Mittwoch, 6. April 2011

Valitusmeemi

 Yhdyn kansainväliseen valituskuoroon osallistumalla tähän vanhaan meemiin ja kertomalla mitä valittamista on

  1. Nimessäni:  no ainakin yksi asia, jossa ei löydy kovasti valittamista. Isäni äiti oli keksinyt minulle aika lailla kansainvälisen etunimen ja olen siitä kiitollinen, ettei tarvitse täällä suuressa maailmassa aina tavailla nimeä. Tuttavani on Marjukka ja kun saksalainen ärrä äännetään niin miedosti, hänestä tulee täällä Maajukka. Tai joku Päivikki olisi myös hankala ulkomailla. Sukunimikin on ihan fiksu eikä sitäkään tarvitse saksalaiselle puhelimessa tavata ja jopa Ranskassa osaavat sen ihmeen hyvin kirjoittaa, jos ei nyt välttämättä pane painoa sille “u trémalle” ja antaa uun mennä, jonka ne kuitenkin lausuu yyksi.
  2. Kasvoissani: löytyy sitäkin enemmän valittamisen aihetta. Silmät saisi olla isommat ja tummemmat ja nenäkin voisi olla vähän erilainen ja luomet voisi jättää pois ja korvat saisi olla samaa paria tai ainakin samalla korkeudella.
  3. Vartalossani: voisi olla vaikkapa 10 kiloa vähemmän läskiä ja takapuolen ei tarttis olla niin leveä ja rinnat saisi olla kiinteämmät.
  4. Luonteessani: löytyy riittävästi vikoja, olen malttamaton ja pitkävihainen ja…..
  5. Vaatekaapissani:  on ilmeisesti öisin ompelija, joka pienentää vaatteitani
  6. Kotonani:  voisi olla aina parempi järjestys
  7. Työssäni:  huono palkka
  8. Ystävissäni:  ei ole mitään valittamista, ehkä vain, että joskus jää liian vähän aikaa heitä kaikkia varten.
  9. Perheessäni: on se vika, että se on aivan liian pieni. Eipä ole Luoja suonut minulle isoa lapsuuden perhettä ja soi sitäkin pienemmän oman perheen. Ei tainnut uskoa, että selviäisin isommasta.
  10. Harrastuksissa: blogiaddiktivisuus
  11. Kumppanissa: joskus liian pedantti
  12. Lemmikissäni: ei oo muuta lemmikkiä kuin Allumies
  13. Kielenkäytössäni: puhun paljon saksasuomisekakieltä
  14. Musiikkimaussani: ei ole valittamista lainkaan, ainakaan omasta mielestäni
  15. Kotikaupungissani: on usein hyvin likaista, eivät lakaise/puhdista katuja tarpeeksi usein
  16. Ruokavaliossani:syön liian paljon hiilareita ja muutenkin joskus liikaa
  17. Lapsissani:  aika ilkeitä olivat, kun eivät tulleet
  18. Naapureissani: yksi naapuri on tällä hetkellä vähän sekopäinen, mutta selviää toivottavasti rakennusprojektistaan kunnialla.
  19. Nykyisessä elämäntilanteessani: ranteet voisi olla käyttökelpoisemmat
  20. Tulevaisuudessa: olen optimisti luonteeltani, joten tulevaisuus on positiivinen

kuva netistä

Kommentare:

  1. Tästähän oppi paljon lisää Allusta;D
    Ja minäkin haluaisin 10 kiloa ja enemmänkin pois.Nauratti tuo kun kohdassa kumppanisi mainitset " joskus liian pedantti" hih,niin tyypillisesti saksalaista;D

    AntwortenLöschen
  2. Valittaminen on niin kivaa. Vähän jäin ihmettelemään kun sanot että 'kotikaupunki ei ole tarpeeksi siisti' ja 'koti voisi olla paremmassa järjestyksessä'...että kumpikohan se pedantti teillä oikeasti onkaan, vai molemmat, toinen enemmän kuin toinen...
    Minä olen blogisi perusteella pitänyt siua hurjan tarkkana kaikissa asioissa, huumorisikin on hienosti hallittua :)

    AntwortenLöschen
  3. Voi tätä elämää, voi tätä elämää, olin nuorena mä kaunis ja kuntoa oli.
    Nyt jo laskee kaikki arvot, nousee vain kolestroli. AI AI AI JA VOI VOI VOI!

    AntwortenLöschen
  4. Paljon uutta opin Sinusta!
    Tämä on minun versioni asiasta elikä meistä Lapin naisista: Meän kans on niin helppo olla, ko saapii olla justhin niiko met sanoma. Emmä mekhän kyllä ole aivan täyvelisiä, ko meiltä puuttuvat heikkouvet.
    Eihän tarvitse kääntää kirjakielelle? :)

    AntwortenLöschen
  5. Allu, huonomminkin voisi olla. Öinen ompelijasi käy välillä meilläkin.
    Ei ollut mitenkään yllttävää, että pouolisosi on pedantti.

    Optimistisuus on hyvä piirre!

    AntwortenLöschen
  6. Kaikki niin jotenkin tuttua, samaa.

    Mies pedantti, minä joskus hankala, outo ompelija öisin komeroissa etc.

