Torstaina oli meidän tuomiokirkon lähellä kävelykadulla kaksi lasikoppia, joista toisessa istui nainen, toisessa mies. He olivat ensin 1,5 tuntia pukeutuneena business lookiin, sitten vapaa-ajan vaatteisiin ja lopuksi halpavaatekertaan. Paikallinen televisio haastatteli ohikulkijoita eli heitä pyydettiin täyttämään kaavake, jossa esitettiin kysymyksiä näistä kahdesta henkilöstä eli arvaamaan tekijöitä kuten: älykkyys, ahkeruus, avuliaisuus, vakuuttavuus, ammatti, parisuhteen onnellisuus jne. Sosiaalipsykologit analysoivat tulokset heti paikan päällä. Tuloksena oli, että business lookissa kandidaatit saivat selvästi enemmän positiivisia attribuutteja kuten älykkyys ja vakuuttavuus. Ja tietenkin roolimallit olivat taas pelissä mukana: puvussa olevaa miestä pidettiin korkeassa asemassa olevana kun taas naisen arveltiin olevan putiikin tai parfyymikaupan myyjä. Think manager, think male!
Hauska ja vakava testi. Tuo sanontasi lopussa on valitettavasti aina vaan totta. En ikinä unohda kun vein ryhmän (mies) asiakkaitani ulos syömään ja pyydettyäni laskun se ojennettiin vieressäni istuvalle (mies) asiakkaalle.
AntwortenLöschenIhanaa lauantaita ja viikonloppua Saksanmaalle!
Koiraa ON karvoihin katsominen.
AntwortenLöschenOlipa mielenkiintoinen testi! Mutta mies farkuissa ja mies puvussa;suhtautuminen on monta kertaa erilaista.
AntwortenLöschenKuulostaapa mielenkiintoiselta!
AntwortenLöschenTaalla on ohjelma missa ihmiset laitataan lasikoppiin ja ohikulkijat arvioivat heidan ikansa. And then they get a makeover. Ja taas arvioidaan ika. ;D
Heljä: valitettavasti totta. Ihanaista lauantaina sullekin!
AntwortenLöschenKirlah: taitaa olla
Yaelian: kun olin ekaa vuotta töissä Saksassa ja laskiaista edeltävänä torstaina alkoi katukarnevaalit, jolloin täällä naiset ottaa vallan haltuunsa ja leikkaa kaikilta miehiltä krakat poikki, miespuoliset työkaverit tuli ilman krakaa töihin poolopaidassa tms ja musta ne oli heti ihan "normaalin" ihmisen näköisiä eikä enää sellaisia jäykkiä puku päällä olevia managereja, aivan eri ihmisiä siis.
Susa: iässä voi kanssa pahasti erehtyä. Joskus ratikassa mietin, että kehtaanko tarjota jollekin istuinpaikkaani vai onko se ihminen kenties paljon mua nuorempi mutta näyttää vaan niin vanhalta.
AntwortenLöschenMulle on yks lysti,
AntwortenLöschensaa mies olla vaikka nakuna ;)
Niin kyllä kai vaatteet vaikuttavat, mutta en nyt tiedä, onko älykkyys vaatteista kiinni. Pääasia on että vaatetus on puhdasta. Vaatetus kyllä voi kertoa, onko ihmisellä varaa ostaa kalliita merkkituotteita tai muuta sellaista.
AntwortenLöschenNoin sità vain voi vaatetuksella huijata. Voi meità typeryksià stereotypioihin uskojia!
AntwortenLöschenMielenkiintoinen testi. Kertoo paljon siitä mitä ajattelemme sekä arvoista ja asenteistamme.
AntwortenLöschenOnneksi on muitakin kriteerejä kuin vaatteet sitten lasikopin ulkopuolella. Kyllä ihmisen käytös ja se mitä hänen suustaan tulee painaa vaa´assa tosipaikan tullen vähintään yhtä paljon kuin ulkoinen olemus. Onneksi emme joudu istumaan lasikopin sisällä työnhaku- tai muissa vastaavissa tilanteissa:)
AntwortenLöschenJännä kysely. Yksi naisystävä valitteli, että Müncheniin muutettuaan hänen oli kaupungille ostoksille lähtiessään pukeuduttava hyvin, jotta sai edes jonkinlaista palvelua. Itse olen ehkä liikaakin jämähtänyt t-paita & pitkikset linjalle, mutta ne ovat niin mukavat päällä.
AntwortenLöschenHannele: :-))
AntwortenLöschenSira: no sehän olisikin hyvä ratkaisu tyhmyyteen, että voisi ostaa vaatteitten kautta vähän järkeä. Eilen oli Wer wird Millionärissä tuleva saksan kielen opettaja, joka ei meinannut osata kirjoittaa LEGASTHENIKER ja kauhuissamme ajateltiin, miten sellainen pannaan lapsiparkoja opettamaan.
-S-: sanos muuta
Susadim: ennakkoluuloja, ennakkoluuloja... Olin joskus jonkunlaisella johtamiskurssilla ja siellä psykologi näytti ihmisten valokuvia ja piti sanoa, kuka niistä on sympaattinen ja kuka vähemmän ja aika hassulta tuntui, että ihan vaan kuvan perusteella piti jostain vähemmän eikä osannut mitenkään perustella, miksi se ihminen olisi vähemmän sympaattinen. Se kyllä pikkuisen auttoi yksityiselämässäkin miettimään, miksi ei pitäisi jostakin, jota ei tunne.
