Perjantain suosikkikuva on otettu pienessä rajasthanilaisessa kylässä in the middle of nowhere. Nuori morsian ratsastaa hevosen selässä sulhasen kotiin.
Yaelian: minustakin hän näytti onnelliselta, kun taas viime vuonna näkemämme morsian oli kovin onnettoman näköinen. Ei ole helppoa intialaisen morsiamen elämä, kun joutuu muuttamaan anoppilaan usein ahtaisiin oloihin. Mitähän mustakin olisi tullut, jos olisin joutunut asumaan anoppilassa?
Värikäs kuva ja morsian näyttää siinä onnelliselta, mutta arki anoppilassa tuskin on onnellista, mutta se on hänen kohtalonsa. Minun täytyi asua anoppilassa ensimmäiset vajaa kaksi vuotta ja siitä jäi melkein trauma. Mutta en sitä nyt enää ajattelekaan vuosikymmenien päästä. Saat olla onnellinen, kun et sinne joutunut! Matkakertomuksesi on taas kerran ainutlaatuista......
Suu hymyssä, mutta haikean oloinen katse silmissä oli ensimmäinen reaktioni. Tuli sellainen olo, että ei tässä mikään auta, näinhän sen on mentävä. En tiedä, ehkä tulkintaani vaikuttaa kaikki se, mitä on kirjoitettu intialaisten naisten asemasta, häistä ja naimakaupoista. Kaunis kuva joka tapauksessa!
Maija: ehkä vielä pienessä kylässä tiesi paremmin minne joutuu/pääsee Maija: oho, kaksi vuotta anoppilassa! Clarissa: luulen, että tunsi itsensä pikkuisen epävarmaksi, kun yhtäkkiä valkonaamat ilmestyi kuvaan, ei ole ehkä ennen nähnytkään, ei ainakaan usein.
Kauniita nuo intialaiset nuoret naiset ovat. Mutta jotenkin näyttää surumieliseltä tuo morsiamen hymy, vai onko se epävarmuutta. Mitä lienee morsiamen ajatuksissa?
Sira: minä tulkitsin epävarmuudeksi, siis ensin se tilanne ja sitten vielä turistit siinä tuijottamassa. Joissakin Keski-Aasian kulttuureissa morsiamen täytyy olla vakava, mutta ei kai Intiassa sellaista vaadita. Monet morsiamet vaan pitää sitä tilannetta vakavana. Olin aika yllättynyt, että se nuori mies Delhin Goethe-Institutista piti ihan normaalina, että vanhemmat etsi hänelle puolison. Tosin kuultiin, että kyllä isommissa kaupungeissa alkaa olla jo sinkkunaisia, mutta ei se yleistä ole.
Mie muistan aina, miksi sinä suosittelit minulle sitä Makisen kirjaa Testamentti;-) Se on kaksi kertaa tullut minulle jo kirjastosta, mutta en ole ehtinyt.
Sie et ois kestäny! En ois miekään...
(Tämmöseks tulee kun lukee sekaisin eri murteella kirjoitettuja teoksia. Nyt menis jo Lapin murrekin, vai onkohan se kieli, kuten Raumalla...)
Ihana kuva! Morsian ainakin näyttää onnelliselta!
AntwortenLöschenYaelian: minustakin hän näytti onnelliselta, kun taas viime vuonna näkemämme morsian oli kovin onnettoman näköinen. Ei ole helppoa intialaisen morsiamen elämä, kun joutuu muuttamaan anoppilaan usein ahtaisiin oloihin. Mitähän mustakin olisi tullut, jos olisin joutunut asumaan anoppilassa?
AntwortenLöschenSamaa miekin katsoin, hän katselee avoimin silmin tulevaisuuteen.
AntwortenLöschenVärikäs kuva ja morsian näyttää siinä onnelliselta, mutta arki anoppilassa tuskin on onnellista, mutta se on hänen kohtalonsa. Minun täytyi asua anoppilassa ensimmäiset vajaa kaksi vuotta ja siitä jäi melkein trauma. Mutta en sitä nyt enää ajattelekaan vuosikymmenien päästä. Saat olla onnellinen, kun et sinne joutunut!
AntwortenLöschenMatkakertomuksesi on taas kerran ainutlaatuista......
Suu hymyssä, mutta haikean oloinen katse silmissä oli ensimmäinen reaktioni. Tuli sellainen olo, että ei tässä mikään auta, näinhän sen on mentävä. En tiedä, ehkä tulkintaani vaikuttaa kaikki se, mitä on kirjoitettu intialaisten naisten asemasta, häistä ja naimakaupoista.
AntwortenLöschenKaunis kuva joka tapauksessa!
Maija: ehkä vielä pienessä kylässä tiesi paremmin minne joutuu/pääsee
AntwortenLöschenMaija: oho, kaksi vuotta anoppilassa!
Clarissa: luulen, että tunsi itsensä pikkuisen epävarmaksi, kun yhtäkkiä valkonaamat ilmestyi kuvaan, ei ole ehkä ennen nähnytkään, ei ainakaan usein.
Oih, kaunis morsian :D
AntwortenLöschenKauniita nuo intialaiset nuoret naiset ovat. Mutta jotenkin näyttää surumieliseltä tuo morsiamen hymy, vai onko se epävarmuutta. Mitä lienee morsiamen ajatuksissa?
AntwortenLöschenSira: minä tulkitsin epävarmuudeksi, siis ensin se tilanne ja sitten vielä turistit siinä tuijottamassa. Joissakin Keski-Aasian kulttuureissa morsiamen täytyy olla vakava, mutta ei kai Intiassa sellaista vaadita. Monet morsiamet vaan pitää sitä tilannetta vakavana. Olin aika yllättynyt, että se nuori mies Delhin Goethe-Institutista piti ihan normaalina, että vanhemmat etsi hänelle puolison. Tosin kuultiin, että kyllä isommissa kaupungeissa alkaa olla jo sinkkunaisia, mutta ei se yleistä ole.
AntwortenLöschenAllu!
AntwortenLöschenMie muistan aina, miksi sinä suosittelit minulle sitä Makisen kirjaa Testamentti;-) Se on kaksi kertaa tullut minulle jo kirjastosta, mutta en ole ehtinyt.
Sie et ois kestäny! En ois miekään...
(Tämmöseks tulee kun lukee sekaisin eri murteella kirjoitettuja teoksia. Nyt menis jo Lapin murrekin, vai onkohan se kieli, kuten Raumalla...)
Leena: :D
AntwortenLöschen