Viikkokatsaus

Maanantaiaamu meni katsastuksessa kotilääkärin luona. Otettiin verikokeet, ajoin polkupyörällä rasitus-EKG:ta varten, tehtiin ultraäänitutkimukset ja todettiin, että pikkukystat maksassa ja munuaisissa viihtyvät edelleen paikallaan ja last but not least: aortta on yhtä vähän kalkkiutunut kuin vastasyntyneellä.

Lääkärikeikan jälkeen menin nälkäisenä kahvilaan syömään yhdistetyn aamiaisen ja lounaan ja lukemaan roskalehtiä, joita sain kyllä jo lääkärin odotushuoneessakin lukea. Tiedän nyt kaiken tärkeän niinkuin aina lääkärin vastaanotolla tai kampaajalla istuttuani.

Kirjakaupassa tuli vastaan pino Riikka Pulkkisen Tottaa eli saksaksi Wahr. Kiva, että myös suomalaisia kirjoja käännetään saksaksi eikä vain ruotsalaisia.

Kummipoika/varalapsi pani minut kääntämään saksalaisia laulutekstejä suomeksi ja se olikin tosi vaativaa hommaa, varsinkin kun oli vähän aikaa käytettävissä. Tekstit ovat vanhanaikaisia ja usein jo alkuperäiskielessä aika omituisia ja poeettisia ja käännettynä niistä tulee entistä hullumpia, varsinkin kun ei ole loppusointuja. Yhtä Goethen tekstiä mietin pitkään ja lähetin sen kielenkääntäjäystävällekin, jolta tuli heti kysymys "kuka ihmeen tyyppi tollaista on kirjoittanut?". Se tyyppi oli itse salaneuvos Goethe.☺ Enpä ollut osannut aavistaa, että joskus elämässäni kääntäisin vielä Goetheä.

Eilen vein naapurin nuoren opiskelijapojan verikokeeseen sairaalaan. Hän on ollut juuri kemoterapiassa eikä saa käyttää yleisiä kulkuneuvoja tartuntavaaran takia. Reppana on menettänyt kaikki hiuksensa ja joutuu pitämään  ainakin puolen vuoden tauon kauppatieteiden opiskeluissaan.

Kätevä Picnik-kuvaohjelma kehtasi sulkea ovensa ja olen nyt aivan avuton, kun joudun opettelemaan jonkun uuden ja vaikeamman. Kehtasivatkin!

Käytiin eilen illalla messuhallissa taidemessuilla, mutta taulut olivat turhan halpoja meille ja jäivät ostamatta.

Huomenna on Allumiehen vanhan käsipalloseuran "reunion", jonne tulee entisiä pelikavereita ympäri Saksaa. Monet heistä olivat aikanaan opiskelemassa urheilua täkäläisessä tunnetussa urheilukorkeakoulussa ja palasivat sitten taas kotiseudulleen. Pitkätukkainen Allumies kuvassa takana kolmas oikealta ja vasemmalla vieressään kaveri, jonka ansiosta olen tähän lottovoittooni ylipäänsä tutustunut. Siihen kaveriin tutustuin Lapin matkalla leirintäalueella ja hän toi seuraavana vuonna Suomeen mukanaan sopivan sulhaskandidaatin, mikä olikin tarpeen, sillä Suomessa oli silloin miespula ja näyttää olevan edelleenkin.

Viikonlopun vieraat peruuttivat huonevaraukset, toiset hautajaisten ja toiset työmatkan takia. Peruutuspaikkoja on siis saatavilla.