Samstag, 19. März 2011

Kotona


Täällä sitä ollaan, kotona, käpälät kipsissä tai ei nyt aivan, sillä oikea käsi on vain siteessä ja sillä osaan pestä jopa jo hampaat ja kirjoittaa jonkun verran tietsikalla. Vasemmassa on kipsilasta ainakin kolmisen viikkoa. Fysioterapia alkoi sairaalassa heti leikkauksen jälkeisenä päivänä ja sitä sain joka päivä ja jäin vapaaehtoisesti viikoksi sairaalaan, jotta sain tuota terapiaa. Nyt fysio jatkuu, mutta vain pari kertaa viikossa.
Rooman sairaala oli vanhanaikainen, vähän ränsistynyt ja vähemmän kodikas, mutta olen silti kiitollinen saamastani palvelusta, joka muuten oli täysin ilmainen. Saksassa ei saa sanoa edes nimeään ja ongelmaansa ennenkuin on sanonut, kuka korvaa maksun. Hyvin vanhanaikaista se hoito oli eli kädet laitettiin sormia myöten umpikipsiin, joka ei kai ole ihan vaaraton juttu esimerkiksi lentäessä, mutta onneksi oli vajaan 1,5 tunnin lento kotiin ja selvisin siitä ilman komplikaatioita ja olen kiitollinen italialaisille saamastani ensiavusta.
Saksassa käsikirurgit sitten leikkasivat ranteet auki ja pistivät kolme titaanilevyä ja yhteensä lähes 30 pientä ruuvia, leikkaus kesti parisen tuntia, koska vasen ranne oli murtunut kahdesta kohtaa eli värttinä- ja kyynärluu molemmat. Kuutisen viikkoa tätä nyt sitten sairastellaan eikä ajeta autoa tai pyörällä ja yleiset kulkuneuvotkin on vaarallisia kun ei ole mahdollisuutta pitää mistään kiinni.
Sairaala oli minulle kuin luksushotelli, hyvät ja sympaattiset lääkärit, aamulla tuoreita sämpylöitä ja hyvää kahvia ja vaikka mitä sai toivoa ja päivällä ja illalla sai valita viidestä eri menystä herkullista ruokaa tuoreen salaatin kanssa. Sain valita yhden tai kahden hengen huoneen ja otin onneksi kahden hengen huoneen, sillä sain aivan ihanan 76v rouvan kaveriksi. Hänen kertomuksensa olivat niin mielenkiintoisia, että ei siitä tarvittu telkkaa kuin uutisten katsomiseen, joita sitten tosin riitti Japanin katastrofien takia. Lukeminen ei juuri onnistunut, kun kirjan piteleminen oli hankalaa. ( sattuneesta syystä haluan painottaa, että Suomen sairaalat ovat ilmeisesti paljon parempia ja siellä saatava hoito korkeampitasoista eikä positiivinen raporttini missään tapauksessa ole kritiikkiä Suomen terveydenhuollosta)
Kiitos blogiystäville kaikista hyvistä toivotuksista, meileistä, korteista ja suklaasta, muistaminen lämmitti mieltäni kivuliaina päivinä. Nyt on pahin ohi ja totutellaan arkeen, joka ei ole ihan helppoa, sillä en ilmeisesti saa esimerkiksi ulko-ovea ulkopuolelta auki, mutta onhan tässä naapureita tai ohikulkijoita, jotka voivat auttaa ja ystävien apurinki lähtee varmaan toimimaan. Joku käy pesemässä hiukset, toinen tuo ruokaa ja kolmas toimii autonkuljettana eli minusta pidetään varmaan hyvää huolta niinkuin Simbergin haavoittuneesta enkelistä.


kuva Wikipediasta


P.S Minulla on aikaa lukea blogeja, mutta yritän vähän vähentää kirjoittamista, joten en aina kommentoi.

20 Kommentare:

  1. Voi, Allu! En ollut edes huomannut Roomassa sattunutta. :( Melkoista, ja hurja kokemus kaikkineen. Toivotan niin hyvää toipumista kuin suinkin. Onneksi lähelläsi on ihania ihmisiä auttamassa. Valoa ja tsemppiä jokaiseen päivään!

