Omania ja ekumeniaa

Huomenna vaihdamme marraskuisen pihamme, jossa jouluruusu on avaamassa nuppuansa ja on vielä aika vihreää

aivan toisenlaisiin maisemiin ja väreihin

kuva täältä

Housesitteriksi löytyi Allumiehen serkku M., joka sairastui reilu vuosi sitten agressiiviseen rintasyöpään ja kävi läpi kamalat hoidot, jotka jouduttiin sivuvaikutusten takia lopettamaan ensiaikaisesti ja jonka avopuoliso 12 vuoden ajalta päätti lähteä samaan aikaan toisen naisen luokse.
M. ei pystynyt tekemään pitkään aikaan töitä ja eli sairaskassan vähänpätöisellä tuella ja asuu edelleen vastaanottonsa (on puheterapeutti) odotushuoneesta erotetussa nurkassa patjan päällä eikä voi tietenkään laittaa siellä ruokaa tai ripustella pyykkiä kuivumaan. Hän aloitti vuoden tauon jälkeen työt syyskuussa, mutta tietenkin menee jonkin aikaa ennenkuin saa taas tarpeeksi potilaita. Välillä oli uhka menettää sairaskassojen antama lisenssi, joka peruutetaan, jos ei hoida tarpeeksi potilaita. Jos hän olisi menettänyt lisenssin, uutta ei olisi saanut entisiin tiloihin, sillä ne ovat toisessa kerroksessa eikä talossa ole hissiä ja uusien lakien mukaan lisenssi annetaan vain tiloihin, joihin pääsee myös pyörätuolilla. Onneksi lisenssi kuitenkin säilyi ja potilaita alkaa vähitellen taas tulla. Rahat on kyllä menneet vastaanoton vuokriin ja elämiseen ja tällä hetkellä hän elää evankelisen kirkon korottomalla lainalla, mikä on esimerkillistä ekumeniaa, sillä M. on katolinen. Hän halusi kuitenkin jutella ongelmistaan naisen kanssa ja meni lähimpään evankeliseen kirkkoon naispapin puheille ja sieltä ei löytynyt neuvoa pelkästään sielua koskeviin ongelmiin vaan myös taloudellisiin.
Joillekin on tässä maailmassa annettu vähän liian raskas taakka. Eipä meidän tarvinnut kahta kertaa kysyä, olisiko tyttö halukas asumaan meidän talossamme talonvahtina lomamme aikana.