Vuoria ja vuohia

Tällainen oli Pragser-vuoristojärven veden pinta. Siihen heijastui vuoret, metsät ja taivas. Opaskirjamme mukaan vesi on erittäin, erittäin , erittäin kylmää, joten jätimme uimisen.

Jonkun verran oli jo syksyn värejä luonnossa. Tämä kuva on minun lempparivaellukselta.

Kiipesimme ylös alppimajaan (nuoli)

ja söimme Speckknödelsuppen (pekonilimppisoppako se on suomeksi?), joka kuuluu alppimajojen perinneruokiin.

Yhtenä päivänä ajoimme autolla serpentiinitietä ylös korkealle vuorelle katsomaan Dolomiittien tärkeintä nähtävyyttä eli Drei Zinnen-vuoria. Kollaasin vasemmassa nurkassa näkyy huiput ihanteellisessa valaistuksessa, otin sen kuvan seinäjulisteesta. Oikealla on kuva meidän käynniltä, pilviä oli niin, ettei vuoria juuri näkynyt. Mutta matkalla sinne löytyi rinteestä iso joukko sinisiä Enzian-kukkia (Gentiana clusii), niidenkään suomalaista nimeä en tunne. Ne kasvoivat kamalan jyrkässä rinteessä ja melkein jätin kuvaamatta, kun pelkäsin putoavani ja se olisi sitten ollutkin aika menoa.

Ystäväni B. ei kovasti halua muistella tuota Drei Zinnen-retkeä, sillä hän sai mutkaisella vuoristotiellä niin kamalan migreenin, että miehensä joutui yrittämään ajaa alas vuorelta käyttämällä mahdollisimman vähän jarruja , sillä jokainen jarrutus teki B:lle yök yrjö yök yrjö enkä nyt viitsi mennä yksityiskohtiin.

Totesin taas kerran, että olen varmaan ollut edellisessä elämässäni tuollainen vuoristovuohi, sillä jos saan valita, otanko palmurannan ja meren vai patikoinnin vuorilla, valitsen vuoret.