Maanantaimeininkiä

Eilen olin kontrollitreeneissä kuntosalilla ja valmentaja kehui, miten hienosti teen kaiken (kehuu varmaan kaikkia). Tämä oli toinen kerta elämässäni, kun joku kehui minun urheilutaitoani, sillä en ole yhtään sportti tyyppi ja suorastaan pelkäsin telinevoimistelua koulussa. Elämäni ensimmäiset kehut sain tennisvalmentajalta, joka ensimmäisellä tunnilla sanoi minua hiomattomaksi timantiksi. Tosin se hiominen ei sitten oikein onnistunut ja Allumies ei kovasti välittänyt pelata kanssani.
Yksi tuttavamme täyttää ensi viikolla pyöreitä vuosia ja päätimme antaa hänelle ayurveda-hierontaan lahjakortin, jota lähdin hakemaan keskikaupungilta. Eihän sellaista voi summamutikassa ostaa eli piti ensin testata laatu ja niinpä sain tunnin taivaallisen hieronnan koko kropalle. Hieroja oli kiva saksalaisnainen, joka on käynyt 11 kertaa Intiassa ja opettaa myös joogaa. Varmasti menen toisenkin kerran.
Jalkapallon MM on läsnä kaikkialla. Saksalaisilla oli ennen pidättäytyvä suhde Saksan lippuun, suurin osin varmaan kiusallisesta menneisyydestä johtuen, mutta jostain syystä vuoden 2006 MM-kisat muuttivat asian ja lippuja alkoi näkyä kaikkialla, esimerkiksi autoissa näkyi pieniä lipputankoja. Nyt niitä taitaa olla vieläkin enemmän ja meidän naapuristossa on jopa yksi lakanaa isompi lippu ikkunassa. Meillä ei katsota jalkapalloa paitsi Allumies katsoo maalit. Systeemi menee niin, että olohuoneessa on TV äänettömällä ja me istumme ulkona terassilla. Kun joka suunnalta naapuristosta alkaa kuulua tämä, Allumies syöksyy olohuoneeseen ja näkee, kun ammuttu maali näytetään uusintana. Saksan tiimi kostuu nimistä kuten Podolski, Klose, Marin, Özil, Cacau, Khedira eli ei pelkästään Müllereitä ja Maiereita vaan imigrantit pitävät Schwarz-Rot-Gold-lippua korkealla.


Pyörämatkalla poimin terassin pöydälle kamomillaa:

ja pihalla kukkii tämä:

Kuka tunnistaa, mikä se on?