Näin Intiassa

Goethe-instituutti on Saksan kulttuuri-instituutti ja sillä on toimintaa kaikkialla maailmassa. Niin myös Intiassa, mutta koska Johann Wolfgang von Goethe ei näytä olevan intialaisille kovin tunnettu heppu, instituutti käyttää siellä nimeä Max Mueller Bhavan. Max Müller oli kielitieteilijä ja sanskrit-tutkija. Meillä oli tilaisuus vierailla Delhissä tapaamassa sunnuntai-iltapäivällä instituutin saksan opiskelijoita.
Kuvan nuori mies on saksan kielen opettaja, joka käy viikonloppuisin jatkokoulutuksessa. Hän on opettaja ja sai valmistuttuaan paikan Delhin ulkopuolelta yksityiskoulusta, jossa on huomattavasti korkeampi palkka kuin valtion kouluissa. Intialainen kun on, koti-ikävä vaivasi eikä hän kestänyt olla erossa perheestään ja palasi Delhiin valtion kouluun. Hän on nyt naimisissa ja asuu - niinkuin Intiassa tehdään - vaimon kanssa vanhempiensa ja sisarustensa luona. Vanhemmilla on yksi huone, kahdella sisarella omansa ja tällä pojalla vaimonsa kanssa oma. Vanhemmat ovat valinneet hänelle vaimon ystäväpiiristään ja kaverin mielestä se on hyvä käytäntö. Äiti ja vaimo valmistavat aina yhdessä ruuan. Nuoripari aikoo asua vanhempien luona ainakin niin kauan kuin nuoremmat siskot on saatu naimisiin. Saksan kieli sujui aika kehnosti, olisi vähän niinkuin meikäläinen ryhtyisi ranskan opettajaksi. Oli kyllä kiva haastatella noita opiskelijoita.

Yhden palatsin aukiolta löytyi tällainen kyltti.  Meidän matkaseurueessa oli mukana pneumologi, joka otti heti valokuvan kyltistä ja uhkasi laittaa sen klinikan seinälle (kun monet työkaverit kuulemma polttavat).

Mitä ihmettä löytyikään yhdestä intialaisesta tavaratalosta! Suomalaisia hapankorppuja!

Ja samassa paikassa oli tarjolla tällaisia t-paitoja.