Onneksi minulla on vain yksi karhunpoika hoidettavana eikä noin montaa potilasta kuin Amerikan tädillä aikanaan Valamon saaressa Laatokalla. Rosa-täti kuvassa takana keskellä. Kuva on otettu ennen vuotta 1928, jolloin täti muutti New Yorkiin.
Ja mitä minun karhunpoikani saikaan eilen vitsikkäiltä ystäviltään tuliaisiksi:
pullon Chardonnay-viiniä polkupyöräetiketillä ja laastaria.
Voi karhunpoikaa. Osaat loistavasti yhdistää sukusi historian ja nykyhetken. Ystävillänne on sellaista huumorintajua joka osuu ja uppoaa. Suloista sunnuntaita toipilaskotiin!
Kyllä ne ennen osasivat poseerata, jopa sairaalan vuoteissa. Kuvittele tilannetta tähän päivään sijoitettuna. Kyllä naurattaisi, mutta se oli sitä aikaa se. Sinulla on mielenkiintoisia "historiakuvia". Piristävä ja hauskan näköinen tuliainen ystäviltä. Kuvaa katsellessa kiinnosti minua Chardonnayta vielä enemmän grafiikka siinä taustalla. Hieno. Kenenköhän?
Kasselin kyyhky: kiva, että vanhat kuvat kelpaa ainakin täällä. Ei taida meidän pienen suvun nuori polvi olla lainkaan kiinnostunut perheen historiasta. Heljä: suloista sunnuntaina sinnekin Leena: sanos muuta Marjatta: pullosta riittää minullekin, laastaria en toivottavasti tarvitse -S-: joo, kaikki nallet on nyt kotona Vihreätniityt: hellitään, hellitään ihan koko aika paitsi mitä nyt välillä blogeja luetaan Clarissa: Annapia Antonini on taiteilija nimi. Jännä tarina tällä taululla. Miehen työpaikassa oli vuosikymmenien mittaan kerätty valtavasti taidetta, kun entisen omistajaperheen omistuksessa oli myös taidegalleria ja seinät roikkui täynnä taidetta. Uudet omistajat siirsivät firman toiselle puolelle jokea maisemakonttoriin, jossa ei ole seiniä juuri ollenkaan. Tauluille ei ollut käyttöä ja ne myytiin osittain huutokaupassa henkilökunnalle. Ongelma oli se, että niitä ei nähnyt livenä vaan intranetin aika huonon valokuvan perusteella piti katsoa ja päättää. Me tehtiin tarjous useammastakin taulusta, mutta tämä oli ainoa, joka saatiin. Allumiehen huoneessa oli aivan mahtava teos, joka oltais mielellään otettu, mutta se oli valitettavasti "unverkäuflich".
Eräs lapsonen, jolla verbioppi ei ollut vielä ihan hallinnassa, oli varma, että laulussa sanotaan: Karhunpoika sairastaa, häntä hellii käärme... Onnenksi sinun karhunpojallasi on suloisempi hellijä. Ja noin hauskat lahjat varmasti nopeuttavat paranemisprosessia.
Hauskan lahjan sai nallekarhusi;D Pian varmaankin paranee hyvässä hoidossasi:-) Olipa tuolla vanhassa sairaalassa ahdasta,mutta Rosa tätisi varmaan hoiti heitä hyvin!
BLOGitse: munkin suosikki Mikki Hiiri merihädässä ohella Sauerkraut: hyvin hoksattu lahja todella Helena: kyllä kai se siitä vähitellen, vaikka kuusi viikkoa on pitkä aika Anjakar: iigh, käärme Yaelian: oli Rosallekin liikaa hoidettavia ja lähti New Yorkiin Mr. Vanderbiltin hoitajaksi
Tuosta laulusta tulee mieleeni, että kun nyt jo melkein nelikymppinen poikamme oli pieni ja lauloin sitä hänelle, niin poika alkoi itkeä! Karhunpojalle paranemisia ja hoitajalle kärsivällisyyttä...
Kyllä noilla eväillä karhunpoika pian paranee. Sulla on ihania vanhoja valokuvia.
AntwortenLöschenVoi karhunpoikaa. Osaat loistavasti yhdistää sukusi historian ja nykyhetken. Ystävillänne on sellaista huumorintajua joka osuu ja uppoaa.
AntwortenLöschenSuloista sunnuntaita toipilaskotiin!
Huumori on parasta lääkettä melkein kaikkeen!
AntwortenLöschenPullo lisukkeineen ilahdutti varmasti teitä molempia, hauska idea.