Clarissa: Allumiehen työkaverilla oli vaimo, joka painoi varmaan 150kg, oli pienen pienet silmät, ihan liian lähellä toisiaan, joka puolelta roikkui kamalia läskejä, mutta kun hän avasi suunsa, ulkonäkö unohtui täysin ja heti tajusin, miksi se komea hoikka mies oli ottanut juuri tämän ihanan naisen vaimokseen. Useimmitenhan se on toisin päin, että kun ne kauniit ja rohkeat avaa suunsa....
Kasselin kyyhky: München taitaa olla vähän erilainen. Työkaverini oli opiskeluaikanaan töissä siellä vaatekaupassa ja asiakkaat oli joko fiinejä müncheniläisiä tai kuulemma suurin osa maalaismolloja, joilla oli vielä lehmän lantaa kenkien päällä (Originalton). Minäkin olen mukavuustyyppiä.
Kyllä vaatteilla voi tehdä tietyissä tilanteissa paljon. Tuo Heljän mainitsema esimerkki on mielestäni myös esimerkki huonosta tarjoilijasta. Itse asiassa äsken ostin juuri yhden "auktoriteettivaatteen" kun on tiettyjä työtilanteita, joihin ei oikein voi farkuissa ja maripaidassa (tms.) mennä. :) KUn on joskus tilanteita, joissa ei riitä mitä ja miten puhuu, vaan....
AntwortenLöschenTätä testausta voisi pitää aika raakanakin kuvana yhteiskunnastamme nykyaikana. Onko tosiaan niin, että vaatteillakin pitää ilmaista itseään? Eikö riitä jos on älykäs ja omaa mielipiteitä! Eikö niitä voi tuoda esiin jos on pukeutunut farkkuhin ja t-paitaan!
AntwortenLöschenMietin miksi vaatetus on niin tärkeää ja miksi toiset sillä haluavat tuoda enemmän persoonallisuuttaan esille, ja toiset vähemmän..
Itse en katso koskaan pukumiesten perään - ovat yhtä tylsää pingviinilaumaa ;D
Helena: tosiaan typerää, että uskottavuus kasvaa vaatteitten mukaan
AntwortenLöschenSoolis: mun mies joutuu työssä pitään krakaa kaulassa, mutta ei ikinä pidä vapaaehtoisesti työn ulkopuolella, kun taas mun työkaverin isä, joka oli bussin kuljettaja, istui yksinään kotona telkan edessä puku päällä ja kraka kaulassa.
Kokemuksen mukaan kannattaa täällä mennä lasten opettajan luo keskustelemaan muissa kuin tossuissa ja farkuissa. Lähetän yleensä miehen, joka kiittää kravatti kaulassaan suoraan töistä, ja esimerkiksi sai viimeksi pojan vähän huonon kokeen arvosanan nousemaan. Olen varma, että jos olisin ollut tossut jalassa valittamassa, niin arvosana ei olisi noussut.
AntwortenLöschenTotuus on just noin perin surullinen nykyaikana, on kai ollut ennenkin. Vaatteilla on yleensä ilmaistu yhteiskuntaluokkaa, johonkin ryhmään kuuluvuutta yms.. mutta että viisauskin on jo siirtynyt vaatteisiin, ollaan jo aika pitkällä murheen laaksossa. Ja roolimallitkin vaan on ja pysyy.
AntwortenLöschenkato nyt tätäkin: ei täällä taida ihan noin olla, kyllä meidän naapurit aika arkivaatteissa näyttävät käyvän opettajien puheilla
AntwortenLöschenSirokko: niin on
Mielenkiintoinen testi, ja voin kuvitella että ehkä itsekin arivoisin ihmiset noin ... paitsi naisena en oleta että nainen olisi alempana yrityksen hierarkiassa välttämättä kuin mies ... ;)
AntwortenLöschenYstäväni tekivät muutama vuosi sitten vähän vastaavan testin Suomessa. Kävivät kaalliissa vaateliikeessä ostoksilla 2 kertaa 3 viikon välein. Ekalla kerralla olivat vapaa-ajan vaatteissa: farkut ja lenkkarit ja tuulitakki tms. Palvelu oli vähäistä, eikä kovin "aktiivista" myyntiä tapahtunut. Seuraavalla kerralla menivät päntättyinä ja kalliissa vaatteissa, niin johan palveltiin ja tyrkytettiin ja teititeltiin ja tarjottiin kahvia ja ties mitä! Tismalleen sama juttu sekä miespuoliselle, että naispuoliselle: testit tehtiin erikseen ...
Ainoat maat, missä tuollaista ei ole tapahtunut lommaillessani, on ollut Singapore ja Korea. Kaikissa kaupoissa, halpis vaateliikkeestä kalliisiin kellokauppoihin, on palveltu potentiaalisena ostajana vaikka mitä ois päällä ... tai ehkä siihen vaikutti se, että olimme turisteja ...
Mielenkiintoista!
MaaMaa: mielenkiintoista kuulla tuosta ystäviesi kokemuksesta
AntwortenLöschen