Eipä ollut eilen kameraa mukana, että olisin voinut kuvailla paikkaa, jossa kirjallisuusluento oli. Vanhan kartanon, jossa Napoleon on aikanaan yöpynyt, tallissa on nykyään ihastuttava ravintola, sekä puitteistaan että ruuastaan arvostettu paikka. Tässä yksi kehno kännykuva.
Neljä tunnettua saksalaista naiskriitikkoa on kirjoittanut teoksen nimeltä Intohimoja, jossa he kuvaavat 99 intohimoista naiskirjailijaa. Kaksi teoksen tekijöistä oli tänään luennoimassa. He tarjosivat vuorotellen kaksi tietyn aikakauden naiskirjailijaa ja yleisö (noin 40 henkeä) äänesti, kenestä he kertovat.Äänestimme vähemmän tuttuja tai aivan vieraita kirjailijoita ja niinpä minulle tuttuja heistä olivatkin vain Carson McCullers, jonka The heart is a lonely hunter'in olen joskus lukenut ja kirjan kannen kuvan nainen
jota en tunnistanut kuvasta: hän on Margaret Mitchell.
Ostin tuon kirjan, sitä on kiva tutkia kotona. Siellä on tietoa kirjailijoiden elämästä ja heidän tekstejään ja noiden neljän kriitikon mielipiteitä. Toinen paikalla olleista kriitikoista kertoi kirjan synnystä. Idea tuli häneltä, hän otti yhteyttä kolmeen kolleegaan ja siitä lähti liikkeelle projekti. Jokainen teki ehdotuksia, mitä kirjailijoita otettaisiin mukaan. Hauska anekdootti oli, että yksi naisista oli ehdottanut Herta Mülleriä, joka vuonna 2006 oli aika tuntematon yleisölle, mutta nämä ammattilaiset toki tunsivat hänet. Ne kolme muuta olivat nyrpistäneet nenäänsä ja olivat sitä mieltä, että Müller ei missään tapauksessa kuulu siihen joukkoon, mutta se neljäs sai puhuttua heidät ympäri ja Müller pääsi mukaan. Kun he olivat kirjan ilmestyttyä eräänä viime vuoden torstaina olleet esittelemässä sitä Berliinissä, oli muutama tunti ennen heidän luentoansa tullut jymyuutinen Müllerin Nobelista ja ne kolme vastustajaa olivat olleet kovin kiitollisia, että heidät oli ylipuhuttu, sillä olisi ollut vähän noloa jättää nobelisti pois kirjasta. (Enpä siis ole huonossa seurassa, kun en osaa arvostaa Mülleriä. toim.huom.)
Viehättävä gynekologini oli ihana emäntä tilaisuudessa ja tuli iloisena kättelemään, kun tunnisti entisen potilaansa. Tarjolla oli kauniissa puitteissa herkullista finger food ja viiniä ja todella sympaattiset kriitikot. Minäkin keskustelin henkevästi heistä toisen kanssa - paikan vessan viehättävyydestä.
Tästä voi klikata kirjaa ja selailla mm. sisällysluetteloa.
Kuulostaa kyllä tosi mielenkiintoiselta tilaisuudelta. Mielellään tuollaiseen tilaisuuteen menisin, vaikka en ole jäsenenä yhdessäkään lukupiirissä. Tykkäätkö muuten toisesta Nobel-kirjailijasta, Elfriede Jelinekistä?
AntwortenLöschenHelena: no en tykkää hänestäkään ja sitäkin vähän ihmeteltiin, kun Jelinek sai palkinnon. En ole kyllä muutenkaan aivan kamalasti nobelisteja lukenut. Böll ja varsinkin Grass ovat joka tapauksessa ansainneet palkinnon. Coetzeen Häpeäpaalusta tykkäsin, mutta en olisi uskonut, että hän saa Nobelin.
AntwortenLöschenTuossa teoksessa on niin monta mielikirjailijaani Margaret Atwood, Doris Lessing, Sylvia Plath, Virginia Woolf... että harkitsen sen hankkimista. Houkuttelee kovasti. Kuten tuossa esipuheessa sanottin, puuttuu aina joku, kun "eivät tuolit riittäneet", minun tapauksessani mm. Iris Murdoch tai Carol Shields.
AntwortenLöschenElfriede on edelleen kesken:)
Sinä olet viettänyt oikeaa kulttuurikesää. Mukava, että nykyisin löytyy monipuolisesti erilaisia tapahtumia. Joskus ei vain aika riitä, kun tapahtumia, varsinkin kesäisin, kertyy niin paljon. Pari viikkoa vielä ja meillä alkaa loma:) Hauskaa viikon alkua!
