Sonntag, 3. Oktober 2010

Yes, we can

Lokakuu on roosan nauhan kuukausi ja muistuttaa meitä jatkamaan taistelua rintasyöpää vastaan.

Kommentare:

  1. HYvä tuo rintasyöpäkampajakuva! Suvussani on tuotakin syöpää ollut liian monella,ja olen itse riskiryhmässä,joten tärkeä asia.

    AntwortenLöschen
  2. Yaelian: minäkin kuulun riskiryhmään. Kopsasin tuon kuvan netistä ja pistin roosan nauhan, toivottavasti eivät pistä vankilaan, hyvään tarkoitukseenhan tuo on.

    AntwortenLöschen
  3. Hyvä kuva, hyvä asia. Olen perjantaista asti ajatellut postausta samaan asiaan liittyen, mutta vain Facebookin puolella saanut aikaiseksi. Jospa tänä aamuna toteutan. Tiedän, että äitini on yksi niitä onnekkaimpia. Hänen rintasyöpänsä saatiin poistettua leikkauksella ja viimeinen sädehoitokerta oli maanantaina. Mutta tieteellä, kampanjoimalla ja tiedottamalla tällaisia hyviä kertomuksia saadaan enemmän ja enemmän. Täällä Irlannissa huomattavasti suurempi työ kuin Suomessa.
    Sunnuntain suloa Allulaan!

    AntwortenLöschen
  4. Täällä näkyivät Jaffan rantaviivan rakennukset vaaleanpunaisessa valaistuksessa rintasyöpäkuukauden vuoksi.Täällä on suhteellisesti korkeampi prosentti rintasyöpään sairastuneita kuin muualla;geenimutaation vuoksi.Onneksi mulla tuota mutaatiota ei ole,mutta olen muuten riskiryhmässä,kuten sinäkin.

    AntwortenLöschen
  5. Heljä: kiva kuulla, että äitisi hoito saadaan päätettyä näinkin nopeasti
    Yaelian: toihan on mielenkiintoista. Siellähän se populaatio on aika kirjava, millä osalla ihmisistä on sitten se geenimutaatio? Olen joskus miettinyt, että mitä jos tutkittaisi geenit, mutta päätin, että kamalahan se olisi tietää, että kuuluu siihen pahimpaan ryhmään. Ei auta muuta kuin käydä jatkuvasti ultraäänessä ja mammografiassa ja toivoa parasta.

    AntwortenLöschen
  6. joo, eihän tuo häviä, mutta paljon onneksi tapahtunut.

    AntwortenLöschen
  7. Taistelu jatkuu ja tieto on tärkeää tässäkin asiassa.

    Toivotan sinne Saksanmaalle hyvää Tag der Deutschen Einheit! Berliinin muurin kaatumisella ja minulla on pieni yhteys; sain nimittäin maisterin paperini 9.11.1989 ja me vain juhlimme tietämättä mitä maailmalla tapahtui!

    AntwortenLöschen
  8. Hieno kuva ja tärkeä asia! Minä olen ostanut paljon Roosa nauha-kampanjan tuotteita aina Fiskarsin haravasta Me Naisiin.

    AntwortenLöschen
  9. Itse rintasyovasta selvinneena koen tarkeimmaksi tabujen rikkomisen.
    Rinta- eturauhassyovasta pitaisi keskustella avoimesti kuin mista tahansa sairaudesta.

    AntwortenLöschen
  10. Yes we can! Suvussa ei tiettävästi sairastuneita, mutta vanhimman lapsemme kummitäti parani rintasyövästä muutama vuosi sitten.

    AntwortenLöschen
  11. Yes! Rintasyöpään on ympäriltäni sairastunut niin monta jo, että ihan hirvittää. Ja sitten on vielä noita muitakin syöpiä.

    AntwortenLöschen
  12. Olen seurannut liian monen sairastuneen taistelua syöpää vastaan. Ollut aivan liian monissa hautajaisissa.

    Olen itsekin riski-ikäinen. Olin kuluneella viikolla mammografiassa ja nyt odotan vastauksia. Toivottavasti ei vielä minulla.

    Mollisävyinen kommentti, mutta niin on tautikin.

    AntwortenLöschen
  13. Clarissa: yes, we can
    Hannele: tuskin kokonaan häviää, mutta paljon on lääketiede saanut viime vuosikymmeninä aikaan
    Helena: kyllä minäkin varmaan aina tulen muistamaan sen kuvan tv-uutisista, jossa DDR:n johto sanoi, että raja avataan. Meidän itäberliiniläiset ystävät piti sitä valheena niinkuin yleensä kaikki olikin ja seuraavana aamuna vasta tajusivat, että kaikki oli totta.
    lumiomena: olisikin kiva saada sellaisia vaaleanpunaisia fiskarseja
    BLOGitse: sä olet kyllä ihanan avoimesti kertonut ja varmaan auttanut montaa muuta suhtautumisellasi
    kato nyt tätäkin: kiva, että kummitäti parani
    Sira: minäkin tunnen monta, mutta myös monta selviytyjää ja se on kiva
    Marjatta: höh? eikö teillä saa heti vastausta mammografian tekevältä lääkäriltä? Minä saan saman tien kommentit,jotka kyllä sitten lähetään myös omalle gynelle.

    AntwortenLöschen
  14. Kyllä saa, mutta nyt tehtiin lisäjuttuja ja siksi odotus.

    AntwortenLöschen