und erschrickt doch,
wenn es plötzlich dunkel wird.
- Franz Kafka
(vapaasti käännettynä: Me näemme, miten aurinko hiljalleen laskee
ja kuitenkin pelästymme, kun yhtäkkiä tulee pimeä.)
auringonlasku Mekong-joella
Ystäväni Gina, joka viime jouluna ylpeänä näyttäytyi toisen kemoterapian ja peruukkiajan jälkeen omine hiuksineen ja joutui tammikuussa lonkkaleikkaukseen ja sai pari viikkoa sitten lievän aivoinfarktin, josta onneksi selvisi säikähdyksellä ja pääsi tiistaina sairaalasta, sai eilen laboratoriotulokset syöpäkontrollista: CA125, sallittu ylin arvo muistaakseni 35, on noussut lukemaan 1400 ja edessä on joko kuudes leikkaus tai kolmas kemoterapia.
En osaa lohduttaa, on paha olla.
Kun sinun tulee ikävä, katso kukkaa,
AntwortenLöschenmitä tahansa, lähintä.
Ojakellukkaa, pietaryrttiä, heinää,
pientä tuiketta tien poskella....
Ei surra likaa. (von Eeva Kilpi)
Kiitos, Eeva Kilpi on aina yhtä ihana♥
LöschenEn minäkään osannut Eveä lohduttaa, mutta hän kertoi minulle monta kertaa puhelimessa ja tavatessa, että sai lohtua siitä, kun puhuin kuolemasta arkailematta enkä säälinyt häntä. Joka kerta sain hänet myös nauramaan. Hän jaksoi loppuun asti nauraa päivän jutuille, jotka saivat minut kiehumaan: tekniikan kirot tai miehet, jotka mustamaalaavat exiään tms.
AntwortenLöschenMuistan kun itse sain kuulla sairastavani melanoomaa, että aloin melkein pelätä ihmisiä, sillä pelkäsin sääliä. Toisaalta monet pelkäsivät kohdata minua, sillä he luulivat, että pitää olla jotain lohdutusta, jota juuri en olisi halnunnutkaan. Äidin kanssa kun hän oli rankoissa hoidoissa, ja lopulta painoi vain 35 kiloa, revimme mustaa huumoria vaikka mistä. Tietty siinä pitää sitten sen sopia molemmille.
Jaksamista♥
Pitää yrittää olla "normaali", vaikka jatkuvasti jo mietin, mitä teemoja voi puhua noin sairaan kanssa. Ei tekisi mieli kehua miten hienosti itsellä menee tai mitä pikkuvaivoja on. On tässä opettelemista.
LöschenVie kimppu lumikelloja ja puhut vain arjen pikkujuttuja...
LöschenSisareni käy tätä nyt läpi parhaan ystävänsä kanssa. Et ole yksin.
Wordless Thursday.
AntwortenLöschen(Kaikki sanat tuntuvat nyt turhilta).
Tuntuu, että joillekin taakkaa ladataan taakaan päälle. Surullista.
AntwortenLöschenOlen lopettanut odottamasta, että kaikki ei voi tulla pahemmaksi, tässä on tullut viimeisen parin vuoden aikana JOKA kerta jotain vielä pahempaa.
LöschenLapsuudenystäväni sairasrti kauan syöpää ja kärsi todella viimeiset elinkuukaudet. Viime kesänä hän nukkui pois ja pääsi tuskista. Toinen lapsuudenystäväni sai aivoinfarktin ja kuoli siihen. Hänelle tuli äkillinen kuolema ilman tuskia. Toinen saa kärsiä loputtomiin, toinen ei. Toivon Sinulle voimia lohduttaa ystävääsi tämän sairastaessa vakavasti. Maija
AntwortenLöschenMullakin on mielessä yksi tuttu, joka pari vuotta kuoli tähän samaan syöpään eli munasarjasyöpään, joka on naisille se pahin. Rintasyövässä on hyvät mahdollisuudet paranttua, siitä meillä on ystäväpiirissä niin monta esimerkkiä.
