Mittwoch, 16. November 2011

Delhi

Opintomatkallamme oli 22 osanottajaa, joista 21 oli kivoja. Numero 22 oli baijerilainen pankkiiri, jonka ristin heti  kommandantiksi. Jos tarjoilija oli ottamassa vastaan juomatilauksia eikä kaikki olleet edes vielä saaneet tilattua, kommandantti kailotti jo kovalla äänellä WHERE IS MY TEA ja jos hän ei sillä sekunnilla saanut vaihtorahaa, kuului huuto WHERE IS MY CHANGE. Jos olisin istunut hänen lähellään, olisin esittänyt hänelle mielelläni saksalaisten vanhempien standardikysymyksen : Wo bleibt das Zauberwort? Eli minne unohtui taikasana? Niin nimittäin täällä yritetään saada lapsia olemaan kohteliaita ja  oppimaan sanomaan bitte. Muuten porukka oli tosi kiva, oikein monta avioparia, jotka sopisivat hyvin meidän ystäväpiiriin. Matkaopas oli ehkä 45v, indologian tohtori, tosi hauska, pätevä, sympaattinen nainen, parempaa ei voi löytyä. Hän puhuu hyvin hindiä, joten kommunikaatio onnistui kaikkialla.
Matka alkoi Delhistä, jossa asuimme yhdessä matkan hienoimmista hotelleista. Palvelu oli vähän liiankin hyvää, me kun jaksamme vielä avata itsekin ovet.


Muslimit ovat aikanaan hävittäneet pohjoisesta lähes kaikki hindutemppelit ja sieltä löytyy enemmän moskeijoita. Ensimmäisenä näimme Qutb Minarin, joka on Unescon suojelun alla. Yritin ottaa kuvan upeasta pylväskäytävästä ilman turisteja, mutta ei onnistunut, tuohonkin kuvaan ehti taas pari mukaan. Tämä moskeija on nykyään museo.

Jama Mashid eli perjantaimoskeija on sen sijaan vielä toiminnassa. Jos ei ole pukeutunut intialaisiin vaatteisiin, siellä pitää naisten laittaa aamutakki päälleen. Kuvassa komea suomalaissaksalainen turisti. Kengät pitää aina riisua kengät , siksi tällä rouvalla on mukana aina ns. temppelisukat.


Mogulihallitsija Humayunin hauta antaa vähän esimakua Taj Mahaliin, joka on rakennettu 80v myöhemmin.

Muuten Delhi oli kyllä very British, vihreine puistoineen ja valkoisine sokerileipuritaloineen ja kun ajelimme siellä entisillä brittialueilla, mietin, että missäköhän näistä taloista asui aikanaan Salaisen puutarhan Mary.

24 Kommentare:

  1. Saksassa en enää muistta, mutta Ruotsissa otetaan aina kengät pois jokaisen kodissa....

    AntwortenLöschen
  2. Hannele: saksalaisten ei tulisi mieleenkään riisua kenkiä mennessään jonkun kotiin, valitettavasti

    AntwortenLöschen
  3. (joo, niinhän muistin :)
    Jopa kanadalaiset vieraamme riisuvat kiltisti kengät meillä...

    AntwortenLöschen
  4. P.S
    saksalaiset ystävämme 1970-luvulla eivät saaneet edes tupakoida meillä sisällä!!!

    AntwortenLöschen
  5. Kenkien riisumisen eroista voisi kirjoittaa kirjan, mutta en sitä tässä tee, vaan ihailen upeita kuvia! Mikset muuten istunut sen komentooran vieressä? ;-)

    AntwortenLöschen
  6. Kenkien riisumisen eroista voisi kirjoittaa kirjan, mutta en sitä tässä tee, vaan ihailen upeita kuvia! Mikset muuten istunut sen komentooran vieressä? ;-)

    AntwortenLöschen
  7. Olipa matka mikä tahansa, aina porukasta löytyy vähintäin yksi erikoinen persoona.
    Hyvä opas on edellytys, jotta matka onnistuu mahdollisimman hyvin.
    Suunnitteilla olevaan Intian matkaan liittyen on pakko kysyä, että vetäisetkö temppelisukkasi kenkien päälle?
    Intian itsenäistyi vasta vuonna 1947 Ison-Britannian alaisuudesta, joten ei liene mikään ihme , että Delhi on very British. Vuosiluku on jäänyt mieleen upeasta elokuvasta Gandhi.
    Mielenkiintoinen postaus, kiitos Allu.

    AntwortenLöschen
  8. Hannele: sen tupakointijutun ne on nyt tajunneet ja menevät ulos, ehkä on toivoa, että joskus riisutaan kengätkin jalasta
    Helena: no kun en halunnut istua sellaisen vieressä vaan kivojen ihmisten kanssa, jotka tuli sitten ihan vapaaehtoisesti meidän pöytään. Kyllä kommandanttikin yritti tupata meidän viereen, mutta kehittelin taktiikan ettei se onnistunut.