    Kävin vähän aikaa sitten aivan uudessa liikkeessä. En siis oikeesti tiennyt, missä olin. Ihmetttelin kauniita vaatteita. Sitten löysin ihanan puseron, niinku intianpuuvillaa. Huomasin, että koot vain S ja M ja aloin etsiä L:ää. Siihen tuli myyjä, jolle heti valittamaan kun 'enää ei saa edes L-kokoa, vaikka se on suomalaisten aikuisten naisten normaalein koko'. Myyjä katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: 'Hyvä rouva, te olette meillä kokoa S!' Olin liikkeessä, jonka kassissa lukee 'We love curves';-)

    AntwortenLöschen
  7. Yaelian: joo, kai se tyypillistä on saksalaisille, anoppi oli vielä pari numeroa pahempi pedanttisuudessaan. Muistan kun saimme häälahjaksi Suomesta Marimekon pussilakanoita ja anoppi tutki, että raidat eivät olleet aivan kohdallaan
    Sirokko: täällä on kaupungilla kamalasti roskaa ja mm. tuomiokirkon edessä olevat portaat täynnä purukumia. Kotijärjestyksestä en nyt viitsi kertoa.
    Clarissa: no on se hyvä, että edes joku nousee, vaikka kolesteroli
    Helena: osaan sujuvasti lukea lappia
    Marjatta: no kiva, että se ompelija käy välillä sielläkin eikä joka yö meillä
    Leena: suomalaiset vaatteet on ihan o.k. koon puolesta, mutta annas kun menet jonnekin etelämaihin tai Kiinaan. Jossain jouduin ostamaan XXXL, siinä meinas huumori loppua. We love curves :D

    AntwortenLöschen
  8. Voisin minäkin liittyä tuohon kansainväliseen kuoroon, niin tutulta tuntuu!
    Minulla oli yhtä ilkeitä lapsia, mutta pedanttisesta puolisosta ja anopista olen päässyt eroon. Jäljellä on vieläkin pedanttisempi isoveli (liekö siksi vanhapoika?), usein meiltä kysytäänkin, kumpi meistä oikeastaan on vuosikymmeniä asunut Saksassa.
    Maikki

    AntwortenLöschen
  9. Maikki: ai sullakin niin ilkeitä lapsia :D

    AntwortenLöschen
  10. täähän oli kiva meemi; nappaan mukaan blogintäytteeksi kunhan saan aikaa kirjoittaa - nyt päätin kirjoittamisen sijaan käydä kierroksella ihanissa blogeissa joita olikin jo kova ikävä ... Nyt luen loput uudet postaukset, joten kommentteja luvassa litania :D

    haliterkut <3

    AntwortenLöschen
  11. Tulipa Sinusta uusia piirteitä valitusmeemissä. Ei niitä kannata ottaa ihan täydestä. Niinkuin Helena kirjoittaa, me olemme täydellisiä, koska meiltä puuttuvat
    heikkoudet. Hienoa, että olet optimisti ja miehesi hiukan liian pedantti. Täydennätte toisianne.
    Luovimistahan on koko elämä. Minä olen myös optimisti, enkä paljoa piittaa ihmisistä, jotka ovat pessimistejä. Mieheni on yksi sellainen, mutta olen tottunut jo siihenkin yli 40 vuoden aikana.
    Optimistin elämä on jotenkin paljon helpompaa ainakin minun mielestäni.

    AntwortenLöschen
  12. Etunimeni tuottaa vaikeuksia Saksassa ja sukunimeni saksalaisesta osasta (minulla on siis kaksoisnimi) putoaa Suomessa usein yksi kirjain pois. Joskus: murrr..., mutta yleensä: mitä välii...

    AntwortenLöschen
  13. MaaMaa: joo, tee säkin, kiva lukea
    Maija: paras pysyä vaan optimistina, elämä on silloin helpompaa
    kato nyt tätäkin: olisin ehkä aikanaan ottanut kaksoisnimen, mutta olin niin kyllästynyt töissä puhelimessa aina tavaamaan suomalaista nimeä ja päädyin saksalaiseen sukunimeen.
    Nurkkalintu: :D

    AntwortenLöschen
  14. Ei kai saksalainen valittaminen ole tarttunut sinuunkin? Eipä silti, kyllähän sitä monissa asioissa olisi huomauttamista itse kullakin. Minulla on/oli sukunimi jota saan/sain aina tavailla. Etunimikin täällä Saksassa eritoten tuottaa hankaluuksia. Kiloja saisi olla vähemmän ja siivoojaa tarvitaan niin sisällä kuin ulkonakin. Ulkonäkö on sitten sitä sun tätä. Luoja soi minulle kuitenkin yhden ihanan lapsen, josta olen tyytyväinen.

    AntwortenLöschen
  15. Heeeei! Tààhàn olikin tosi hauska! Ei aina vaan sità perus positiivista. Taidan pòllià tàmàn meemin :D

    AntwortenLöschen
  16. Sira: minun tyttönimi kyllä menetteli, on nimittäin kovin vaikeitakin suomalaisia nimiä, joku Hyvärinen tms
    Ciacy: tee ihmeessä

    AntwortenLöschen