Delhi

Opintomatkallamme oli 22 osanottajaa, joista 21 oli kivoja. Numero 22 oli baijerilainen pankkiiri, jonka ristin heti  kommandantiksi. Jos tarjoilija oli ottamassa vastaan juomatilauksia eikä kaikki olleet edes vielä saaneet tilattua, kommandantti kailotti jo kovalla äänellä WHERE IS MY TEA ja jos hän ei sillä sekunnilla saanut vaihtorahaa, kuului huuto WHERE IS MY CHANGE. Jos olisin istunut hänen lähellään, olisin esittänyt hänelle mielelläni saksalaisten vanhempien standardikysymyksen : Wo bleibt das Zauberwort? Eli minne unohtui taikasana? Niin nimittäin täällä yritetään saada lapsia olemaan kohteliaita ja  oppimaan sanomaan bitte. Muuten porukka oli tosi kiva, oikein monta avioparia, jotka sopisivat hyvin meidän ystäväpiiriin. Matkaopas oli ehkä 45v, indologian tohtori, tosi hauska, pätevä, sympaattinen nainen, parempaa ei voi löytyä. Hän puhuu hyvin hindiä, joten kommunikaatio onnistui kaikkialla.
Matka alkoi Delhistä, jossa asuimme yhdessä matkan hienoimmista hotelleista. Palvelu oli vähän liiankin hyvää, me kun jaksamme vielä avata itsekin ovet.

Muslimit ovat aikanaan hävittäneet pohjoisesta lähes kaikki hindutemppelit ja sieltä löytyy enemmän moskeijoita. Ensimmäisenä näimme Qutb Minarin, joka on Unescon suojelun alla. Yritin ottaa kuvan upeasta pylväskäytävästä ilman turisteja, mutta ei onnistunut, tuohonkin kuvaan ehti taas pari mukaan. Tämä moskeija on nykyään museo.

Jama Mashid eli perjantaimoskeija on sen sijaan vielä toiminnassa. Jos ei ole pukeutunut intialaisiin vaatteisiin, siellä pitää naisten laittaa aamutakki päälleen. Kuvassa komea suomalaissaksalainen turisti. Kengät pitää aina riisua kengät , siksi tällä rouvalla on mukana aina ns. temppelisukat.

Mogulihallitsija Humayunin hauta antaa vähän esimakua Taj Mahaliin, joka on rakennettu 80v myöhemmin.

Muuten Delhi oli kyllä very British, vihreine puistoineen ja valkoisine sokerileipuritaloineen ja kun ajelimme siellä entisillä brittialueilla, mietin, että missäköhän näistä taloista asui aikanaan Salaisen puutarhan Mary.