Olipa kerrankin pitkänä viikonloppuna otettu myös työssäkäyvien intressit huomioon ja aivan mahtava ilma koko ajan. Me treenasimme pyöräilyä ensi viikon Italian pyörälomaa varten ja nenä on nyt punainen liiasta auringosta. Suomesta aikanaan tuotu rohtoraunioyrttikin sai viime päivinä tarpeeksi aurinkoa ja alkoi kukkia ahkerasti lukunurkkauksessani.
Lauantaina Hillevi Hiiri hyppeli yrttimaassani ja sille piti saada loppu ja loppu tulikin ihan heti, kun laitoin SuperCat-hiirenpyydyksen strategisesti hyvään paikkaan. Oli onni, että Allumies oli kotona ja poisti ruumiin, sillä minä joudun itse heittämään aina koko pyydyksen pois, kun en edes kumihanskoilla ilkene raatoa irrottaa loukusta. Jos joku haluaa välttämättä valokuvan teemasta, sen voi ostaa täältä. (EDIT: oliskohan munkin pitänyt ottaa valokuva ja alkaa myymään sitä?)
Helluntaimaanantaina, joka on täällä onneksi edelleenkin pyhä, keksin lähteä pyörällä keskikaupungille katsomaan Job ja minä-nimistä näyttelyä . Matkalla muistui mieleen, että oli maanantai ja museot maanantaisin kiinni, mutta pyhäpäivän ansiosta ne olivatkin onneksi auki. Job tarkoittaa tässä yhteydessä sitä Jobia, joka tunnetaan Raamatusta kovista kohtaloniskuista ja jonka nimi on ainakin Saksassa vielä yleisessä käytössä, kun puhutaan Jobin postista. Yliopiston sairaalan nuorisopsykologian laitos ja sairaalan koulu (pitkäaikaissairalle lapsille), olivat ottaneet opettajien ohjauksella Jobin teemaksi ja tehneet siitä näyttelyn. Museossa on Jobin alttari 1400-luvulta ja sen ympärille oli tehty tämä näyttely ja koskettava näyttely olikin. Esillä oli valokuvia, runoja, kollaaseja jne. Miksi juuri minä? Miten olen tämän ansainnut? Mistä saan lohtua? Taiteen terapeuttinen arvo tuli tässäkin taas esille.
Tässä osa Jobin alttarista.
Tämä on kahden 17v potilaan, tytön ja pojan, näyttelyä varten ottama valokuva nimeltä Lohdutus.
Molemmat kuvat netistä.
Illalla olimme meidän lemppariravintolassa syömässä. Viereisessä pöydässä istui ulkomaalainen mies shortseissa, leikkasi pihvinsä ensin palasiksi, laittoi sitten vasemman käden kyynärpäähän saakka pöydän päälle ja otti oikeaan käteen haarukan, pani senkin kyynärpään pöydälle ja nappaili sitten lautaselta lihapaloja. Arvoitus: mikä kansallisuus?
Vaikuttava tuo Lohdutus-kuva, vangitsee hyvin tunnelmansa.
AntwortenLöschenMinne päin Italiaa olette lähdössä pyöräilylomalle? Minä kävin pyöräilemässä Italiassa kesällä 2001 (miten nopeasti aika kuluukaan, vastahan se oli!), olimme silloin Gardan pohjoisosissa. Kunhan lapset kasvavat, niin voisin tehdä samanlaisen matkan uudelleenkin.
Amerikkalainen :)
AntwortenLöschenlumiomena: me lähdemme tällä kertaa Friauliin, käydään San Danielessa, Udinessa, Goriciassa jne. Kolme vuotta sitten ajeltiin Bozenista/Bolzanosta Garda-järven kautta Venetsiaan ja se on tähän asti ollut paras ikinä reitti. Rivasta mentiin Desenzanoon laivalla, sillä Gardan rannalla ei ole pyöräteitä ja siellä on kamala autoliikenne.
AntwortenLöschenHannele: BINGO!
AntwortenLöschenHillevi Hiiri...Meillä oli perunapellossa Saku Sammakko...oikein ruma iso rupikonna, iik...Se lensi sitten helikopterilla metsään, kun ei vesisuihkun kanssa hävinnyt. Mieheni kiidätti sen lapion päällä kauas metsään. - Berliinissä helluntaimaanantai sai oikein kunnon sadekuuron ja ukkostikin.
AntwortenLöschenJobin näyttely oli varmasti hieno, ainakin tuo Lohdutus on todella koskettava kuva.
AntwortenLöschenHillevistä olisi ehkä kantsinut ottaa kuva, tuolla hinnalla..nyt harmittaa kun en kuvannut niitä rotanraatojani parvekkeella.. s
Kas loppupistekin meni kiemuralle pelkästä inhosta.
AntwortenLöschenOstitko vauhdikkaamman, moottorillisen kulkuvälineen Italian kierrokselle vai pyöräiletkö ihan perinteisellä mallilla?
AntwortenLöschenSira: aamulla kuulin uutisista, että itäisessä Saksassa oli ollut aika sade. Meillä oli eilen hieno päivä, +28C ja jouduin kovasti kastelemaan pihassa
AntwortenLöschenSirokko: kyllä muakin harmittaa, ettei osaa olla liikemies ja tienata kaikella rahaa. Meinasin pyörtyä, että joku myy tuollaista kuvaa ja joku kai sitten maksaakin siitä.
Kasselin kyyhky: me vuokrataan pyörät sieltä, yleensä ne on 21-24 vaihteen pyöriä kuten on muun uudempi omakin kotona. Ainostaan ystäväni Gina, joka oli viime vuonna syöpäleikkauksessa, saa varmuuden vuoksi sähköakulla varustetun pyörän, jossa tosin pitää kyllä polkea koko ajan, ylämäessä saa nappia painamalla apua sähköstä. Toivottavasti oma kunto riittää, tänä talvena tuli kovin vähän käytettyä pyörää, kun oli niin kova talvi.
