Paljon uutta

Huikaisevan taivaan alla 

pitkä, solakkaviivainen auto 

auringonkimaltavin kyljin, 

kärjessä hopeahaikara

vauhdin supistamin siivin,

- ja valkea tie.

Vauhtimittarin levoton, hyppivä numerosarja, 

- 40 - 60 - 80 - 100 -, 

tuuli ja viuhuva hiekka, 

ulvovassa vauhdissa sulautuen 

kilometrimerkkien lentoon

ja hopeahaikaran villiin ja kimeään huutoon.  / Mika Waltari: Hopeahaikara

.
Ja paljon uutta ja jännää kuulimme launtain seminaarissa. MIka Waltari kirjoitti runonsa Hopeahaikara oodina tuolle kuvan autolle. Tulenkantajat olivat kovia koneromantikkoja. (Tiesittekö muuten, että kun 1900-luvun alussa etsittiin suomalaista sanaa automobiilille, ehdolla oli mm. hyrysysy.)

- Waltari oli ollut useamman kerran hoidossa Lapinlahdessa ja kerran samaan aikaan Sillanpään kanssa. Taatan kerrotaan sanoneen Waltarillle:  MINÄ olen nobelisti, mutta miksi SINÄ olet täällä?

- Olavi Paavolainen, Tulenkantajien keulakuva,  oli todella mielenkiintoinen mies, hyväkäytöksinen, kielitaitoinen, keikari ja naisten mies ja hän matkusteli paljon "avaamassa ikkunoita auki Eurooppaan". Hän kertoo kirjassaan Nykyaikaa etsimässä mm. matkoistaan Saksaan, jotka tietenkin kiinnostavat minua Saksassa asuvaa erityisesti. Hän kertoo mm., että vuonna 1907 avattiin Berliinin Wannseen uimala molemmille sukupuolille ja miehet saivat käyttää uimahousuja, ennenhän heillä piti olla sellainen kokovartaloasu uidessa. Tämä tieto on mielestäni siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että nykyään eli yli sata vuotta myöhemmin monet täällä asuvat turkkilaiset eivät salli tytärtensä uimista koululuokan kanssa uimapaikoissa, joissa on poikia. Vuonna 1909 Berliinissä järjestettiin iltamia, joissa tanssi Olga Desmond alasti, sekin oli täysin uutta menoa. Oli siinä suomipojalla ihmettelemistä. Tuo kirja Nykyaikaa etsimässä pitää välttämättä yrittää hankkia ensi Suomen käynnillä.

                                                                         kuva netistä

- Siinä missä Olga piti huolta saksalaisista miehistä, Suomessa kouluja käymätön Minna Craucher  piti salonkia Helsingissä ja houkutteli luokseen tulenkantajia.  Enpä ollut ikinä ennen kuullut mitään Minnastakaan.

Kiitos Leenan blogin hurmaannuin viime vuonna Hurmion tyttäriin ja nyt vain kiinnostus lisääntyi lukemaan tuosta ajasta. 

P.S. Yksi negatiivinen asia oli minulle yllätys:  jotkut suomalaiset kirjailijat, mm. Waltari, osallistuivat 1942 Weimarin kirjailijakokoukseen, jonka suojelija oli Hitlerin propagandaministeri Goebbels. He tekivät tämän melko varmaan tietoisena natsien polttamista kirjarovioista.  Helvi Hämäläinen kieltäytyi vierailusta, hyvä Helvi!
Heinrich Heinea siteeraten: Siellä, missä ensiksi poltetaan kirjoja, poltetaan seuraavaksi ihmisiä.