Suloisessa Suomessamme ja Tula tuulan...
Leena: jospa oliskin jotain äidin sielusta
Heljä: lempeä oli äiti kyllä. Eikö ole ihania ne Maija Paavilaisen aforismit.
BLOGitse: no sitten varmaan kiva se sun anoppis (ei tarvi vastata :-))
Kuva osoittaa, että äidissäsi on sekä sisäistä että ulkoista kauneutta. Iloisen ja lempeän näköinen nuori tyttö siinä kameralle poseeraa.
AntwortenLöschenOmista vanhemmistani tulee mieleen aina tämä ote Lauri Viidan Alfhildista:
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä....
Vilkutuksia kaikille sinne tähtiin, etenkin synttärisankareille.
(Nurkkalinnun tavoin voin minäkin ylpeillä "tuttavuudellani" Tauno Paloon. Minä ja poikaystäväni, siis tuleva Mr Clarissa, satuimme samaan pöytään Tauno Palon kanssa hänen kantaravintolassaan. Juttu kyllä luisti, mutta Rosvo-Roopea ei saatu kuulla )
Kuuntelinpa sanat oikein ajatuksella. Kyllä se totta taitaa olla, lapsi kantaa aina äitinsä muistoa mukanaan, aikuisenakin, siksi on totta, että emme koskaan erkane, ei.
AntwortenLöschenMinulta myös onnittelut tähtien taakse kauniille äidillesi! ♥
AntwortenLöschenClarissa: Viita kyllä osasi. Olin vuosi sitten mielenkiintoisessa Lauri Viita-seminaarissa. Vau, Tauno Palo. Voisinko saadan sun nimikirjoituksen??
AntwortenLöschenLeen@: se tuli minullekin mieleen, kun löysin laulun youtuubista ja kuuntelin
MaaMaa: siellä ehkä äitisi naapuripilvellä
Ihanan iloinen nuori ja nätti nainen kuvassa!
AntwortenLöschenIhan samaa mieltä kuin "Kato nyt tätäkin"!
AntwortenLöschenkato nyt tätäkin: kiitos
AntwortenLöschenHelena: kiitos
Allu, jos se sisäinen kauneus on tärkeämpi, niin miksi mm. naistenlehdet harhauttavat ihmisiä?
AntwortenLöschenJa ihmiset haluavat tulla harhautetuiksi.
Leena Lumi, kiitos! :D
Heljä, kiitos! :D
BLOGitse, kahvat ovat tarpeellisia :)
Clarissa, olitteko Elitessä? Minulle T. Palo lauleli Zillertalissa. Onkohan sitä ravintolaa enää olemassakaan?
Nurkkalintu: Taisi olla Marskissa:)
AntwortenLöschenMitäs ravintolafriikkejä täällä oikein liikkuu!?
AntwortenLöschenKiva kuva, kaunis äiti sinulla.
AntwortenLöschenKaunis aiti sinulla. *hali*
AntwortenLöschenHannele: tack
AntwortenLöschenSusa: thanks
Kaunis laulu, kaunis nainen... Niin ja Tauno Palokin on jo tähtien tuolla puolen. Jospa he lauleskelevat siellä yhdessä....
AntwortenLöschen