    AntwortenLöschen
  2. Toipumista ja lämpimiä ajatuksia lähetän täältä lumisateisesta kulttuuripääkapungista! Onneksi sinulla on ihania ystäviä auttamassa ja olet saanut hyvää hoitoa. Lähetän tällä viikolla sinulle kirjan/kirjoja.

    AntwortenLöschen
  3. Ihanaa että pystyt taas postailemaan:) Ja aika hurja kokemus tosiaankin oli ja pitkä ja vaikea toipuminen edessä.Hurjasti metallia ne pisti sinuun,jääkö ne nyt pysyvästi sinne?
    Hyvä kuulla,että lähelläsi on ihmisiä,jotka auttavat sinua toipumaan ja muutenkin arkipäivän askareista,nyt kun et itse siihen pysty.Paljon tsemppejä ja haleja!

    AntwortenLöschen
  4. Sitten kun voit kirjoittaa, kerro miten kaikki tapahtui. Ester-tädille kävi sama juttu Turussa kun laskeutui bussista katukäytävälle ja kaatui.

    Toivottavasti Allumies on hankkint lukutelineen, sillä Rakkauden aikakirja parantaa jopa murtuneet ranteet. Kun voit, lue Hannen kommnetti ko.kirjaan mun blogista.

    Lumies on nyt kipeänä, tuli Frankusta kauan,s illä kone myöhästyi, minä en saanut viestiä ja hän tuli vasta aamulla koko yön valvoneena. Sitä ennen kolme viikkoa sairas ja HÄN otti sen sikarokotuksen, en minä. Sisareni otti sen myös ja on jo viidettä viikkoa sairaana ja antibioottikaan ei ole auttanut.

    Reima on nyt lääkärissä, ke tulee Kanadan vieras...Olga ontuu...voit kuvitella,e ttä kerrankin odotan kuukausista julminta eli huhtikuuta...ja sittenhän sinäkin olet jo kunnossa, kun huhtikuu on mennyt. Jaksele♥

    AntwortenLöschen
  5. voi tuota, onneksi sairaalassa meni hyvin

    AntwortenLöschen
  6. Hieno asia, että olet jo noin pitkällä, että pystyt hiukan kirjoittamaankin, mutta älä nyt rasita kättäsi liikaa. Lue rauhassa vain blogeja, tiedämme, että kommentoisit mielelläsi, mutta malta mielesi.
    Ehkä se kirjapino vierelläsi pienenee seuraavien viikkojen aikana, tai on ehkä vaikea edelleen pidellä kirjaa?(Jos ei sinulla jo ole telinettä sitä varten)
    Nyt on kerrankin hyötyä siitä, että iän mukana tuntuu kuin päivät kuluisivat aivan liian nopeasti - siispä pian nuo kuusi viikkoa ovat ohi ja saat palata normaaliin elämään. Ehkä tuo ajan kuluminen ei päde tuossa tilanteessa:( Toivottavasti keväiset päivät valaisevat kuitenkin mieltäsi ja antavat voimia toipumiseen.

    AntwortenLöschen
  7. Tsemppiä! On varmasti taivaallinen olo, kun pääsee aikanaan taas käyttämään käsiä.

    AntwortenLöschen
  8. Voi hurja, en ollut käynyt vähään aikaan. Pikaista paranemista ja kärsivällisyyttä!!!!

    AntwortenLöschen
  9. Kun kuvaasi katsoi nopeasti, luuli tosiaan, että molemmat kädet on kipsissä..
    Paranemisia sinulle!

    AntwortenLöschen
  10. Hienoa, että olet jo näin pitkällä...Ja jos olet oikeakätinen, niin lohdutusta tuonee se asia, että oikeassa kädessäsi on vain side. Lukeminenkin helpottunee ajan kanssa. Nythän voit panna kirjan pöydälle tai sitten syliin tyyny ja polvet pystyyn. Sillä tavalla minä sairaalassa kirjoja luin.
    Kiva että sinulla on noin ihania naapureita, jotka auttavat hädässä.
    Pikaista paranemista!

    AntwortenLöschen
  11. Voi, Allu-rakas! Multa jäi tuo edellinen postaus jostain syystä väliin ja ihmettelinkin jo, että mihin olet hävinnyt. No nyt tiedän.
    Kärsivällisyyttä ja pikaista parenemista. Kirjoittele, kun jaksat ja pystyt!

