Donnerstag, 8. Juli 2010

Sello

Sello on yksi lempi-instrumenttejani ja Yo-Yo Ma on yksi lempisellistejäni ja suuri haaveeni olisi päästä joskus hänen konserttiinsa. Sitä odotellessa pitänee kuunnella Youtubea.


Minulla on jopa oma sello, mutta en osaa soittaa sitä enkä koskaan oppisikaan. Sain sen isältäni, joka antoi pianonsa veljeni perheelle ja tasapuolisuuden nimissä minä sain sitten sellon. Jos selloa ei soiteta, tupajumit saattavat alkaa nakertaa puuta ja siksi olen antanut selloni ystäväsellistin käyttöön. Lauantaina hän oli tilaisuudessa, jossa oli yksi tunnettu jousisoitinexpertti ja tämä tutki selloani. Hänen mielestään kysymyksessä on loistava instrumentti, joka on yli 200v vanha eli se saattaa olla jopa jo Mozartin aikaan rakennettu. Sellon sisällä on ruotsinkielinen lappu, johon on merkitty, että sitä on korjattu vuonna 1836. Olipa kiva uutinen. Ai että mistä isäni tuollaisen sellon sai? Tuttavansa muutti toiselle paikkakunnalle ja oli heittänyt joskus perinnöksi saaneensa rikkinäisen sellon roskalavalle ja isä näki sen, kysyi saako ottaa, sai ottaa, otti, korjautti. Viisas mies minun isä.

Kommentare:

  1. Minun lempijousisoitin on myös sello. Niin kaunis. Eikä vain ääneltään vaan myös esineenä. Hyvä, sun isä!

    Olisin kovasti toivonut keskimmäisemme alkavan soittaa selloa, erittäin tarkkakorvainen kun on. Ensiksi innostuikin asiasta, mutta sitten kuultuaan sellon ääntä sanoi sen olevan ruma. Hö. On nyt sitten pimputellut "kaunisäänistä" pianoa muutaman vuoden. Tuossa eräänä päivänä puhuimme selloasiasta ja nyt hän ei enää muistanut koko juttua ja näin pienen kiinnostuneen ilmeen hänen kasvoillaan. Ehkä vielä jonain päivänä...

    AntwortenLöschen
  2. Sinä onnellinen (minun isäni halusia vain hiljaisuutta kun tuli kotiin töistä. Oma perheeni toki soittaa paljon, saksofonia, trumpettia, klarinettia, oikeestaan vähän kaikkea, instrumentteja talo täynnä :)

    AntwortenLöschen
  3. P.S.
    Miksi et oppisi, miehen alkoi vasta-alkajana saksofonin kanssa 38-vuotiaana, soittaa orkesterissa nyt.

    AntwortenLöschen
  4. Vilijonkka: harmi, ettei tyttö innostunut sellosta. Naapurini opettaa musiikkia ja siellä käy söpö 6v persialais-saksalainen tyttö sellotunnilla. Eilen oli ikkuna auki ja sieltä kuului Jaakko kultaa sellolla soitettuna, ihan alussa on opinnot, mutta tunnistin kyllä kappaleen.
    Hannele: meillä ei ollut koskaan hiljaisuutta, kun aina oli jotain soittoharjoituksia, isä viulua ja selloa ja veli suhtkoht taitava pianisti. Jousisoittimet on mulle aivan hepreaa, en koskaan oppisi.

    AntwortenLöschen
  5. Minäkin tykkään sellosta, ja olisihan se hienoa, jos oppisi soittamaan omaksi iloksi. Osaan soittaa vain nokkahuilua, ja sitäkin vain koulussa opitun verran. En ole kovinkaan musikaalinen, mutta uskon, että aina sitä jonkin verran oppii, jos on hyvä ja kärsivällinen opettaja.

    AntwortenLöschen
  6. Voi mikä aarre ja olipa kiva kun sait tarkempia arvioita siitä. Sello on niin kaunis, että laittaisin sen kyllä tupajumien pelossakin olohuoneeseen paraatipaikalle esille.

    AntwortenLöschen
  7. Sello on hieno soitin ja kuten kato nyt tätäkin, pitäisin minäkin sitä esillä näkyvällä paikalla. Tupajumit ajaisin pois omalla soitannallani silloin tällöin.
    Meillä ollaan pianisteja ja puhaltajia, jousisoittimen soittajaa ei omassa perheessä ole, vaikka suvun geenit antaisivat hyvät edellytykset viulun vingutukseen.

    AntwortenLöschen
  8. Susadimhän se sellon esille pistäisi, sorry.

    AntwortenLöschen
  9. Pidän kovasti sellostakin, mutta halusin aina oppia soittamaan pianoa. Sellaista ei meille koskaan hankittu, ei edes sähköurkuja. Kävin vuoden silti pianotunneilla - harjoittelin naapurin eläkkeellä olevan kansankoulunopettajan poljettavalla urkuharmonilla ja kotona räsymaton raidoilla.

