Abu Dhabista Omaniin

Oman oli siis oikeastaan se meidän matkamme tarkoitus, Dubai ja Abu Dhabi tulivat siihen välttämättömänä pahana mukaan. Matka alkoi Frankfurtissa niin, että Kindleni joutui erikoistarkastukseen mahdollisen räjähdysaineen takia, kun taas Allumies parin metrin päässä minusta marssi iloisesti securityn läpi Kindlensä repussaan.
Dubaissa tuli heti pieni kriisi, kun huomasin, että kännykän laturi (aito Nokia) oli rikki ja kännykkähän oli välttämätön, sillä se on osoitekirjamme (postikorteille, joita ei sitten kuitenkaan lähetetty) ja herätyskellomme ja kun jouduimme joka aamu heräämään aika aikaisin, että kello oli tarpeen. Onneksi hotellin vierestä löytyi sekatavaraputiikki, josta sain uuden laturin.

Matkalla Abu Dhabista Omaniin poikkesimme kamelitorille, jossa käytiin ahkerasti kauppaa, katseltiin ja mittailtiin kamelia ja tingittiin. Kameli on arvokas eläin noissa olosuhteissa ja voi kun sillä on ihanat silmäripset♥

Passitarkastus Emiraattien ja Omanin sultanaatin rajalla oli yllättävän tarkka ja jouduimme odottamaan aika kauan rajalla, vaikka Emiraatteihin lentokentällä saatu viisumi oli samalla viisumi Omaniin. Oman oli vielä 1960-luvulle asti lähes keskiaikainen maa, kunnes nykyinen Englannissa opiskellut sulttaani peri vallan isältään ja alkoi modernisoida maataan. On uskomatonta, mitä on saatu aikaan viimeisten 40 vuoden aikana, ihmisten ikä on noussut huomattavasti, lapsille on järjestetty kouluja jne. Omanissa ei ole pilvenpiirtäjiä, he pelaavat onneksi vähän eri liigassa kuin Dubai ja Abu Dhabi. Sulttaani Qabus on liberaali muslimi, ns. ibadiitti. Hänellä ei ole perillistä ja on jännittävä nähdä, mitä tapahtuu hänen kuolemansa jälkeen, hän on kuulemma itse määrännyt jatkajan, mutta toimiiko sitten kaikki niinkuin hän on suunnitellut. Aikamoista henkilökulttia siellä oli, sulttaanin kuvia oli ihan joka puolella kuten tässä basaarin ovessa.

Omanin puolella on ns. mehiläiskekohautoja, jotka ovat Unescon maailmanperintölistalla. Haudat ovat suunnilleen ajalta 3500 ennen Kristusta. 

Taustalla näkyy Jebel Misht-vuori eli ns. Kampavuori ja kuvassa keskellä "mehiläiskekoja"

ja tässä yksittäinen hauta. Haudat on aikanaan ryöstetty eikä niistä kovin paljon tietoa.

Hautakukkulalta alas katsottaessa näkyy keidas, jossa kasvaa taatelipalmuja. Taateleilla on hyvin tärkeä rooli näillä seuduilla ja niitä meille tarjottiin moneen kertaan ja saimme maistella makueroja. Taatelin kanssa saimme aina pienen kupin kahvia, joka oli usein maustettu kardemummalla ja safranilla. Vuoret ovat karuja ja maisemat aika yksitoikkoisia.

Ensimmäinen hotelli Omanissa oli Golden Tulip Nizwan kaupungissa. Olipa ilo saada juoda kunnon kahvit hotellin aulassa ja sitten pulahtaa hotellin uima-altaaseen ja myöhemmin istua ulkona illallisella kauniissa kesäillassa.

Tämän kuvan nimi on "melkein auringonlasku". Kun huomasin hotelliin tullessa auringon laskevan, avasin nopeasti kameralaukkuni ja sillä aikaa se aurinko olikin jo ehtinyt melkein hävitä.