Luin eilen iltapäivällä loppuun Chimamanda Ngozi Adichien romaanin Puolikas keltaista aurinkoa ja katsoin illalla pitkästä aikaa Schindlerin listan televisiosta. Ajattelemisen aihetta riittää täksikin päiväksi.
Taustalla soi Schindlerin lista, yksi niitä harvoja soundtrackeja, joita olen ostanut.
Paljon apua voi antaa vaikka Afrikan lapsille, sodan vainoamille, kuivuuden näännyttämille, matkustamalla vain harvoin ja lahjoittamalla matkarahat niitä tarvitseville. Pelkkä ajatus ei ketään pelasta, ei täytä vatsaa, ei anna koulutusta.
AntwortenLöschenLue Sade lankeaa!
Nuo kirjat muistuttavat meitä siitä kuinka epäoikeudenmukainen tämä maailma on. Se niin helposti unohtuu täällä yltäkylläisyyden keskellä. Huono omatunto vaivaa eikä auta paljon sekään, että jotkut afrikkalaiset saivat muutaman kanan meiltä joululahjaksi, pisara meressä. Jonkun elanto kuitenkin.
AntwortenLöschenVoi noita sotia ja niiden seuraamuksia. Suurvaltojen edessä olemme avuttomia ja sitten käy kuten kävi Biafrassakin.
Leena: vaikka itsekkäitä ollaankin niin ei tässä nyt ole ihan pelkästään ajateltu vaan jotain on tehtykin ja mm. joulukuun bruttopalkka lähtee joka vuosi Terre des Hommes-organisaation kautta Afrikan lapsille ja Plan Internationalin kautta menee vähän Kiinaan kummitytölle. Pitääpä laittaa Sade lankeaa kirjapinooni.
AntwortenLöschenClarissa: puhuttiin tässä juuri Allumiehen kanssa, miten uutisissa tulee, että jossain auto-onnettomuudessa kuoli niin ja niin monta, mutta ei sanota, kuinka monta ihmistä kuoli sinä päivänä nälkään.
Maailma on erittäin epäoikeuden mukainen, esimerkkejä siitä voisi luetella loputtomiin.
AntwortenLöschenApuaan voi antaa monella tavalla, mutta pelkkä ajatus ei tosiaankaan riitä. Upea kommentti Sinulta Leena.
Olin joku aika sitten koulutuksessa, jossa käsiteltiin maahanmuuttajien asioita. Suvaitsevainen olen ollut aina, mutta sen päivän jälkeen en ole kertaakaan kyseenalaistanut maahanmuuttajien täällä oloa tai ylipäänsä heidän auttamistaan.
Maailma ei koskaan ole ollut oikeudenmukainen, eikä se ole vielä tänäkään päivänä. Nälkäkuolemaa en kellekään soisi. Näissä yltäkylläisyyden maissa rikkaat ihmiset kokoontuvat juhlimaan ja syömään kerätäkseen rahaa Afrikan nälkäisille ja kuvittelevat saavansa siten hyvän omantunnon. Eikö se vähän näin ole?
AntwortenLöschenHyvä Allu♥ Ja kiitos Marjatta♥
AntwortenLöschenClarissa, ne kanat olivat enmepi kuin ei mitään♥
Sira, sekin on tosi, että omaatuntoamme rauhoittelemme ostamalla tuotteita apujärjestöiltä, mutta eikö se kuitenkin ole jo tajuamista. Tai ainakin alku siihen.
Marjatta, on vaikeaa kun kuuntelee, miten ihmiset puhuvat maahan tulleista pakolaisista. Maalta on hyvä huudella, kun merellä on hätä.
Minun tarvitsee vain mennä eteläiseen Tel Aviviin,jossa näen afrikkalaisia pakolaisia,ja aina nousee esille mielessäni ajatus,miten surulista,että he ovat joutuneet olosuhteiden pakosta jättämään kotinsa.Tänään minä ja suomalainen kaverini E menimme viemään heille vaatteita.
AntwortenLöschenPuolikas keltaista aurinkoa on todellakin kirja, joka avaa silmät ja saa ajattelemaan. Minun mielestäni jo ajatteleminen on hyväksi, koska se on askel asioiden tiedostamiseen ja myöhemmin myös auttamiseen.
AntwortenLöschenKiva kuulla (kommentistasi Leenalle), että sinulla on kummilapsi Kiinassa. Minulla ja muutamalla ystävälläni on yhteinen kummilapsi Itä-Timorissa, juuri Planin kautta.
Nyt onkin Euroopassa vapaaehtoistyön teemavuosi, jossa monet kansalaisjärjestöt ovat mukana. Apua voi antaa omana työpanoksena, esimerkiksi olemalla ystävä - vaikkapa ulkomaalaisperheen äidille, jolla ei ole kontakteja valtaväestöön.
AntwortenLöschenMeillä on yksi kummityttö World Visionin kautta Zimbabwessa, ja saman järjestön kautta tulee joskus autettua muitakin projekteja. Mutta... hyvänen aika, on tämä vähäistä...
AntwortenLöschenSchindlerin listaa en olekaan nähnyt vähään aikaan. En huomannutkaan, että se tuli eilen televisiosta.
Marjatta: kyllä minäkin saan täällä tuttavilta(kin) kamalan rasistisia vitsejä meilillä, jotka heti deletoin. En käsitä, että ihmisillä on asiat itsellään niin hyvin ja surevat, että heidän verorahojaan menee maahanmuuttajien hyväksi
AntwortenLöschenYaelian: muistelinkin, että olit kai eritrealaisten kanssa tekemisissä
lumiomena: kun olin 2001 Kiinassa, otin heti kiinalaisen tytön kummilapseksi
Helena: aina ei ole vaan niin helppoa löytää oikeita kontakteja vapaaehtoistyön suhteen, siis täällä
kato nyt tätäkin: tuli Voxissa iha koko ilta Schindleriä, doku filmin perään
En tarkoittanutkaan sua Allu kun tiesin, miten autat, vaan yleisellä tasolla. Vapaaehtoistyötä tehdään paljon esim. nuorten parissa, mutta minusta tuo ulkomaalaistaustaisille naisille ystäväksi alkaminen olisi kanssa tärkeää, koska heillä ei ole kontakteja. Siihenkin on jotain koulutusta/kurssitusta.
AntwortenLöschenKun itse entisellä kotipaikalla kuulen rasistisia tms. kommentteja ulkomaalaisista, niin muistutan aina heitä siitä, miten lappilaiset ovat itse olleet aikoinaan evakossa Ruotsissa.