    AntwortenLöschen
  12. Paljon karsivallisyytta sinulle ja mahdollisimman pikaista toipumista!

    AntwortenLöschen
  13. Vihdoinkin sai lukea Sinulta, että sairaalassa olo on takana ja leikkaukset tehtynä. Toivotan sinulle kaikkea hyvää jatkossa ja käsillesi hyvää toipumista. Nauti jokaisessta päivästä, jonka saat olla kotona, vaikka et voisikaan tehdä juur mitään.
    Meillä oli tänään Marketan kirjallisuusseminaari Tove Janssonista. Voi jukra, että oli hauska päivä. Siinä vasta olikin nainen, joka osasi kirjoittaa ja piirtää. Hyvää sunnuntaita Teille.

    AntwortenLöschen
  14. Nätit sidokset, mutta aika paljon niiden sisällä on muutakin kuin sinua....
    Voimia ja kärsivällisyyttä arkeen totuttelussa, päivä kerrallaan; - ja nopeaa paranemista! <3

    AntwortenLöschen
  15. Kiva kuulla, että leikkaus onnistui ja aika sairaalassa meni mukavasti. Parantele rauhassa ja voi hyvin!

    AntwortenLöschen
  16. Katja: kiitos
    Helena: kiva jos lähetät
    Yaelian: metallit ilmeisesti poistetaan puolen vuoden päästä Kaatumisen syy on epäselvä, jotenkin luulen, että vaan astuessa jalka toppasi jotenkin ja lensin nenälleni.
    Leena: oli tarkoitus aloittaa Rakkauden aikakirja, mutta se on liian painava, en saa nostaa kädellä
    Hannele: kiitti
    Clarissa: meillä on tosiaan ihana kevätsää, iso korkkiruuvipaju sairaalan ikkunan edessä vehreni silmissä
    kato nyt tätäkin: du sagst es
    mizyena: kiitti
    Sooloilija: kiitti
    Sira: pokkarit tuppas mennä aina kiinni, hard coverit oli liian painavia, mutta kyllä tää tästä
    Vihreätniityt: thanks Irlantiin
    anumorchy: kiitos Israeliin
    Maija: kiitos Bochumiin
    Nurkkalintu: kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta kun kävelin sairaalan saattohoito-osaston ohi, itsesääli loppui vähäksi aikaa
    Susadim: kiitos

    AntwortenLöschen
  17. Lähetän täältä toipumistoivotuksia ja valonpilkahduksia ison halauksen kera!
    Olet ajatuksissani

    AntwortenLöschen
  18. Olet sentään päässyt kotiin paikattavaksi ja hyvien ystävien huomaan,se on ihanaa. Hurjalta kuulosti ja kurjalta varmasti tuntuu. Kärsivällisyyttä parananemiseen, toivottavasti nopeasti kuluu aika ja paranet pian omatoimiseksi. Tsemppiä!

    AntwortenLöschen
  19. Hyvä kuulla, että leikkaus on mennyt hyvin ja kädet jo paranemaan päin - varmasti vielä pitkä matka ennenkuin ovat entisensä, mutta uskotaan että hyvät niistä tulee! Tsemppiä hurjasti fysioterapiaan, toipumiseen ja arkeen! Varmasti sitä keksii keinon jos toisenkin miten suoriutuu askareista ilman että käyttää käsiään... Oveen joku hilavitkutin, että voit avata hampailla? Ja varmasti on olemassa jonkinlainen tukanpesukone ..! ;) ;) (molemmat viimeset on hölömöjä vitsejä vaan) - onneksi sinulla on sielä ystäviä, jotka toivottavasti pääsevät auttamaan!

    haliterkkuja iso kasa <3 <3

    AntwortenLöschen
  20. Apua. Olet todella reipas.
    Mina vinguin kun oikea kateni oli kaksi paivaa vihannes, tanaan jo parempi muttei ihan kunnossa.
    Pienta oli minun vaivani verrattuna sinun levyihin ja ruuveihin...voi kauheeta.
    Toivottavasti paraneminen etenee hyvin ja jaksat olla karsivallinen.
    Koita kestaa!

    AntwortenLöschen