Elokuun viimeinen viikoloppu

 vietettiin kummipojan perheen kanssa Eicksin pikkukylässä  ikivanhassa talossa, jonne mahtui hyvin 14 hengen porukka, ikäluokka 12-85v ja oli tosi kivaa.

Vieressä oli linnakin, mutta eivät päästäneet sisälle.

Lauantaina tehtiin noin 13km patikkaretki kauniissa luonnossa.

Mitähän „Schlehe“ on suomeksi? Oratuomi? Ison mustikan näköiset marjat.

En voinut olla ottamatta kuvaa noista pudonneista ompuista, oli kuin taulu.

Plataani ja kännykkä

  Oikeanpuolinen mustarunkoinen plataani on Saksan kallein puu

Puu on Saksan vanhimman asemarakennuksen vieressä ja sen juuret kasvavat rakennuksen alle ja uhkaavat tehdä pahaa tuhoa. Rakennuksesta on tarkoitus tehdä kulttuuri/tapaamispaikka ja kannattajayhdistys on tehnyt paljon työtä löytääkseen rahoja restauroimiseen. Kulttuuri-ihmisiä vastassa on luonnonsuojelijat, jotka haluavat säilyttää puun, vaikka tontilla on paljon puita. Asiaa on käsitelty jo ennen koronaan eri instansseissa, ei ainoastaan kaupungin vaan myös osavaltion ja ongelma vain jatkuu, kun luonnonsuojelijat keksivät uusia juttuja. Pari viikkoa sitten joku oli sytyttänyt puun, todella vaarallinen asia, sillä koko hieno rakennus olisi voinut palaa, onneksi joku oli huomannut palon ja soittanut palokunnan paikalle. 

Rakennus on vuodelta 1839, jolloin rakennettiin rautatie, ns. Rautainen Rein korvaamaan kalliita laivakuljetuksia. Olemme olleet aktiivisena pelastamassa rakennusta. Sisällä on komeat vanhat portaat yläkerran belle etageen, jossa olisi  tarkoitus pitää konsertteja ja muita tilaisuuksia. Tähän mennessä on menetetty KAKSI MILJOONAA EUROA, kun rakennuskustannukset nousee ja rahaa menee asianajajille jne. Joulukuussa oli vähän aikaa lupa kaataa puu, mutta kun kaadon sai hoitaa vain kaupunki, ei kaatoa ehditty tehdä ennen seuraavaa luonnonsuojelijoiden valitusta ja taas odotellaan.

Ajan rakennuksen ohi kun menen pyörällä kuntosalille ja pyörittelen vaan päätäni. Eläköön byrokratia!

Lehdessämme luki, että kännykän käyttö on hyvää terapiaa vanhuksille

mutta nuorille vähemmän kuten tämä Ville Rannan loistava karikatuuri sanoo

Kuvakaappaus HS/Aamulehti

Päivän eläimet ja koru

 Aamulla heräsin ihmeelliseen ääneen ja menin ulos katsomaan kuka siellä koputtelee. Oravahan siellä saksanpähkinöitä pudotteli maahan. Niitä löytyy nyt sitten kaikista kukkaruukuista ja yrttimaahanikin yksi kaivettiin

Tutut lampaat oli päättäneet sulkea sauvakävelytiemme. Vähän mietimme voikohan siitä vaan mennä lauman läpi, mutta onneksi lampurin koirat tulivat hoitamaan asian.

Mitähän tekisi ikivanhalle kauniille Lapponian kaulaketjulleni, sen lukko ei toimi. Korjaus tulisi maksamaan 180-300€, enpä tajunnut, että ketju on niin arvokas. Taidan kysyä tutulta italialaiskorusuunnittelijalta osaisiko heidän porukat korjata vähän halvemmalla. Harmi😢

Naapurissa tapahtuu

 Meillä on tosi kiva naapuristo ja on vuosien mittaan on syntynyt erilaisia perinteitä. Jouluaattona iltapäivällä laulamme ulkona yhdessä joululauluja, se perinne alkoi koronan aikaan, kun ei saanut tavata ihmisiä ja uskalsimme laulaa ulkona pitäen pari metriä  etäisyyttä muista. Syksyllä tavataan ruokailun ja oluen merkeissä, joku hommaa tynnyrillisen olutta ja kaikki tuovat jotain syömistä. Tällä kertaa tapasimme arkipäivänä, jolloin useimmat olivat päivän töissä eivätkä ehtineet valmistaa mitään ja siksi päätettiin kokkailla illalla yhdessä. Kuorimme ja pilkoimme valtavia määriä kurpitsaa ja porkkanoita ja sipulia ja paprikaa jne ja keitimme isossa padassa chili con carnea ja kurpitsakeittoa ja oli tosi herkullista ja mukavaa. Minä vein pikkumunkkeja jälkiruoaksi.

