Oppaana meillä oli 36v saksalainen indologi ja taidehistorioitsija, jolla oli hommat hanskassa.
Ensimmäinen kohde Chennain jälkeen oli kalastajakylä Mamallapuram eli Mahabalipuram Intian valtameren rannalla. Kylä on tunnettu luolatemppeleistään ja ns. rantatemppelistään. Me olimme kaksi yötä Radisson Resortissa, oikea keidas Chennain ihmismassojen jälkeen.
Kuvassa näköala parvekkeeltamme aamulla
ja illalla. Kuvasta ei valitettavasti pääse käsitykseen, mikä tunnelma siellä oli illalla. Istuimme pitkään parvekkeella ja ihmettelimme meren ja taivaan sinistä väriä.
Luolatemppelissä oli esillä mm. Vishnun avatar karju. Matkaoppaamme Julia kertoi tyytyväisenä, miten nykyään ei enää tarvitse selittää ihmisille avatar-sanaa niinkuin vielä kymmenisen vuotta sitten. Minulla on tästä parempikin kuva, mutta laitanpa tämän tänne, kun siinä nurkassa näkyy meidän kaikkien "rakastama" hollantilaisrouva, joka kepin ja ison käsilaukun lisäksi kuljetti mukana aina isoa kameraa ja tunki aina kuvaan.
Rantatemppeli on tärkeä pyhiinvaelluspaikka Tämä perhe oli ajanut päänsä kaljuksi pyhiinvaelluksen kunniaksi.
Intia hohtaa mielessäni jotenkin tarunhohtoisena ja tämä matkakuvauksesi ensimmäinen päivitys lisäsi tuota mielikuvaa. Mikä vastakohtien maa se onkaan! Ihmisruuhkat ja kuumuus, toisaalta tuollainen samettinen ilmanala, ihmeellinen meri... kaikki. Ja rikas kulttuurihistoria!
AntwortenLöschenHuvitti tuo hollantilaisrouva kameransa kanssa :)
Ihana kuva paikallisista.
AntwortenLöschenKun tuon iltaisen rantakuvan suurensi, pääsi mukaan tunnelmaan.
AntwortenLöschenJa perhe poseeraa niin kiltisti koko 25 hengen ryhmälle, tai oliko hollantilaisrouva vielä ehtinyt paikalle?
lumiomena: tuo kuva hollantilaisnaisesta pitäisi varmaan lähettää kaikille matkalla olleille, se on niin tyypillinen.
AntwortenLöschenmizyéna: intialaiset on ystävällisiä ja antavat kuvata itseään ja jopa tarjoavat sitä itse, aivan erilaista kuin viime vuonna Egyptissä, jossa piti aina maksaa.
Clarissa: ei mutta rajasin pois sen puolisokean isokokoisen saksalaisen kaverin, joka huusi aina muut pois kuvasta, mutta itse kompasteli AINA kuvaan. Kiitos muuten adventtikalenterilinkistä♥
Ja näin pääsimme mekin tuolle odotetulle matkalle. Mitäs nyt yhdestä hollantilaisrouvasta, kun on niin paljon muutakin nähtävää...Meitä on niin moneksi.
AntwortenLöschenJee, ihanaa matkakertomuksia. Tosi typeràà kyllà, ettà riesaksenne tuli tuollainen vanha raihnainen mummeli. Luulisi matkanjàrjestàjien jo asettavan jonkinlaisia minimikuntovaatimuksia.
AntwortenLöschenIhania palmuja ja ihanaa rantaa...tuli aivan làmmintà merituulta ikàvà...tààllà sataa vettà!
Hyvä alku matkakertomukselle. Jokaisessa ryhmässä on AINA yksi siihen vähemmän sopimaton henkilö. Mutta eihän siitä kannata oikeastaan välittää. Tietehkin onharmillista, jos tämä AINA tulee myöhässä kohtaamispaikalle. Mutta ettehän antaneet sen mummelin vähentää matkanne pluspisteitä?!!!! Odotan jatkoa......
AntwortenLöschenIntia on varmaan uskomaton maa. Tuli ikävä palmuja. Niitä ei täällä Itämeren rannoilla näy...
AntwortenLöschenKumma tosiaan, ettei mitään kuntorajoitteita osanottajille ollut.
Minusta ei ylipäätään olisi ryhmämatkalle ollenkaan, en vaan kestäisi...
AntwortenLöschenAivan upeat värit tuossa edellisen postauksen kuvassa. Näitä postauksia tulen ahmimaan sekä kuvien että Intia tuntemusten takia.
Täytyy kuitenkin sanoa, että rautainen mummelikin jos kesti koko matkan :) Matkanjärjestäjän syy jos ei ilmoittele etukäteen mitä matkalaisilta vaaditaan, muutenkin tuntemattomien kanssa ryhmämatkalle lähteminen on aina riski. Hauska muisto tuo kuva joka tapauksessa.
