Napinreikänä olemisesta

Olla napinreikä. Olla napinreikä jonkun takin
liepeessä. Olla napinreikä ja palvella yhtä nappia
ja sen kautta koko takkia ja samalla katsella
oman nappinsa läpi maailmaa ja ihmisiä ja

toisia napinreikiä. Olla napinreikä ja tietää,
että napinreikä ilman nappia ei ole muuta kuin
reikä, ja tietää samalla, ettei yksikäänn takki
ole takki ilman napinreikää, tietää se ja

sillä tavoin tajuta todellinen suuruutensa,
tietää, että jokainen nappi voi pudota, tietää,
että joka ikinen takki voi revetä, tietää
se ja huutaa. "Mutta napinreikä ei voi koskaan

pudota eikä napinreikä voi koskaan revetä,
sillä se on vain reikä takissa, se oli, se
on ja jää." Ja jos vielä jostain ilmestyy
joku, joka kysyy: "Ollako vai eikö olla?", niin

vastata tälle, että kun kerran on, on niin hyvin
kuin voi, suuri napinreikä, oikein hyvä napinreikä.

Toomas Liiv 1946-2009, virolainen runoilija ja kirjallisuustieteilijä