Dienstag, 26. November 2013

Abu Dhabista Omaniin

Oman oli siis oikeastaan se meidän matkamme tarkoitus, Dubai ja Abu Dhabi tulivat siihen välttämättömänä pahana mukaan. Matka alkoi Frankfurtissa niin, että Kindleni joutui erikoistarkastukseen mahdollisen räjähdysaineen takia, kun taas Allumies parin metrin päässä minusta marssi iloisesti securityn läpi Kindlensä repussaan.
Dubaissa tuli heti pieni kriisi, kun huomasin, että kännykän laturi (aito Nokia) oli rikki ja kännykkähän oli välttämätön, sillä se on osoitekirjamme (postikorteille, joita ei sitten kuitenkaan lähetetty) ja herätyskellomme ja kun jouduimme joka aamu heräämään aika aikaisin, että kello oli tarpeen. Onneksi hotellin vierestä löytyi sekatavaraputiikki, josta sain uuden laturin.

Matkalla Abu Dhabista Omaniin poikkesimme kamelitorille, jossa käytiin ahkerasti kauppaa, katseltiin ja mittailtiin kamelia ja tingittiin. Kameli on arvokas eläin noissa olosuhteissa ja voi kun sillä on ihanat silmäripset♥




Passitarkastus Emiraattien ja Omanin sultanaatin rajalla oli yllättävän tarkka ja jouduimme odottamaan aika kauan rajalla, vaikka Emiraatteihin lentokentällä saatu viisumi oli samalla viisumi Omaniin. Oman oli vielä 1960-luvulle asti lähes keskiaikainen maa, kunnes nykyinen Englannissa opiskellut sulttaani peri vallan isältään ja alkoi modernisoida maataan. On uskomatonta, mitä on saatu aikaan viimeisten 40 vuoden aikana, ihmisten ikä on noussut huomattavasti, lapsille on järjestetty kouluja jne. Omanissa ei ole pilvenpiirtäjiä, he pelaavat onneksi vähän eri liigassa kuin Dubai ja Abu Dhabi. Sulttaani Qabus on liberaali muslimi, ns. ibadiitti. Hänellä ei ole perillistä ja on jännittävä nähdä, mitä tapahtuu hänen kuolemansa jälkeen, hän on kuulemma itse määrännyt jatkajan, mutta toimiiko sitten kaikki niinkuin hän on suunnitellut. Aikamoista henkilökulttia siellä oli, sulttaanin kuvia oli ihan joka puolella kuten tässä basaarin ovessa.



Omanin puolella on ns. mehiläiskekohautoja, jotka ovat Unescon maailmanperintölistalla. Haudat ovat suunnilleen ajalta 3500 ennen Kristusta. 
Taustalla näkyy Jebel Misht-vuori eli ns. Kampavuori ja kuvassa keskellä "mehiläiskekoja"


ja tässä yksittäinen hauta. Haudat on aikanaan ryöstetty eikä niistä kovin paljon tietoa.


Hautakukkulalta alas katsottaessa näkyy keidas, jossa kasvaa taatelipalmuja. Taateleilla on hyvin tärkeä rooli näillä seuduilla ja niitä meille tarjottiin moneen kertaan ja saimme maistella makueroja. Taatelin kanssa saimme aina pienen kupin kahvia, joka oli usein maustettu kardemummalla ja safranilla. Vuoret ovat karuja ja maisemat aika yksitoikkoisia.



Ensimmäinen hotelli Omanissa oli Golden Tulip Nizwan kaupungissa. Olipa ilo saada juoda kunnon kahvit hotellin aulassa ja sitten pulahtaa hotellin uima-altaaseen ja myöhemmin istua ulkona illallisella kauniissa kesäillassa.


Tämän kuvan nimi on "melkein auringonlasku". Kun huomasin hotelliin tullessa auringon laskevan, avasin nopeasti kameralaukkuni ja sillä aikaa se aurinko olikin jo ehtinyt melkein hävitä.


Kommentare:

  1. Mietin joskus taannoin Omanin matkaa, mutta liekö olisi sittenkään ollut ihan minun paikkani, yksin matkustavalle naiselle...Kiva, kun näin siitä nyt väläyksen sinun silmiesi läpi. Upea auringonlasku, taitaa pimeys tulla siellä ihan yhdessä hujauksessa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Paremmin tuonne voi nainen mennä yksin kuin jmoneen muuhun maahan. Ihmiset on ystävällisiä, kukaan ei kerjää eikä tyrkytä mitään tavaraa, useimmat osaa englantia ja ovat avuliaita ja rehellisiä. Mulle jäi Egyptissä vähän paha maku suuhun ja nuo arabit näyttivät, että ei kaikki arabit ole samanlaisia. Mutta nythän te sitten suunnittelettekin kolmen hengen matkoja <3

      Löschen
  2. Niin erilaisten kaunista - etenkin tuo auringonlasku. Pääsitkö ratsastamaan kamelilla?

    AntwortenLöschen
  3. Kirahveillakin on ihanan pitkät silmäripset.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. En ole koskaan päässyt niin lähelle, kun tapaamieni kirahvien pää on ollut aina niin korkealla.

      Löschen
    2. En minäkään, mutta kiikarilla pystyin katsomaan Jeepin ikkunasta Serengetillä.

      Maikki

      Löschen
  4. No Oman jo vaikuttaa vähän paremmalta kuin ne 2 edellistä ...

    AntwortenLöschen
  5. Kauniita värejä! Oliko noissa aulan tuoleissa hyvä istua? Voin kyllä kuvitella, miten hyvää kahvia siellä saa...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tuoleissa oli hyvä istua, me istuttiin noissa punaisissa tuossa edessä. Ja - heh heh - kahvi oli hyvää sveitsiläistä Nespressoa. Mun on pakko myöntää, että se maistuu paremmalle kuin ne kardemummasafrankanelikahvit, siis jos oikein kahvihammasta pakottaa. Ne sikäläiset juomat on ihan hauskoja kokeilla kyllä.

      Löschen
    2. Mie haaveilen kahvilasta, jossa voisi valita kahvinsa eri laatujen välillä. Nespresso ei kuulu niihin! 😉

      Löschen
  6. Mielenkiintoista ja kauniit kuvat!

    AntwortenLöschen
  7. Antworten
    1. Ei mua saa hevosen selkään eikä kamelinkaan

      Löschen
  8. On siinä haudoilla ikää! Hauska tuo tilannekuva kamelikaupasta, oikein näkyy, kuinka siinä mietitään, paljonko viitsisi maksaa ja saisko nyt tingittyä tarpeeksi. Vaikuttaakohan silmäripsien pituus hintaan;-)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. En osannut kysyä arabiaksi sitä ripsiasiaa. :-)

      Löschen
  9. Kyllä on maailmassa monta ihmeellistä asiaa ja mielenkiintoista paikkaa, joissa käydä. En ole ajatellutkaan noihin maihin matkustamista aiemmin, mutta kappas vaan kun nyt taas tässä pukkaa matkamietteitä sinne ja tänne toisten matkoista lukiessa. Lottovoittoa odotellessa...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. No joo, on sitä niin paljon mielenkiintoisempiakin kohteita

      Löschen
  10. Kamelit on niin lystikkään näköisiä, vähän sen oloisia että naurua pidättäisivät huulillaan :)

    On kyllä hienon näköistä! Mulla ei ole ollut mielessäkään, että Omaniinkin voisi matkustaa .... mutta nyt on! :D

    AntwortenLöschen