AntwortenLöschenOlen niin paljon lukenut Intia-kirjoja, että luulen kuvittelevani hyvin tunnelman, sillä pohjalla kiva olla mukana matkassasi oikein kuvien kera.
Kiitos edellisen postauksen Intian terveisistä. Teillä oli varmasti milenkiintoinen matka ja upeita kuvia olet ottanut.
AntwortenLöschenOn kumma juttu, että joka matkalla on jouku "erilainen", joka jää kaikkien mieleen.
Sira: eniten ärsytti rouvan vaatimukset. Hän oli sitä mieltä, että opas on hänen taluttajansa.
AntwortenLöschenCiacy: me muut aiotaan kirjoittaa asiasta arvostelukaavakkeeseen
Maija: me ei kyllä olla ennen tuollaista disharmoniaa nähty porukoissa
Soili: Itämeren rannalla palmuja :D
Susadim: kyllä mekin ollaan normaalisti individuaalimatkustajia, mutta noissa maissa ei olisi niin helppo matkustaa tiukalla aikataululla. Ja minä en ainakaan ajaisi autolla Intiassa.
Sirokko: kyllä siinä matkanjärjestäjän kuvauksessa on aivan selvästi sanottu, että matka on rasittava, mutta mummo ei uskonut. Kerran se jopa meinas tunkeutua mukaan, kun mentiin sellaisella yksinkertaisella bambulossilla veden yli ja tehtiin nature walk vaikeassa maastossa.
Marjatta: kiitos, upea matka oli
Mahtavaa lukea Intian matkastasi. Sinne olen aina halunnut mennä,ja jankutin siitä eksällekin,mutta hänelle yksi kerta siellä riitti. Hienoja kuvia!
AntwortenLöschenHuh, en olisi kestänyt mokomaa mummelia. Enkä muutenkaan juuri ryhmämatkoja paitsi paikkoihin joihin on hankalaa mennä yksin... Esim. Bhutaniin.
AntwortenLöschenKerro nyt jotain seikkailuja!
Yaelian: kyllä se niin autenttista oli, että kannatti mennä. Ehkä Burman ohella ihmeellisentä mitä olen nähnyt.
AntwortenLöschenHelena: ei mekään minnekään Aurinkomatkoille lähdettäis, mutta näissä maissa ei ole helppo kulkea yksin eikä me ikinä oltaisi yksin päästy näkemään sellaisia paikkoja kun nyt nähtiin. Amerikka, Eurooppa, Australia, Etelä-Afrikka kyllä hoidetaan yksin, se ei ole ongelma. Ja sen kyllä sanon, että se mitä tietoa me saatiin Intiassa sata kertaa käyneeltä indologilta, ei kyllä yksinään matkustaja saa mistään. Kirjoista saa vaikka mitä tietoa rakennuksista ja taideteoksista, mutta se "Landeskunde", mitä meidän opas meille opetti, sitä ei helposti löydy kirjoista. Nämä matkathan on nimenomaan opintomatkoja. Nytkin yhdessä temppelissä meidän viereen tuli saksalainen mies kuuntelemaan ja kiitti sitten, että sai kuunnella. On asunut työasioissa jo pitempään Intiassa, mutta pyysi nyt oppaalta käyntikortin ja sanoi haluavansa mukaan, kun ei ole sellaista tietopläjäystä vielä saanut. Bhutan on muuten kuulemma mahtava paikka, olen sitä kuullut monelta, jotka on just tuon firman kautta tehneet sinne (opinto)matkan ja olen itsekin katsellut matkoja katalogista. Tää maailma on niin täynnä mielenkiintoisia paikkoja, kunhan vain ehtis.
Olen törmännyt monta kertaa (ent työn puolesta) ihmisiin, jotka valitettavasti luulevat, että ulkomailla pääsee portaat ylos, vaikka kotona ei. Vieraassa ympäristössä muistikaan ei pelaa yhtään sen paremmin kuin kotona.
AntwortenLöschenVaikea tilanne kaikille matkalla mukana oleville.
Toivottavasti itse tajuan, milloin olen liian vanha tai kömpelö matkustamaan. En halua pilta muiden matkaa.
Vihreätniityt: en vaan ymmärrä, miten paljon matkustellut ihminen ei pysty ottamaan selvää mm. siitä, onko hotelleissa hissejä. Sekin oli ongelma aina, kun madame seisoi jalkaa polkien hotellin ala-aulassa, kun huoneet oli kerrosta ylempänä eikä ollut hissiä. Hotellit kun oli korkeintaan palmun korkuisia eikä niihin ollut sitten välttämättä laitettu hissiä.
AntwortenLöschenMahtava kuva tuo missä on päänsä ajellut perhe - aitoa paikallista, todella!
AntwortenLöschenJa voi ei sitä hollantilaisrouvaa ryhmässänne...voin vaan kuvitella miten te muutte olette joutuneet kiristelemään hampaitanne ...
Aivan upea maisema parvekkeeltanne rannalle, tuossa minäkin oisin istunut ja ihastellut ja nauttinut! :)