Joltakin löytyi karnevaalikamoista kokin vaatteet ja ”pääkokki” sai ne päälleen. Kuvat kaappasin naapuriston signalryhmästä. 

Tässä istuttiin lopuksi nuotion äärellä lämmittelemässä.

Tänään lähetti yksi naapuri valokuvan, jonka oli ottanut aamulla makuuhuoneestaan. Huh, valtavan iso Zoropsis spinimana oli tullut kylään, hän pelasti sen, minä olisin ottanut heti pölynimurin, kun inhoan hämähäkkejä. Iik!!

Tykkään enemmän lampaista ja on kiva katsella miten koirat pitää lampaan oikeassa paikassa. Lampurikin pääsi kuvaan. 

Meidän naapurissa on vanha maalaistalo, jonka pihaa ihailen aina ohi kulkiessa. 

Unohdin ostaa kukkia maljakkoon ja piti käydä pellon viereltä hakemassa jotain maljakkoon

Rivitalon omistajan iloja ja tippiasiaa

Alkukesä oli aika sateinen ja on todella haitannut maanviljelystä ja sato tulee olemaan kehno, esim. vehnää ei ole 30 vuoteen tullut näin vähän,  mutta toinen puolisko on ollut muutamasta pahasta hellepäivästä huolimatta hyvä kesä, on voitu istua varjossa lukemassa  tai kestitä illalla vieraita terassilla ja nauttia rehevistä kasveista, jotka kiittävät alkukesän sateista.

Pihassa oli tosi kivaa kunnes naapurit tällä viikolla saivat terassilleen lasikaton ja uuden markiisin. Asumme rivitalossa ja naapuri on siis lähellä,  aivan rajalle ei saa rakentaa, mutta nyt kävi niin, että tyypit olivat tilanneet konstruktion niin, että se on vain 12cm meidän rajasta ja kauhulla seurasimme tilannetta. Tuo kaunis päätykappale on siis meille päin ja kun istun ulkona aamulehden kanssa, voin aina välillä ihailla sitä.

Tässä lopullinen tulos

Meillä on itsellä lasikatto ja se on täysin eri maata ja tarpeeksi kaukana rajasta. Nyt tässä ihmetellään tuota naapurin systeemiä, mm. emme tajua minne sadevesi johdatetaan ja vähän pelkäämme, että se tulee roiskumaan meidän terassille. Nyt tässä odotellaan, että sataisi ja näkisimme miten systeemi toimii tai pahimmassa tapauksessa ei toimi. Onneksi tykkäämme kovasti naapureistamme, itse asiassa he ovat hyviä ystäviä, muuten tulisi vielä pahempi olo.

Työmiehet puhuivat huonoa saksaa, olivat ilmeisesti itäeurooppalaisia (diletantteja). Kun tuli aika poistaa vanha markiisi, kaverit sanoivat, että asia ei kuulu heille, he poistavat sen vain jos saavat tarpeeksi tippiä ja tästä juttelin sitten suomalaisen ystäväni kanssa, joka ei voinut tajuta, että täällä ”joutuu” aina antamaan juomarahaa. Se ei ole niin organisoitu juttu kuin nyt esim. Kanadassa oli, jossa sai laskun maksulaitteeseen ja siinä oli tarjolla 10, 15 tai 20% ja joku niistä piti valita, siellä tippi ”kuuluu” tarjoilijan palkkaan. Täällä annetaan tippiä kampaajalle, kosmetologille ja työmiehille, jotka tulevat taloon , ja me olemme maksaneet tänä vuonna aurinkopaneelien laittajille, kivetyksen tekijöille, putkimiehelle, yhteensä ehkä 400€.  Ravintolassa annetaan yleensä noin 10% ja se on tarjoilijalle verotonta kun se annetaan  Olen aina inhonnut tippisysteemiä, mutta jos ei anna mitään, tuntee itsensä kitupiikiksi ja kuka nyt sellainen tahtoo olla. Ravintolassa annetaan tarjoilijalle 5- 10% ja se on verovapaata, jos ja kun tarjoilijan ja asiakkaan välille on syntynyt henkilökohtainen ”suhde” ja asiakas haluaa kiittää hyvästä palvelusta. Kun nykyään jopa Saksassa maksetaan ravintolalasku usein kortilla ja haluaa maksaa kortilla myös tipin, se tuottaa ravintolalle lisätyötä ja ravintola ei välttämättä anna koko tippiä tarjoilijalle ja jotkut ravintolat eivät hyväksy tipin maksua kortilla. Toisaalta on nyt tarjolla sovellutus, jonka avulla tippi menee suoraan tarjoilijan tilille.

