Vaikka allaoleva teksti ei ole sisällöltään kovin hauska, tästä ystävältäni saamasta meilistä saa jonkinlaisen käsityksen, minkälaista kieltä me puhumme saksansuomalaisten kesken. Jos joku suomalainen sana ei heti muistu mieleen, käytetään sujuvasti saksalaista termiä.
Eilen oli kuoroharjoitusilta ja vaimojen kuukausittainen Stammtisch. Mun vieressä istui yks U., joka kertoi eka kertaa tarkemmin poikiensa kuolemasta, kun monella on tuttavissa ja naapureissa syöpäpotilaita ja tuli syövästä puhe. U. ja sen mies asui silloin vielä B:ssä - muistaakseni 2002 muuttivat F:ään - ja niillä oli kolme lasta, kaks poikaa ja niiden välissä tytär. 43-vuotiaana vanhin poika sairastui Darm- ja Bauchdeckenkrebsiin ja kuoli muutaman kuukauden sisällä. Ja pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa, vanhin poika oli silloin jo Rollstuhlissa, nuorin poika kuoli, kun ajoi kaveriltaan lainaamallansa mönkijällä jotenkin niin lähelle unbefestigte maantienreunaa, että mönkijä überschlug sich läheisen talon puutarhaan ja se poika jäi sinne alle. U. uskoo, että se poika jotenkin wurde bedrängt jonkun muun kulkuneuvon toimesta, koska aivan heti paikalla oli ollut joku rekka ja lääkäri. Se poika oli vielä hetken elänyt. U. kertoi, että vasta 2 vuotta sen jälkeen he miehensä kanssa kävi katsomassa sitä onnettomuuspaikkaa ja juttelivat sen talon naisen kanssa. Helmikuun puolivälissä jährt sich der Tag ja U. sanoi, että se joka vuosi vieläkin koskee, tammikuulla on sen pojan syntymäpäivä ja helmikuulla kuolinpäivä. Kyllä joillakin on kovia kohtaloita.
Tuntuu hyvin tutulta. Vielä nytkin välistä lipsahtaa saksankielinen sana tai sanonta suomen sekaan. Jotkut asiat vain on helpompi ilmaista saksaksi, mutta kaikki sitä vain ei ymmärrä.
AntwortenLöschenMaikki
Onneksi täkäläiset ymmärtää. Yhden suomalaisen sukulaisen kanssa on ongelmia, kun saatan joskus käyttää spontaanisti jotain sivistyssanaa (vaikkapa konstruktiivinen), kun ei muistu heti suomenkielinen sana mieleen ja saan sitten sapiskaa, kun puhun muka "niin hienoa kieltä", vaikka hän kyllä ymmärtää kaiken, kouluja käynyt ihminen.
LöschenNo en kyllä ymmärrä miksi toisen puheeseen/kirjoitukseen pitää puuttua. Pidän sitä epäkohteliaana ja pätemisen tarpeena. Ja onhan selvää, että ei sitä pysy kaikissa muutoksiaa mukana, jos ei kieltä kuule/käytä.
AntwortenLöschenMinusta on hauskaa, kun tätiäni ärsyttää sana keli. Aikaanaan kuulema sitä käytettiin vain hiihtämisen yhteydessä ja nyt se on ihan yleinen. Vain ulkosuomalainen huomaa tällaiset asiat. :)
Minusta on suuri rikkaus, että teillä muualla asuvilla on toinen kieli, jonka osaatte hyvin. Vähän jopa viherrän siitä. (kateellisen positiivinen muoto ;) )
Sirkku
Tässä olen kuin tätisi:-)) Näen punaista, kun kuulen sanan keli väärässä paikassa.Tiedän, että se on pyrkimässä sään rinnalle Klik, mutta hitaasti näyttää tulevan näille seuduille, onneksi.
LöschenOlen huomannut nettikirjoituksista, että keli-sanalla on tosiaan uusi merkitys, itse tunnen sen vain hiihtokelin yhteydessä.
LöschenKoodinvaihto on merkki kahden kielen sujuvasta osaamista ja käyttämisestä. Nyt sitä arvostetaan, mutta aiemmin pidettiin rappion merkkinä. Ja minun saksan taito menee koko ajan kuin lehmän häntä alaspäin. Eilen yritin puhua venäjää, mutta ei siitä(kään) mitään tullut. Tarttis taas jonkun parin kolmen kuukauden kielikylvyn.
AntwortenLöschenKyllä sä oikein hyvin selviät vaikeammastakin konversaatiosta saksaksi, mutta tervetuloa vaan tänne kielikylpyyn, olisi jo korkea aika näyttäytyä taas täällä.
LöschenKiitos kutsusta, yritän ehtiä sinnekin, mutta nyt työreissuja on tulossa vähän kauemmaksikin keväällä.
