Toista kertaa Puolassa

Olen ollut tasan kaksi kertaa elämässäni Puolassa: kerran vuonna kivi ja kirves matkalla Saksasta Suomeen Gdanskissa (=Danzigissa) ja nyt sitten Krakovassa. Oli se tunne, että on aivan eri maasta kysymys. Olimme aikanaan buukanneet vaihtelun vuoksi Ruotsin läpi ajon sijaan lautan Gdanskista Helsinkiin, varmaan kolme kuukautta ennen matkaa. Gdanskista olimme samanaikaisesti varanneet (=yrittäneet varata) Puolan virallisen matkatoimiston kautta hotellin kolmeksi yöksi . Kolme päivää ennen matkaa saimme laivaliput ja tiedon, että hotellihuonetta ei ole saatavilla. Laivamatka oli jo maksettu eikä sitä voitu jättää käyttämättä ja niinpä hommasimme sitten ystäviltä koirankopin kokoisen teltan lainaksi ja menimme Sopotin leirintäalueelle. Kokeneet itäsaksalaiset telttanaapurit, joilla oli lähes kaikilla kolmen huoneen ja keittiön teltta, katsoivat vähän säälivästi läntisiä sisaria ja veljiä ja heidän minimaalista campingvarustustaan. Leirialueen vessan lattialla seisoi ainakin 10 cm vettä ja kumisaappaitten puutteessa olin kiitollinen korkeista hollannikkaistani, joiden avulla jalat pysyivät kuivina. Lihakaupoissa ei ollut jääkaappeja, jauhelihaa oli kaupan ikkunalla ja siinä kärpäsillä juhlat. Samoin virvoitusjuomat ja oluet olivat huoneenlämpöisiä ja silloin oli kuuma ilma. Gdanskin parhaassa ravintolassa oli huono kohtelu, ruokalista oli vain puolaksi eikä kukaan puhunut mitään elävää kieltä paitsi puolaa. Minä en halunnut syödä mitään, kun kaikki ällötti, mutta Allumiehellä oli nälkä ja hän yritti kotkottaa tarjoilijalle kanan lailla ja sen verran yhteistyöhaluinen se tarjoilija sitten kuitenkin oli, että osasi ottaa tilauksen kana-ateriasta. Sillä kanalla oli takanaan varmaan 250 lentotuntia, se oli todella sitkeä ja ilmeisesti keitetty pelkässä maustamattomassa vedessä. Olin iloinen, ettei minun tarvinnut syödä sitä. Minä elin unikkokakulla, joka oli hyvää ja suolakurkuilla ja lämpimällä Coca-Colalla. Sen jälkeen ei ollut vuosiin kiinnostusta matkustaa Puolaan, varsinkin kun se laiva oli myös ala-arvoinen. Hytin lavuaarista nousi haisevaa likavettä ja kun se piti vielä kamalaa ääntä, ei tullut meikäläiselle puutetta huonovointisuudesta.


Mutta maailma muuttuu, Eskoseni. Nyt lensimme 1,5 tunnissa AirBerlinin punaisilla siivillä ihanaan Krakovaan, jossa ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja kielitaitoisia. Meillä oli aivan loistava kolmen tähden hotelli. Tämä kaikki saa unohtamaan sen ensimmäisen Puola-katastrofin.

Asuimme aivan vanhankaupungin rajalla viehättävässä seitsemän huoneen hotelli Pugetowissa, jota mielelläni mainostan, sillä se on idyllinen ja rauhallinen hotelli, jossa on loistava aamiaisbuffet ja erittäin ystävällinen henkilökunta. Maksoimme kahden huoneen apartementista aamiaisineen 120 EUR. Kun kaupunki oli täpötäynnä turisteja, oli välillä kiva palata tähän keitaaseen.


..jatkuu