Jännältä kuulostava näyttely.Minä kyllä ainakin käsineillä voisin käsitellä sitä hiirin jätöstä roskakoriin asti.Ooh,ihanalta kuulostava pyörämatka! Menettekö koko matkan pyörillä`?
AntwortenLöschenYaelian: ei toki koko matkaa pyörällä, vaan ensin noin tuhat kilsaa autolla Italiaan Sesto al Reghenaan ja sieltä pyörällä San Danielen, Udinen, Gorician kautta Triesten suuntaan ja eri reittiä takaisin Sesto al Reghenaan.
AntwortenLöschenYksi hiiri sinne tai tanne - mutta tulepa Casaan katsomaan minkalaisia sikolatteja taalla tarjotaan asuttaviksi!
AntwortenLöschenTata kamppaa olemme kuuranneet eika loppua nay kun puhti lopahti.
Eilen meni hermot, viime yona valvottiin, tanaan kavi pesukonekorjaaja ja maalari joka tulee viela myohemmin tanaan...
Kaikkia kuvottavia kuvia en nettiin viitsi laittaa.
En olisi ikina kuvitellut 'pahempaa' kuin Egypti mutta olin todella vaarassa.
Arvaa kuinka kateellisena katson omaa pikku piilopaikkaasi - siistia, todella siistia. Saas nahda milta stadi vaikuttaa kun lahden reilun viikon kuluttua...
BLOGitse
Olisin sanonut Ameriikka, mutta joku ehtikin jo.
AntwortenLöschenOlen kirjoittanut tarinaa Old Mr. Mousesta, miun tarinoissain se on niin symppis, ettet sinäkään sitä murhaisi :-P
Tapoin kerran rotan töissä lapiolla, sain kamalat traumat, kun ei kerralla vainahtanut. Siinä minä hakkasin, iso ihminen, pientä rottaa...
Ruoskikaa...
Näyttely oli varmaan mieleenpainuva. Kuten totesit, on taiteella tärkeä terapeuttinen merkitys. Käsi kädessä ne kulkevat, taide ja ihmisen hyvinvointi.
AntwortenLöschenSuperCat toimii meilläkin mökillä. Siitä on todisteena kuva toukokuun alkupuolen postauksessani. Kuvaa voin jakaa ilmaiseksi kaikille halukkaille.
(Kuva on harvinainen, sillä juuri ja juuri pystyin ottamaan sen eikä hiiri onneksi näkynyt kunnolla kameran näytöllä. Käänsin selkäni sille sitten välittömästi)
Ihan noin lämmin ei meillä ollutkaan! Tämänpäiväisestä en tiedä, eikä ollut niin väliäkään, koska jouduin olemaan koko päivän sisällä. Huomenna kuulemma huononee...
AntwortenLöschenEn ole ikinä nähnyt niin huonoa käytöstä missään kuin Galwayssa, jossa asuimme sattumalta vielä ihan tasokkaassa hotellissa pari viikkoa. Se oli ilmeisesti myös juuriaan Irlannista etsivien suosikkihotelli. Kun oli päivällisaika, amerikkalaiset tulivat sinne farkuissa ja lenkkareissa, ja istuivat ravintolan tuoleissa jotkut jalka käsinojan yli nostettuna silleen vinossa ja pöytään nojaten. Söivät myös rumasti ja sytyttivät savukeitakin kesken aterian. viime mainittua seillä tuskin enää sallitaan.
AntwortenLöschenJob on hirveän kiinnostava aihe. Heräsin Jobiin, kun luin Edward Radzinskin kirjan Viimeinen tsaari - Nikolai II:n elämä ja kuolema. Lue kirja, jos saat sen käsiisi.
BLOGitse: kävin ihailemassa niitä löytöjäsi kylppäristä, siihen verrattuna meidän hiirulainen oli ihan söpö, ainakin elävänä
AntwortenLöschenNatjale: rotta on mulla vielä yhtä luokkaa kamalampi kuin hiiri
Clarissa: no niinhän sulla olikin se hiirikuva, nyt vasta muistin
kato nyt tätäkin: täälläkin luvassa viileämpää, vaikka nyt oli kello 23 vielä +17C, kun tultiin kotiin kavereiden luota
Leena: pitääkin tutkia huomenna netistä tuota kirjaa, nyt lähden höyhensaarille
Onneksi teillä museot ovat pyhäpäivisin auki. Täällä ne ovat kiinni. Juuri silloin, kun ihmisillä olisi aikaa käydä niissä. Kummallista!
AntwortenLöschenArvasin myös amerikkalaiseksi tuon aterioijan (Leenalle tiedoksi, että sisällä tupakoijat heitetään täällä Irkkulassa kauniisti pihalle - amerikkalaisetkin)
AntwortenLöschenKoko pyydyksen minäkin varmaan pois heittäisin.
Sauerkraut: mua harmittaa muutenkin, että museot on maanantaisin kiinni. Niin usein ollaan oltu pitkä viikonloppu jossain ja sitten on kaikki kiinni. Jos pitävät yhden vapaapäivän, se voisi olla keskellä viikkoa eikä viikonlopun yhteydessä.
AntwortenLöschenHeljä: irlantilaisethan taisi panna tupakointikiellon aika aikaisin, sillä täällä siitä paljon kirjoiteltiin ja sanottiin, että JOS irlantilaiset siihen pystyy, niin pitäis saksalaistenkin pystyä.
En TODELLAKAAN pystyisi myöskään koskemaan loukutettuun kuolleeseen hiireen!!!
AntwortenLöschen