AntwortenLöschenVointeja ja sunnuntaita sinne!
Pikkuinen karhunpoika on siis pààssyt kotiin. Hoida hellien ♥
AntwortenLöschenHäntä helikäämme!
AntwortenLöschenKyllä ne ennen osasivat poseerata, jopa sairaalan vuoteissa. Kuvittele tilannetta tähän päivään sijoitettuna. Kyllä naurattaisi, mutta se oli sitä aikaa se. Sinulla on mielenkiintoisia "historiakuvia".
AntwortenLöschenPiristävä ja hauskan näköinen tuliainen ystäviltä. Kuvaa katsellessa kiinnosti minua Chardonnayta vielä enemmän grafiikka siinä taustalla. Hieno. Kenenköhän?
Kasselin kyyhky: kiva, että vanhat kuvat kelpaa ainakin täällä. Ei taida meidän pienen suvun nuori polvi olla lainkaan kiinnostunut perheen historiasta.
AntwortenLöschenHeljä: suloista sunnuntaina sinnekin
Leena: sanos muuta
Marjatta: pullosta riittää minullekin, laastaria en toivottavasti tarvitse
-S-: joo, kaikki nallet on nyt kotona
Vihreätniityt: hellitään, hellitään ihan koko aika paitsi mitä nyt välillä blogeja luetaan
Clarissa: Annapia Antonini on taiteilija nimi. Jännä tarina tällä taululla. Miehen työpaikassa oli vuosikymmenien mittaan kerätty valtavasti taidetta, kun entisen omistajaperheen omistuksessa oli myös taidegalleria ja seinät roikkui täynnä taidetta. Uudet omistajat siirsivät firman toiselle puolelle jokea maisemakonttoriin, jossa ei ole seiniä juuri ollenkaan. Tauluille ei ollut käyttöä ja ne myytiin osittain huutokaupassa henkilökunnalle. Ongelma oli se, että niitä ei nähnyt livenä vaan intranetin aika huonon valokuvan perusteella piti katsoa ja päättää. Me tehtiin tarjous useammastakin taulusta, mutta tämä oli ainoa, joka saatiin. Allumiehen huoneessa oli aivan mahtava teos, joka oltais mielellään otettu, mutta se oli valitettavasti "unverkäuflich".
voih, yksi mun suosikkilauluista...nousee karvat pystyyn vielakin...
AntwortenLöschenMusiikilla on valtava voima!
Mukavaa sunnuntaita!
Hauska tuo lahja :)
AntwortenLöschenKyllä karhunpoikanen paranee kun hänellä on paras mahdollinen hoitaja ja hyvät lääkkeet! :)
AntwortenLöschenJa Rosa-tädin kuva on hieno!
Eräs lapsonen, jolla verbioppi ei ollut vielä ihan hallinnassa, oli varma, että laulussa sanotaan: Karhunpoika sairastaa, häntä hellii käärme...
AntwortenLöschenOnnenksi sinun karhunpojallasi on suloisempi hellijä. Ja noin hauskat lahjat varmasti nopeuttavat paranemisprosessia.
Hauskan lahjan sai nallekarhusi;D Pian varmaankin paranee hyvässä hoidossasi:-) Olipa tuolla vanhassa sairaalassa ahdasta,mutta Rosa tätisi varmaan hoiti heitä hyvin!
AntwortenLöschenBLOGitse: munkin suosikki Mikki Hiiri merihädässä ohella
AntwortenLöschenSauerkraut: hyvin hoksattu lahja todella
Helena: kyllä kai se siitä vähitellen, vaikka kuusi viikkoa on pitkä aika
Anjakar: iigh, käärme
Yaelian: oli Rosallekin liikaa hoidettavia ja lähti New Yorkiin Mr. Vanderbiltin hoitajaksi
Tuosta laulusta tulee mieleeni, että kun nyt jo melkein nelikymppinen poikamme oli pieni ja lauloin sitä hänelle, niin poika alkoi itkeä!
AntwortenLöschenKarhunpojalle paranemisia ja hoitajalle kärsivällisyyttä...
Eihän enää tarvitse toivottaa potilaalle pikaista toipumista?
AntwortenLöschenSen sijaan haluan toivottaa
toipilaalle pikaista kuntoutumista!
Hoitsulle tsemppimieltä!
Soili: :D
AntwortenLöschenNurkkalintu: sinä taidat olla ammatti-ihminen. Toipilas on urhea ja tekee aivan kaiken itse mikä vain on mahdollista.