LöschenTuttua on. Tuossa tavassa on kyllä mukana jonkin verran mukavuudenhalua ja "laiskuuttakin" – puhun siis omasta puolestani. Mitä sitä turhaan etsii sanoja, jos kaikki ymmärtävät, kielethän ovat ensisijassa kommunikointia varten:-) Täällä tulee mukaan helposti se ensimmäiseksi mieleen tullut sana, suomeksi tai ruotsiksi ja aikoinani Saksassa käytti helposti monia saksankielisiä sanoja suomalaistenkin kesken. Tietenkin on aivan eri asia, kun puhun "virallisesti", tai yksikielisen kanssa. Ja lapsille olemme aina pyrkineet puhumaan puhtaasti omia äidinkieliämme. Sinä puhut niin hyvää suomea, että yksi väärintulkinta vuoden aikana ei maata kaada. Suomenkieli kehittyykin sellaista vauhtia, että ei täälläkään helpolla perässä pysy. Se, että luet kirjallisuutta suomeksikin, on varmaan pitänyt yllä taitoasi.
AntwortenLöschenKuten näkyy, sohaisit kepillä mieliaihettani.
Ehdinkin jo miettiä, että sulla voi olla samanlaista sekakieltä.
LöschenKaikki kielet kehittyvät ajan mittaan. Minunkin suomenkieleni on on jäänyt sille tasolle kun Suomesta lähdin, vaikka onhan se tietenkin kehittynyt tuonne väärään suuntaan, eli lipsahtaa sakasalaisia sanoja väliin. Taikka en sitten yksinkertaisesti tiedä suomalaista vastinetta, kuten esim. auton jotain osia. Mutta kyllä siitäkin aina selvitään elekielillä tai muilla selostuksilla. Pääasiahan on että ymmärretään ja tullaan ymmärretyiksi. Tyttärelleni kyllä puhuin vain suomea ja jos silloin aikoinaan saksalaisen sanoi, tuumi hän napakasti: Minun kanssani sinä puhut vain suomea. Isänsä taas puhui saksaa hänen kanssaan. Hän kaksikielisenä ihmisenä ei koskaan sekoita noita kieliä.
AntwortenLöschenHienoa, että olet puhunut suomea tyttärelle. Tunnen niin monta suomalaists, jotka ei ole sitä tehnyt ja lapset on aikuisena syyttäneet äitejä asiasta tai alkaneet kovalla vaivalla yrittämään oppia sitä.
AntwortenLöschenKaksikielisyys on rikkaus ja muutkin kielet tuntuvat olevan helpompia kaksikielisesti kasvaneille. Kaksikielinen kasvatus vaatii tietenkin paljon vanhemmilta etenkin silloin kun toinen kieli on vähemmistö kieli eikä ympäristö ymmärrä mitä lapselle puhutaan. Kolme ensimmäistä vuotta on tärkeimmät kielen kehitykselle ja silloin molempien vanhempien täytää todella puhua lapselle vain sitä kieltä millä aikovat lapsen kanssa kommunikoida. Kun lapsi oppii puhumaan, oppii hän myös tulkitsemaan sillä kielellä, millä hänelle puhutaan. Aivan yksikielisessä perheessäkin lapsi puhuu eritavalla isälle kuin äidille. Lapsi oppii vastaamaan siten ja sillä kielellä millä hänelle puhutaan.
LöschenIhan oma lukunsa on sitten puhuminen työjutuista eli fysiikan ja tekniikan sanasto. Kuulostaisi varmaan ulkopuolisen korviin ihan kamalalta, kun keskustelemme suomalaisen kollegani kanssa, osalle sanoista kun ei oikein edes ole järkevää suomenkielistä vastinetta tai se tuntuu tässä vaiheessa jo ihan typerältä. Noin yleisesti olen kyllä tosi iloinen tästä kollegastani, ennen hänen saapumistaan huomasin, että puhuttu kieli muuttui helposti vähän töksähteleväksi, kun sitä ei jatkuvasti käyttänyt. Suomen-vierailujen ekat päivät sai sitten kuunnella kotiväen naljailuja.
AntwortenLöschenTäällä vähän jännitetäänkin jo jälkikasvun kaksikielistä kasvatusta. Pelkän saksan puhuminen ei ole mikään vaihtoehto, mutta kyllähän se vähän mietityttää, miten tuon toisen äidinkielen saa opetettua mahdollisimman hyvin, kun mies ei sitä ymmärrä riittävästi, jotta voisin puhua myös hänelle suomea lapsen läsnäollessa. Toisaalta ollaan kyllä usein Suomessa ja onhan siellä koko toinen puoli sukua, joten kyllä sitä suomeakin kuulee ja oppii varmaankin väistämättä.