    Äiti ihaili huilisteja ja halusi minunkin soittavan huilua. Se hankittiin, ja pakolla kävin soittotunneilla muutaman vuoden. Intohimoa ei koskaan syntynyt, kuuntelin vain salaa toisten pianotunteja. Älkää siis äidit ikinä kiltit pakottako lapsianne instrumentteihin, joita he eivät halua soittaa!

    Allu, viisas mies oli isäsi. Tuollainen aarre!

    AntwortenLöschen
  10. Halusin jo pienenä päästä pianotunlle, mutta se oli joko tai ratsastuksen kanssa. Meri aloitti heti, kun sormet yltivät ja lopetti monen vuoen jälkeen sanoen, että 'ei kai mun tartte soittaa koko ikääni sen tähden kun te tykkäätte kuunnella pianomusiikkia.'

    Piano ja sello yhdessä on minun huikeimmat konsertit olleet.

    AntwortenLöschen
  11. kato nyt tätäkin: nokkahuilua kuuluu paljon meidän naapurista, siellä on pikkutyttöjä paljon soittamassa. Miksikähän muuten ei juuri lainkaan poikia?
    Susadim: en raaski ottaa selloa sellistiltä pois, isä kun oli aikanaan kyyneliin asti aikanaan liikuttunut, kun kuuli tämän soittavan niin hienosti HÄNEN selloaan.
    Clarissa: kyllä ne tupajumit minun vingunnasta lähtisivät heti paikalla käpälämäkeen
    Maiku: sääli, ettet saanut pianoa. Tuosta kommentistasi muistuu mieleen, mitä kiinalainen ystäväni kertoi tädistään. Tämä oli taitava pianisti ja kulttuurivallankumouksen aikaan häneltä vietiin piano ja hän teki pahvista koskettimet ja niillä sormiharjoituksia vuosikaudet. Myöhemmin hänestä tuli aika tunnettu filmimusiikin säveltäjä. Mun mies halusi aina soittaa klarinettia ja juuri kun oli sovittu, että saa, joku saamarin kummitäti lahjoitti heille pianon ja poika pakotettiin soittamaan pianoa kummisedän opastuksella, joka oli hyvä pianisti mutta sitäkin huonompi pedagogi ja vuoden se yhteistyö vain kesti. Nyt osaa soittaa Stille Nacht pianolla eikä lainkaan klarinettia. Uhkailee tosin alkavansa klarinetin sitten kun pääsee eläkkeelle.
    Leena: mun veljen tytölle kävi vähän samalla lailla, että ei niin kamalasti itse halunnut.

    AntwortenLöschen
  12. Onko koskaan liian myöhä oppia.. Tuommoinen aarre sinulla, kauniisti tehty että soitin saa elää vaikka sitten lainahyppysissä.

    AntwortenLöschen
  13. vau mika aarre!
    Yo-Yo Ma on minun blogillani vieraillut! :) Tykkaan todella paljon...

    Itse soittelen kaikkea ja en mitaan. Jos on fiilis soitan korvakuulolta kitaraa, rumpuja, koskettimia - juu siis ihan vaan perusduupaa. En mina soittaa osaa!
    Mies soittaa kitaroita, bassoa, rumpuja...Onneksi himassa vain kitaroita! :)

    BLOGitse

    AntwortenLöschen
  14. Sirokko: hyvin se tuntuu viihtyvän lainahyppysissä, ei ole ainakaan valittanut
    BLOGitse: vau, Yo-Yo Ma kylässä! Siitä saa olla otettu.

    AntwortenLöschen
  15. Kuten sinakin! :)
    Saisinkin miehen elavana kotiini soittamaan...aah, mika nautinto se oliskaan!

    BLOGitse

    AntwortenLöschen
  16. Yo Yo Ma soittaa ihanasti;minäkin pidän sellonsoitosta. Vau,onpa sulla jännä sello!

    AntwortenLöschen
  17. Yaelian: joo, olen ylpeä sellostani

    AntwortenLöschen
  18. Wau, aika mieletön aarre sinulla onkin siinä Sellossa!!
    Mäkin pidän sellon äänestä, vaikka piano onkin kyllä edelleen lempisoitin :)

    AntwortenLöschen
  19. Mieheni osti käytetyn viulunkin,
    kyllä siitä ääntä tulee :)

    P.S.
    Onko sillä liikkeellä nimi, missä näit kannu-käsilaukun, minun on rikki ja tekisi mieli uusi..

    AntwortenLöschen
  20. (pitäisi olla vähän enemmän pinkin värinen, en osaa päättää, jos mielestäsi hyvän näköinen, osta, hannele_lyckegard@hotmail.com)

    AntwortenLöschen
  21. Hieno tarina tällä sellollasi!

    Kyllä mullekin Yo-Yo Man konsertti kelpaisi...

    AntwortenLöschen
  22. MaaMaa: onhan pianokin ilman muuta hyvä, mutta sello on harvinaisempi
    Helena: kukapa ei Yo-Yoa kuuntelisi. Täällä on KUUMA, otin pienen kylvyn, kuva seuraavassa postauksessa.

    AntwortenLöschen