Suomessahan ajatellaan aivan oikein, että tällaiset maksut ovat veropetosta ja sitähän ne oikeastaan ovatkin. 

Sauvakävelyllä näkyi tänään taas iso ryhmä joutsenia, olivat vaan sen verran kaukana, etten saanut kännyllä oikein hyvää kuvaa.

Kuolinilmoitukset

 Olen varmaan koko ikäni lukenut lehdistä kuolinilmoitukset, Suomessa on usein kauniita värssyjä, Saksassa on alkanut olemaan aina enemmän valokuvia vainajasta. Ranskassa ja Italiassahan on taas hautakivissä usein vainajan valokuva.

Silloin tällöin Saksassa on tullut vastaan erikoisempiakin ilmoituksia, esim. vihastuneen ihmisen tekemä ilmoitus. Yhden lääkärin kuolinilmoituksessa luki: tohtori X:n kuoleman johdosta tulee mieleen vai yksi sana, kiitos. Allekirjoitus: potilas. Jossain ilmoituksessa tytär vinoili, kun perintö meni äitipuolelle. 

Kollegani sai sähköpostitse ilmoituksen tuttavansa vaimolta, että mies on kuollut. Hän soitti heti vaimolle ja kuuli, että mies on edelleen elossa, hän oli vain kirjoittanut vaimolleen valmiin tekstin ja vaimo lähetti sen vahingossa kiertokirjeenä kaikille tuttaville.

Viime vuonna ystävämme sai Ranskassa ollessamme stroken. Hän on nyt pitkän odysseian jälkeen kotona ihmeen hyvässä kunnossa, puhuminen vain ei tahdo onnistua, vaikka hän hienosti toisti Allumiehen puhumat lauseet, kun kävimme pyörämatkan jälkeen häntä katsomassa. Kaiken kaikkiaan olimme todella positiivisesti yllättyneitä. Tapauksesta oli nyt tasan vuosi ja sen kunniaksi sairasvakuutuksesta tuli kirje, jossa pahoitellaan herra X:n kuoleman johdosta ja sanotaan, että vakuutus on peruutettu. Saapa nähdä miten vakuutusyhtiö korvaa mokansa.

Lampaita ja turisteja

 Oli lammas poikineen sauvakävelyreitilläni

ja turisti poikineen tuomiokirkolla

Kirkosta puheen ollen unohdin postata, että kävimme joku aika sitten katsomassa bonnilaista Kreuzbergkircheä, joka oli jostain syystä meille ihan tuntematon

Todella upea rakennus ja tuosta keskiovesta näkyi nämä upeat taivaanportaat, jotka on tehty Rooman Santa Scalan malliin.

Kirkon puistikossa oli paljon lintuja, esitteen mukaan myös Zilpzalp, suomeksi tiltaltti ja kun katsoin juutuubista miten tiltaltti laulaa, alkoi joka puolelta kuulua til tal til tal, liikuttavaa.

Pakko laittaa tähän meidän tuuliviiri, kun tykkään niin kuvan väreistä.

Taas Hollannissa

 Olimme tänään taas Hollannissa, syynä oli Saksan ihmeellinen lääkepolitiikka, joitakin lääkkeitä ei ole täällä saatavilla, esim. jotain verenpainelääkkeitä ei meinaa saada vaikka niitä saattaa saada Suomesta tai  Hollannista. Lähetin eilen reseptin Hollantiin Venlon apteekkiin sähköpostissa ja tänään sain hakea lääkkeen. Onneksi asumme lähellä Hollantia. Lääkkeet on Hollannissa muuten Saksaa halvempia, tässä meidän naapurikaupungissa valmistetaan Aspiriniä, mutta se kannattaa ostaa Hollannista.