LöschenTärkeintä varmasti on, että olet läsnä. Ettei ystävä joudu kärsimään yksin. Monet säikähtävät sairautta ja ehkä myös omaa pelkoaan tai miettivät, etteivät osaa kuitenkaan sanoa mitään sopivaa, ja ihmisiä katoaa ympäriltä. Näin kävi meillekin äitini sairastuttua. Silloin teininä osasin keskittyä vain omaan tuskaani, mutta myöhemmin olen miettinyt, saikohan äiti tarpeeksi tukea ystäviltään. Mitä on oma suru sen rinnalla, mitä vakavasti sairas ihminen tuntee diagnoosin kuultuaan, sairauden edetessä ja lopulta ajan käydessä vähiin?
AntwortenLöschenHänellä on neljä lasta, mutta ei ole halunnut kertoa heille vielä mitään, sellaisia ne äidit on. Vain hänen miehensä ja minä tiedetään tilanne.
LöschenVoi ei. Voimia sinulle olla ystäväsi tukena. Minun serkkuni sairastui pari-kolme vuotta sitten, selviytyi leikkauksista ja hoidoista kunnes aina uudelleen löytyi etäpesäkkeitä. Nyt hän pääsi tuonpuoleiseen, kantasolusiirtoa aloiteltiin, mutta oli liian heikkona jo silloin. Avoimesti hänen kanssaan tilanteesta puhuttiin aina tavatessamme, rohkeutta se vaati meiltä molemmilta. Elämä tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta tällaisissa tilanteissa. Toivoa ei kuitenkaan voi menettää.
AntwortenLöschenMeidän kiinalainen ystävä selvisi kantasolusiirron ansioista, samoin entinen luokkakaverini sain sen ansiosta 10 v lisäaikaa.
LöschenRaskas tilanne, kaikille. Voimia sinulle ystävän tukemiseen ja omien tunteittesi käsittelyyn.
AntwortenLöschenMinä tässä mietiskelen, että mitähän ne lapset sitten tuntee, kun mullekin tämä on niin rajua. Mitä sitten aviomies ja lapset!!
LöschenTiedän, se on raskasta. Voimia teille kaikille! Eikö siitä voi lähteä, että olet läsnä.
AntwortenLöschenVaikeaa on, kun hän esimerkiksi sanoi, että ei tykkää, että hänelle kaikki jatkuvasti soittaa ja kyselee, jos hän niille kertoo asiasta. Nyt sitten sormiani syhyy ja haluisin soittaa ja kysyä, mikä oli tämänpäiväisen CT:n tulos, mutta en ole vielä kehdannut soittaa.
LöschenVoi kurja! Tuota tautia on viime aikoina ollut ihan liikaa, joka puolelta se hyokkaa silmille. Voimia sinulle!
AntwortenLöschenOn se vaan sellainen peikko, vaikka tosiaan hienoa, että esim. rintasyövän hoidosta on niin paljon kuulunut positiivista. Munasarjasyöpä todetaan useimmiten liian myöhään.
LöschenMiten tuohon enää voisi mitään sanoakaan. Joskus pelkkä kädenpuristus kertoo enemmän kuin sanat. Tai kortti,jos on kauempana, voi halutessaan ottaa yhteyttä, omilla ehdoilla. Kaikki eivät tosiaan jaksa jatkuvaa kyselyrallia.
AntwortenLöschenKunpa tietäis voisiko kysyä tilannetta. Eilen soitin sitten kuitenkin, mutta numero oli (onneksi) kaksi kertaa varattu.
LöschenElämä tuntuu tällaisissa tapauksissa niin epäoikeudenmukaiselta: miksi yhdelle ihmiselle annetaan niin paljon tuskaa?
AntwortenLöschenJaksamista sinulle ja ystävällesi! <3
Jumala kuulemma antaa aina vain sen verran kuin ihminen kestää, mutta tuossa tapauksessa hän on kyllä nyt käsittänyt jotain väärin.
LöschenKafkasta tykkään
AntwortenLöschenKafka rocks!
LöschenJoskus tuntuu, että sairastava itse on vahvempi, tyynempi ja rauhallimsempi kuin läheisensä... Onneksi. Voimia sinulle ja toivoa rakkaalle ystävällesi!
AntwortenLöschen