Kuinka miljonääri naidaan

Minusta on aina jännä kuulla, missä pariskunnat ovat tutustuneet toisiinsa. Itse tapasin Allumiehen näin: olin vanhan luokkakaverini kanssa matkalla Lappiin ja yövyimme Oulun leirintäalueella. Viereisessä teltassa asuskeli hampurilaispoika, joka oli yksin lomailemassa ja hän oli tavannut leirintäalueen keittiössä kaksi kölniläispoikaa ja kutsunut nämä luokseen aamupalalle. Me olimme samaan aikaan telttamme edustalla aamupalaa syömässä ja pojat alkoivat haastattelemaan meitä. Juttelimme niitä näitä ja vaihdoimme osoitteita niinkuin oli tapana, vaikka ei ehkä koskaan olisikaan kuultu enää toisistamme. Me tytöt olimme menossa pohjoiseen ja pojat lähtivät Etelä-Suomeen. Kun sitten parin viikon päästä palasimme kotiin, pojat olivat Tampereella ja soittivat ja kutsuivat itsensä meille kylään. (Heillä oli muuten vaikeuksia Suomen kartan kanssa, kun lähes kaikkialla oli tienviittoja paikkaan nimeltä Keskusta, jota he luulivat suureksi kaupungiksi. Samaa selvää viitoitustyyliähän ne muuten edelleenkin harrastaa Suomessa ja kun Helsingin lentokentältä lähtee ajamaan autolla, ei ole helppoa löytää esimerkiksi Tampereelle, kun viitat näyttävät sellaisiin paikkoihin kuin Kehätie itään tai Kehätie länteen, tosi helppo juttu ulkomaalaiselle eli mitäs sitä turhaan Tampere-viittaa laitetaan.) He saivat asua ystäväni vanhempien kesämökillä ja vietimme monta päivää yhdessä kierrellen ja katsellen nähtävyyksiä. Seuraavana kesänä heiltä tuli kirje, että ovat taas tulossa Suomeen ja tuovat yhden kaverin mukanaan. Ja se kaveri oli Allumies, ei kylläkään mikään miljonääri vaan köyhä opiskelija.

Työkaverini Z. eli lähes 10v avoliitossa luksuselämää varakkaan miehen kanssa, mutta rupesi kolmekymppisenä miettimään, mitä tapahtuu, jos mies jonain kauniina päivänä jättää hänet ja hän on ilman ammattia, rahaa ja asuntoa. Mies ei nimittäin ollut halukas avioliittoon. Z. opiskeli (vasten miehen tahtoa) ennätysajassa taloustieteitä, löysi työpaikan , otti tavaransa ja muutti ja vietti vuoden verran sinkkuelämää keskittyen uuteen vaativaan ammattiin. Kun hänen tyttöystävänsä ex-mies poikkesi kerran läpikulkumatkalla pariksi päiväksi Z:n luokse ja Z. tuli illalla töistä kotiin, hänen läppärinsä oli olohuoneen pöydällä ja mies oli pistänyt Z:n tiedot datingcafe.de:n sivulle ja melkein pakotti Z:n hyväksymään ne ja painamaan enteriä. Mies oli sitä mieltä, että Z. oli ollut tarpeeksi kauan yksin ja hänen pitäisi löytää uusi miesystävä. Eipä kestänyt kauan, kun jo ensimmäinen kandidaatti ilmoitti itsestään, treffit sovittiin taidemuseon kahvilaan ja siitä alkoi vuosikymmenen love story. Mies on tekniikan tohtori, korkeassa asemassa suuressa saksalaisessa yrityksessä, sivistynyt, sympaattinen ja varmaan miljonäärikin. And they all lived happily ever after, niinkuin Tuhkimo-sadussa sanotaan.

Tässä hauska tuokiokuva Z:n häistä, otettu juhlapaikan naistenhuoneessa, sain luvan käyttää sitä. Ei kai tarvitse mainita, että vasemmalla on se onnellinen morsian.


Voin kokemuksesta sanoa, että kyllä sitä voi köyhän opiskelijankin kanssa onnelliseksi tulla.
Missä te tapasitte entisen/nykyisen kumppaninne?