Kävi muuten hassusti, kun lähdimme silloin vappuna Hollantiin, nimittäin naapureiden Murphy oli jossain vaiheessa livahtanut meille sisään, kun kuljetimme matkalaukkua ja pyöriä autolle ja lukitsimme sitten oven. Illansuussa oli kissan omistajat alkaneet ihmetellä, kun kissa ei tullut kotiin. Olivat sitten käyneet joka talossa kyselemässä ja huudelleet kissaa ja meidän talon kohdalla kissa oli vastannut huutoon. Onneksi tajusivat pyytää toisilta naapureilta meidän vara-avainta ja pääsivät pelastamaan kissan ja meidän kämpän. Murphy ei onneksi ollut tehnyt mitään pahaa.

Venlo on Saksan ja Hollannin rajakaupunki ja se oli nytkin taas täynnä saksalaisia, jotka käyvät ostamassa Hollannista mm. kahvia. Saksassa on kahvivero, joka nostaa hintaa eli kahvi on Hollannissa halvempaa. Samoin bensa on halvempaa, meillä oli harmi kyllä tankki täynnä. 

Katselimme vähän kauppoja ja taloja ja kävimme  lounaalla 

Lounaspaikka olikin tosi kiva, saimme istua rauhassa muilta turisteilta ulkona Maas-joen rannalla ja katsella laivoja

Ruoka oli todella hyvää, minä söin vain sashimia

Kaveri sai komean annoksen ja siinä oli vaikka mitä, mm. vasikan kieltä (yägh), jokirapua, tryffeliä jne.

Raflan nimi oli La Vie, laitan sen tänne muistiin ensi kertaa varten, niin hyvä ja kiva paikka, suosittelen.

Venlosta ajoimme Roermondiin kahville, se on kaupunkina paljon kivempi. Hollantilaiset osaa nauttia elämästä, koko kaupunki on yhtä ulkoilmaravintolaa. Vähän kulttuuriakin piti nähdä ja käväisimme kaupungin pienemmässä ja nätimmässä kirkossa. Kaupungin ulkopuolella on iso Outlet, mutta jätimme väliin.

Sattuu ja tapahtuu

 Aivan omituinen helmikuun sää, ulkona on +16C ja niin hirveä tuuli, että terassilla lentelee ja kaatuilee vaikka mitä esineitä.  Tänään kävi ihana turkkilainen siivoojamme pitkästä aikaa ja kertoi, että paljon sukulaisia kuoli maanjäristyksessä, mm. sisaren tytär miehineen plus neljä lasta, yksi vauva siitä perheestä jäi eloon. Koko suku on nyt kokoontunut sisaren luokse, jonka talo hajosi ”vain” puoliksi, syynä oli sen viereen laittomasti rakennettu korkea rakennus. Nyt kaikki henkiin jääneet asuvat siinä puolikkaassa talossa ja sen pihassa, yhteensä 60 henkeä, useimmat nukkuvat ulkona kylmässä ilman patjaa ja peittoa, monet autossa.

Tuohon verrattuna meidän räjähdys oli peanuts, pesin uunin ja myös oven kolme lasia ja kun laitoimme ovea paikalleen, joku jännite se kai poksautti yhden ovilaseista tuusan nuuskaksi, pieniä sirpaleita löytyy vielä viikon päästä. Uusi lasi tuli tänään, toivottavasti vaihto onnistuu.

Minulla on näköjään meneillään jonkinlainen terveyscheck, sillä olin ensin unilabrassa nukkumassa piuhojen kanssa ja heti perään endokrinologilla luuntiheysmittauksessa ja kilpparin ultrassa. Olen aika kiitollinen täkäläisestä terveydenhuollosta tai pitääkö nykyään puhua hyvinvoinnista kuten Suomessa näköjään sanotaan.

K

Sinfoniaorkesterin konsertissakin käytiin kuulemassa Tsaikovskia (en löydä mistään aksenttia tuon ässän päälle) ja Rachmaninovia, ohjelma päätetty ennen Ukrainan sotaa, vaikka ei kai noita vanhoja mestareita voi syyttää P:n sotatoimista. Konsertin jälkeen oli oluttupa ainoa auki oleva paikka ja menimme sinne kavereiden kanssa keskustelemaan ohjelmasta ja syömään tyypillisen kölniläisen ruissämpylän Gouda-juuston ja sinapin ja kölschin kanssa.

Eilen alkoi katukarnevaalit, jotka kestää tuhkakeskiviikkoon asti. Turhan täyttä on kaupungilla ja siksi me pakenemmikin nyt Eifel-vuoristoon. Tässä kuva eilisestä

Kuvakaappaus 34rhein.de/ © Thomas Banneyer/dpa