Täällä Nepalissa, monsuunin kosteudessa,
kaipaan vapaasti juoksevaa suolaa,
jota voisi sirotella kurkkuvoileivän päälle.
Englannissa etsin turhaan siirappia,
sitä oikeanväristä joulupipareihin.
Hollannissa sai kyllä kunnon kahvia,
mutta silli ei ollutkaan suolattu.
Neuvostoliiton ruisleipä oli täysin eri maata
suomalaisen hapanleivän kanssa.
Yhdysvaltojen maustekurkut olivat mainioita,
mutta eihän sieltäkään reikäleipää löytynyt.
Oi rakas kotimaani,
millaisin sitein oletkaan minut
itseesi sitonut!
- Margot Kottelin-Longley
Kyllä Englannissa on siirappia, kaikenlaista, Golden syrup, onhan Maple syrup namia lettujenkin kanssa. Minä käytän aina tummaa siirappia ja fariinisokeria, antaa enemmän makua. Muscovado sokeri on myös hienoa kakuissa.
AntwortenLöschenOnneksi täältä saa Fasun lakua ja FinnCrispiä.Salmiakkiakin voisi vielä olla.....
AntwortenLöschenOnko sitten niin, että ruoasta puhuttaessa on oma maa mansikka, muu maa mustikka? Ei kai nyt sentään.
AntwortenLöschenRuokaan liittyy niin paljon merkityksiä ja symboleita ja se kertoo meistä vaikka mitä! Mutta tiettyjen ruokien tai ruokabrändien alta kaivellessa voikin löytyä aivan muuta. Ja maailmalla matkatessa mukaan tarttuu uusia herkkuja.
AntwortenLöschenMeillä syödään nyt viikonloppuna juustofondueta ja toissapäivänä oli paikallista herkkua, kuivalihakeittoa. Herkullista viikonloppua kaikille!
Hannele: pitäiskö torua runoilijaa, kun sahaa meitä silmään? (:-
AntwortenLöschenYaelian: hapankorppuja mun isä lähetti aina postissa ensimmäisinä Saksan vuosinani
Clarissa: kai se jonkunlaista nostalgiaa on, kun saa jotain vanhaa tuttua ruokaa. Saksassa on todella hyvää leipää, mutta välillä maistuu Reissumies. Saksalaisethan kaipaa myös tummaa leipää etelämaissa ja eihän Hollannistakaan kovin hyvää leipää saa.
Helena: se ruoka on tosiaan mielenkiintoinen teema ja muistan Outi Tuomi-Nikulan siitä referoineen. Hän kertoi mm., että itäeuroopassa naiset olivat paljon töissä kodin ulkopuolella ja siksi siellä on perinteisesti syöty paljon uunissa muhinutta ruokaa. Muistan joskus koulussa ollessani jo kokeillut juustofondueta, mutta ei tainnut olla ihan niin hyvää kuin Sveitsissä. Herkullista viikonloppua sullekin. Meille on tulossa illallisvieraita ja lähetin just Allumiehen ostoskeskukseen ostamaan patteria vaakaan, kun patteri tyhjeni ykskaks enkä voinut punnita aineksia.
No, eipä ollut kovin vakavat siteet. Helposti katkottavissa! =)
AntwortenLöschenNurkkalintu: :D
AntwortenLöschenKylla ihminen oikeasti tulee toimeen ilman kotimaansa tuotteita mutta ehka niilla onkin jonkinlainen muu merkitys esim. maku tuo alitajuisesti hyvan olon ja se liittyy muistoihin...?
AntwortenLöschenKasvammeko niin makuihin, etta niita kaipaa jos niita ei ole, siis niita makuja?
Mina kaipaan pekonia, venalaista metwurstia ja Myrttisen valkosipulikurkkuja mutta kesakuussa niita taas saan kun kaymme stadissa.
Salmiakkia on varastossa AINA tarpeeksi! :)
BLOGitse
Maku- ja tuoksumuistot ovat todella usein voimakkaita, nostalgisia, ja tulevat kaukaakin mieliimme. Niistä voisin kirjoittaa vaikka kirjan! Vaan niistä ovat jo toiset kirjoittaneet vaikka mitä...
AntwortenLöschenKyllä se taitaa vähän niin olla, että sitä kaipaa, mitä ei saa. Suomalainen ruisleipä, sitä lähtee meilläkin mukaan Suomesta ja Fazerin suklaa on toinen hyvä. Salmiakki ei ole koskaan kuulunut herkkuihini. Nyt kun tyttäreni on ollut Suomessa, niin hän haluaa aina ostaa saksalaista suklaata...on vähän kyllästynyt Fazerin siniseen.
AntwortenLöschenMukava runo. Ruoka ja sen tuoksu on niitä tärkeitä lapsuuden muistoja, joten ei ole ihme, että toisinaan niitä tulee ikävä. Minulla ei ole varsinaista lohturuokaa, ehkä pulla ja maito. Olen mielestäni sopeutunut ihan hyvin tähän paikalliseen ruokaan. Kaipaan kuitenkin "kunnon" leipää, kuten ohrarieskaa, mutta sitä ei välttämättä saa "oikein" tehtynä Etelä-Suomenkaan kaupoista. Hauskaa herkuteluiltaan ystävien seurassa! Minä olen vielä lähdössä tyttärien kanssa kevätvaateostoksille:)
AntwortenLöschenMiten kiva runo! Minä olen asunut jo niin kauan Saksassa, että olen tottunut täkäläiseeen leipään, mutta reissumiestä ja sitä toista, oliko se ohrapuikula, kaipaan aina välillä ja nyt pääsiäisen aikaan alkoi mieli tehdä mämmiä. Pikkupullia leivon hyvin usein. Salmiakista en ole tykännyt enää vuosikymmeniin, enkä kaipaa Fazerin sinistäkään. Yks tuttu lähettää paketin mukana Geishaa.
AntwortenLöschenBLOGitse: Myrttisen valkosipulikurkkuja, enpä ole koskaan kuullutkaan moisista
AntwortenLöschenHelena: kyllä niistä vielä materiaalia kirjaan saa
Sira: kehtaisko sanoa, että ei minulle se Fazerin sininen sitä ihan parasta suklaata ole, vaikka nostalgiasyistä tykkään,ihan jo siitä paperista. Paras suklaa mulle on sveitsiläinen Cailler.
Kasselin kyyhky: muistan Oulun tädin aina puhuneen rieskasta
Soili: Geisha onkin hyvää. Käly lähetti pääsiäiseksi Vihreitä kuulia, mutta en oikein välitä niistä, vaikka niissäkin on jotain nostalgista.