AntwortenLöschenYksi asia, mitä myös olen katunut, on se, että olen päästänyt saksankielentaitoni rapistumaan, enkä ole panostanut sen petraamiseen. Nyt ei enää kärsivällisyys riitä kunnostautumiseen silläkään saralla.
AntwortenLöschenEi sitten 101 kirjailijaa, vaan 99..
En ole ikinä tykännyt sanasta intohimo. Leidenschaf (olikohan se sana noin?) kuulostaa paremmalta.
Muuten, eilen vietettiin täällä INTOn nimipäivää.
No-niin, ostan yhden t:n. Olin kirjoittavinani schaft...
AntwortenLöschenClarissa: Elfrieden saakin jättää kesken. Tuo kirja maksaa 24,95, ei ole mielestäni kallis. Jos ei löydy Suomesta, voin kyllä lähettää. Jos lähettää hevoskyydillä ja se kestää ainakin kuukauden, mutta se maksaakin postimaksu muistaakseni vain 1,50 EUR.
AntwortenLöschenToki sieltä puuttuu moni kirjailija ja oli siellä ollut vaikeuksia valita, kun neljä ihmistä oli jokainen tehnyt pitkän listan.
Kasselin kyyhky: tämä oli nyt erikoisjuttu, neljän päivän projekti Literatur in den Häusern der Stadt. Joka päivä monta eri juttua eri puolilla kaupunkia ja oli vaikea valita, kun samana iltana oli montakin kiinnostavaa.
Nurkkalintu: ihan samaa ajattelin, kun kirjoitin tuohon postaukseen intohimo, se tuntuu tyhmältä sanalta verrattuna sanoihin Leidenschaft tai Passion. Tahallaan vain 99 merkkinä siitä, että niitä olisi kyllä paljon enemmänkin.
Minua vievät sekä Grass, Böll että Müller. Müllerin Matalan maan (Niederungen) katson kuuluvan maailman kolmen parhaimman novellikirjan joukkoon. Nämä ovat auttamatta makuasioita. Minä en ole useinkaan samaa mieltä Nobel-komitena kanssa...
AntwortenLöschenLeena: aika monelle ne komitean päätökset taitaa tulla hyvin yllättäen
AntwortenLöschenVoi kun saisikin itsestään niin paljon irti, että lähtisi joskus esim. tuollaisille luennoille. Niistä kun parhaassa tapauksessa tapauksessa saa paljon irti.
AntwortenLöschenOlisin todella iloinen, jos voisit tuon kirjan minulle hevoskyydillä lähettää. Täältä sitä ei näköjään saa, olen etsinyt kaikista mahdollisista paikoista.
AntwortenLöschenKirjojen suhteen olen valitettavasti tällainen: en anna periksi, vaan on saatava hinnalla millä hyvänsä.
Susadim: jotkut luennot voi olla pitkävetisiäkin, mutta tuolla stemmasi nyt kyllä kaikki ja jopa Allumies oli tyytyväinen, että lähti mukaan.
AntwortenLöschenClarissa: Allun nettikirjakaupan osoite on allu[at]hotmail.de. Sinne vaan osoite, niin pomo itse hoitaa postiin.
Varmasti mielenkiintoinen tapahtuma. Tuollaiset kirjojen/kirjailijoiden esittelyiden kokoelmateokset ovat mielenkiintoisia näkökulmia kirjallisuuteen.
AntwortenLöschenEtkö tykkää Mülleristä? Minä pidin ainakin tosi paljon, vivahteikasta ja monisävyistä tekstiä. Nobel-palkintoon suhtaudun varauksellisesti, Pulitzerin tai Bookerin voittaneissa on normaalisti enemmän jytyä.
En miekään tykkää Jelinekistä, mutta Müller on kyllä mielestäni hyvä. Olen viime vuosina yrittänyt lukea enemmän naiskirjailijoita - vaikkei se sukupuoli saisi olla ratkaiseva - sillä suosikkikirjailijoista suurin osa on miehiä. Anja Kaurasen uusimman romskun ajattelin myös lukea kesällä.
AntwortenLöschenTuure: ehkä aloitin Müllerin väärästä kirjasta eli Atemschaukel. Pulitzerin mukaan mäkin enemmän valitsen kuin Nobelin.
AntwortenLöschenMielenkiintoinen.
AntwortenLöschenHannele: todella mielenkiintoinen
AntwortenLöschen