jossa olin mustavalkokuvien aikaan käynyt vanhempieni fiinien ruotsalaisvieraiden kanssa, itsekin muka niin fiininä että
Uudella hautausmaalla on vanhempieni haudan lähellä hauta, jonka näkeminen aina vaan koskettaa ja muistuttaa tsunamista, joka sai kasvot, kun luin lehdestä tutun ihmisen menehtyneen.
Sirkesalojen koko perheen hauta pysäyttää vielä vuosien jälkeen, hyvin surullista.
AntwortenLöschenTuttu perinne Sinulla eli vanhempien haudoilla käynti kuuluu asiaan kotiseudulla käydessä.
Kaunis tuo ylin kuva. Kannattaa klikata suuremmaksi ja ihailla sen rauhallista tunnelmaa.
AntwortenLöschenSurullista. Elämä on joskus niin kauhean epäoikeudenmukaista.
AntwortenLöschenMustavalkokuvasta tuli niin ihanan nostalginen fiilis.
Hautausmaat ovat yleensä viehättäviä paikkoja ja tykkään kierrellä niillä. Kotiseudulla käyn totta kai isovanhempieni haudoilla.
AntwortenLöschenSirkesalojen perheen kohtalo tuo aina niin surullisen olon. Aina kun kuulen Aki Sirkesalon laulua radiosta, mietin tsunamin uhreja. :(
Hautausmaat kertovat niin paljon ja kuljen usein outojen paikkakuntien hautausmailla.
AntwortenLöschenSirkesalojen hauta koskettaa tosiaankin ja tuo mieleen sen kauhean tapahtuman.Entisen luokkatoverini perhe meni siinä myös,isää lukuunottamatta.
AntwortenLöschenHieno mustavalkoinen kuva ja onhan pikku Allu siinä niin fiininä;D
Kaunis kirkko, ja hautausmaa.
AntwortenLöschenSirkesalojen kohtalo itketti, ja antoi kasvot tragedialle. Kananlihalle menee iho, kun kuuntelee Aki Sirkesalon 'Leijailen' -kappaleen sanoja, jotka hän kirjoitti yhden Thaimaan reissujensa jälkeen ...
"Aurinko maalaa mun ihoani
Aallokko hyväilee hiuksiani
Yksinäisen atollin
löysin, sitä kävelin
rantaan, jonka korallin
sekaan heti sukelsin
Meri on turkoosinsininen
Hitaasti kellun ja nautiskelen
Tuskin edes muistaisin
mitä tänne pakenin
Ajantajun kadotin
Syvemmälle vajosin
En ole yksin enkä yksinäinen
On ympärilläni parvi monituhatpäinen
kalojen, kauniiden, hiljaisten,
suurien, pienien, värikkäiden
Niitä tuijottelen
ja pois tahdo en
vaan leijailen
...vedenalaiseen valtakuntaan
aallot minua kuljettaa
Valtakuntaan vedenalaiseen
leijailen, leijailen
....
Marjatta: kyllä siinä aina pysähtyy ja kauhulla katselee sitä neljän ihmisen kuolinpäivää
AntwortenLöschenClarissa: olikin ihana tunnelma, kun oltiin lauantaiaamuna siellä vanhalla hautausmaalla
Hippu: vanhoissa mustavalkoisissa kuvissa on sitä jotain
Katja: minä en ole juuri Sirkesalon lauluja kuullut, mutta muistan hänet jo pikkupoikana
Helena: niin mäkin tykkään katsella vieraitakin hautausmaita
Yaelian: se on vähän niinkuin 11/9 ja Estonian uppoaminen, että muistaa tuollaisen kauhean tapahtuman
MaaMaa: muistankin lukeneeni silloin tuosta laulusta, mutta en muistanut sen nimeä, kiitos vinkistä
Tsunami oli kauhea katastrofi, mutta en minä tiennyt kuka oli Sirkesalo. Sitten myöhemmin kuulin sen Mysteriet ja...
AntwortenLöschenAllu, en tiennytkään, että vanhempasi ovat jo poissa. Luopuminen...se on vaikeaa.
Kotipitäjässä jos olen jouluna eli äidillä, siellä vaellamme äidin kanssa jouluyönä hautausmaalla kynttilämeren keskellä ja sitten tietty viemme isälle vielä yhden kynttilän lisää.
Leena: se Mysteriet onkin ihana kappale. Orporaukka olen, muistelen lämmöllä vanhempiani.
AntwortenLöschenSuomalaiset hautausmaat jouluaattona on mahtava näky. Täällähän viedään melkein aina hautausmaalle mennessä kynttilä. Appivanhempien haudalta varastettiin se lyhty, johon kynttilä laitettiin. Samoin sieltä varastettiin laventeli, jonka sinne kerran istutin.
Hienon näköinen kappeli. Vanhat rautaristit ja luonnonkivet ovat minusta parhaita hautakiviä. Ulkomailla käyn aina kävelemässä hautausmaalla, jos sellainen vastaan tulee. Suomessa tulee käytyä vain tarkoituksella, pikaisesti. Tunnelma on niin erilainen.
AntwortenLöschenSusadim: kappeli on 1500-luvulta. Kas kun ne ei sitä ole purkaneet, kun muuten on kaikki vanhat kauniit puutalot purettu ja tilalle rakennettu sellaisia rumia laatikoita.
AntwortenLöschen