    AntwortenLöschen
  9. Eihän matka olisi täydellinen, jos ei mukaan mahdu joku kommandant:-)
    Muutenkin näyttää olleen hyvä matka, kauniita rakennuksia ja joku komea suomalaissaksalainen turistiki pääsi kuvaan aamutamineissaan.
    Voisimmeko saada kuvan vielä Salaisen puutarhan Maryn "talosta", bitte?

    AntwortenLöschen
  10. Niillä täytyy olla iso varasto aamutakkeja turisteille jaettavaksi..ja temppelisukkia, jos kaikki eivät ole yhtä kokeneita matkaajia kuin suomalaissaksalainen turisti.

    AntwortenLöschen
  11. Marjatta: kengät on pakko riisua, ne jätetään riviin "vartijan" huostaan ja vartijalle maksetaan 20 centtiä tippiä. Delhi oli brittien pääpaikka, siksi se on enemmän British kuin muut Intian kaupungit.

    AntwortenLöschen
  12. Matkakertomuksesi alkoi tosi hienosti. Osasit taktikoida, pukeutua aamutakkiin ja jopa käytit temppelisukkia. Me emme hoksanneet aikoinaan niitä. Jossakin vaiheessa laitoin pikkusukat jalkaani, mutta ne oli heti likaset. Odotan mielenkiinnolla matkakertomuksen jatkoa.

    AntwortenLöschen
  13. Tyttäreni tuumasi aikoinaan, että milloinka loppuu nuo "ei niin kivat opettajat", johon papa vastasi: Ei milloinkaan. Joka paikassa on aina joku, joka ei ole niin miellyttävä, mutta siihen on sopeuduttava.
    Meillä riisutaan kengät eteisessä, naapurissa (tulevat Venäjältä) jo portaikossa. Saksalaiset pitävät kenkänsä jalassa, korkeintaan katsovat, etteivät ole koirien jätöksiin astuneet.
    Kiva mielenkiintoinen matka teillä on ollut.

    AntwortenLöschen
  14. Clarissa: eipä tullut otettua kuvaa Maryn talosta, varsinkin kun en ollut ihan varma, oliko se tosiaan Maryn
    Sirokko: paljain jaloinhan ne paikalliset sinne menee ja moni turistikin, mutta itse en niin kamalasti tykkää siellä, vaikka kotona mielelläni olenkin paljain jaloin
    Maija: oli meidänkin porukassa naisia, jotka menivät sitten valkoisissa sukissaan
    Sira: joka paikassa on tosiaan joku vaikeampi tyyppi. Ryhmässä kuulin monen muun sanovan tuosta miehestä "typischer Bayer", mutta löytyyhän sieltäkin fiksuja.

    AntwortenLöschen
  15. Järkyttävän ihana hotelli!

    Kenkäasiaan olisi paljon asiaa, mutta siitä tulisi sitten novelli.

    AntwortenLöschen
  16. Voi itku, tuommoiset matkaseuralaiset eivät ole kyllä yhtään kivoja. Onneksi muut sentään olivat!

    Uteliaana pitää heti tiedustella, jotta mikä tuo Delhin hotelli oli? :-)

    AntwortenLöschen
  17. Leena: se oli matkan toiseksi paras hotelli
    Hippu: Trident Gurgaon. Oltiin parissa muussakin paikassa Tridentissä, mutta ei ne olleet ihan noin hyviä. Tuolla oli hyvä ruokakin.

    AntwortenLöschen
  18. Onneksi oli vain yksi tuollainen kurja henkilö ryhmässä,vaikka kyllä yksikin on liikaa.
    Kiva nähdä kuviasi INtiasta,ja aikamoinen aamutakki sulla on tuolla päällä;D Täälläkään ei kenkiä riisuta kotiin mennessä(minä tosin riisun,vanhasta tottumuksesta)

    AntwortenLöschen
  19. Yaelian: tosiaan onneksi vain yksi, viime vuonna niitä oli kuusi

    AntwortenLöschen
  20. Olipas hehkeà suomalaissaksalainen turisti aamutakissa ja temppelisukissaan :D

    AntwortenLöschen
  21. Joka ryhmään mahtuu aina yksi ongelmatapaus. On se vaikeaa tuo please- sanan käyttö toisille.

    AntwortenLöschen
  22. Ciacy: sanos muuta
    Vihreätniityt: muistan silloin joskus nuorena opiskelijana Saksassa, että tuppasin itsekin unohtamaan joskus sen bitte-sanan, saksalaiset kun on kohteliaampia kuin suomalaiset

    AntwortenLöschen
  23. Hieno Päivän Asu :)
    vau mikä hotelli!
    Delhiin pitää päästä ! ...ja sinne Taj Mahaliin!

    AntwortenLöschen