Pikku naisten isä

Sisar hento valkoisen hommien lisäksi olen tässä ehtinyt lukea Geraldine Brooksin (johon tutustuin Leenan blogin ja Kirjan kansan kautta) Mr.March (saksaksi Auf freiem Feld), jota ei ilmeisesti ole vielä käännetty suomeksi, vaikka Brooks sai siitä Pulitzer-palkinnon jo vuonna 2006. Kukahan meistä (naisista) ei olisi lukenut Louisa May Alcottin Pikku naisia? Kirja on nykyaikanakin ilmeisesti suosittu, sillä ainakin meidän heinäkuiset tyttövieraamme (9 ja 12) tunsivat sen myös.
Brooksin kirjan päähenkilö on Pikku naisten isä Mr. March, joka on sotimassa Amerikan sisällissodassa. Kirja on isä-Marchin tekstiä minä-muodossa, osittain kirjeinä kotiin vaimolle. Pikku naisia-kirjassa on kuulemma paljon Alcottin omaelämäkertaisia piirteitä ja Brooks on käyttänyt Alcottin isää mallina Mr.Marchin roolissa. Materiaalina hänellä on ollut historiallisia lähteitä, Amos Bronson Alcottin päiväkirjoja ja Louisa Alcottin romaaneja.
Mr. March, Jumalaa pelkäävä kunnon yankee ja pasifisti on velvollisuuden tunnosta lähtenyt mukaan sotaan ja kokee sodan kauhut ja yllättäen myös toisen rakkauden. Minä pidän tällaisista kirjoista, joissa on faktaa ja fiktiota ja kivasti Brooks on yhdistänyt tarinansa Alcottin pidettyyn teokseen. Sodan julmuus ja orjien kohtalo tulee enemmän kuin hyvin esille.
Englanninkielisessä ja saksankielisessä painoksessa on täysin erilaiset kansikuvat, mutta minusta ihan onnistuneet molemmissa.

Taidanpa lähteä kirjakauppaan ostamaan Brooksin muutkin kirjat eli Year of Wonders (Pesttuch), joka kertoo 1600-luvun ruttokaudesta Englannissa ja Nine Parts of Desire, joka kertoo musliminaisista.