Ensimmäinen kaksikielinen lapsi, johon tutustuin, oli Heidelbergissä ja äiti oli amerikkalainen. Jos lapsi sanoi vaikka jotain ihan yksinkertaista lausetta äidilleen saksaksi, äiti vastasi AINA englanniksi "what did you say my dear", se lause ja se systeemi on jäänyt mieleeni ja siitä lapsesta tuli täysin kaksikielinen, vaikka lastentarha ja koulu oli saksankielinen. Toinen esimerkki on ystäväni (asui muuten D:ssa), joka puhui lapselleen suomea ja lapsi oppi tietenkin parin vuoden ikäisenä kotiäidiltä enemmän kuin työssä käyvältä saksalaisisältä. Ystäväni mies pelkäsi, että lapsi ei opi lainkaan saksaa ja "komensi" vaimon puhumaan lapsen kanssa molempia kieliä. Siitä hetkestä lapsi puhui vain saksaa, sillä sitähän puhuivat sitten koko ympäristö ja äiti. Nyt tämä samainen lapsi etsii aikuisena suomalaisia juuriaan ja yrittää opetella suomea. Isovanhempien kanssa hän ei pystynyt keskustelemaan lainkaan, koska nämä osasivat vain suomea. Olen sitä mieltä, että jos lapsen kanssa puhuu johdonmukaisesti suomea, lapsi oppii kielen. MInulla on yksi suomenruotsalainen tuttu, jonka tytär puhuu täydellistä ruotsia eikä hänen tulisi koskaan mieleen puhua äidin kanssa saksaa paitsi jos se on kohteliaisuudesta välttämätöntä, kun paikalla on vain saksaa puhuvia. Kun olen itse opiskellut kieliä, tiedän mikä lahja se on, kun lapsi oppii kielen ihan tosta vain.
LöschenOilille ja muillekin monikielisyydestä kiinnostuineille vinkiksi yhden blogin, vaikka tässä monikielisyysperheessä onkin saame (ja suomi) kielinä, mutta uskon, että tästä on apua joihinkin kysymyksiin: http://monikielisyysmietteet.wordpress.com/
AntwortenLöschenkiitos linkistä, menen katsomaan
LöschenHih,täällä on sitten suomen ja heprean sekoitusta,miksiköhän sellaista kutsuisi...
AntwortenLöschenOlen kakskielisestä perheestä ja ihan pienestä asti on ollut vähän sellainen tunne,etten hallitse mitään kieltä täysin 100%. Blogit itse asiassa ylläpitää tosi hyvin tätä suomenkieltä:)
Siis puhuin äitini kanssa vain ruotsia ja isäni kanssa suomea,mutta koulut kävin suomenkielisinä.
LöschenNiin tuttua, juuri noin siinä käy, jos on monen kielen ymmärtäjiä samassa porukassa pitempään.
AntwortenLöschenLasten monikielisyydessä kadehdin niitä vanhempia, jotka ovat pystyneet opettamaan useamman kielen täydellisesti. Kuulun itse juuri niihin äiteihin, jotka eivät puhuneet suomea lapsilleen, suomi tuli silloin vasta neljännellä sijalla kielitarpeissa. Kukapa olisi arvannut, että sitä joskus tarvittaisiin ykköskielenä. Niin monta asiaa vaikuttaa kielitaitoon. Siitä Helena antoikin mielenkiintoisen linkin, kiitos.
Meillä on saksalainen tuttava, joka asuu Brysselissä englantilaisen miehensä kanssa. Lapset puhuvat äidin kanssa saksaa, isän kanssa englantia, koulu on ranskankielinen ja siellä vielä flaami vieraanakielenä. Mikä lahja lapsille oppia noin tärkeitä kieliä täydellisesti.
LöschenTäällä asuu perhe, jossa isä on belgialainen, äiti venäläinen, perheen yhteinen kieli englanti ja lapsi suomalaisessa päiväkodissa. Äiti puhuu tytön kanssa venäjää ja isä ranskaa. Hyvin tuntuu sujuvan, suomea tyttö ainakin puhuu ikäisekseen mainiosti.
LöschenMaikki
Kummipoikani 4v Suomessa on myös kolmekielinen, on englantilaisessa tarhassa, että oppii vanhempiensa yhteisen kielen äidinkielen ja isänkielen lisäksi.
LöschenEi ole kielenkääntäjän ja tulkin työkään helppoa: siansaksaa - Kauderwelsch.
AntwortenLöschenOletko tulkki/kääntäjä?
LöschenToivottavasti et loukkaantunut leukailustani, tämän blogin kieli on parempaa kuin monen Suomessa asuvan suomenkielisen! Suomi vain on paitsi äidinkieleni, myös ammattini, harrastukseni ja intohimoni, joten kielen vääntely on jokapäiväistä... :P Halvat huvit on sillä, joka kielestä repii huumoria.
AntwortenLöschenEi hätää, kyllä tässä itsekin joskus huomaan, ettei kaikki asiat aina luista. Joskus ihmettelen esim. jälkeenpäin sananjärjestystäni, vaikka en sentään onneksi laita verbiä sanan loppuun niinkuin saksa kielessä. :-)
LöschenHeh. Hauskaa.
AntwortenLöschen:D
LöschenSamaan tyyliin menee minulla taalla asuvan suomalaisen ystavani kanssa jutustelu. Jotkut sanat tulee luonnostaan hepreaksi. Itse olen kylla niin paljon suomenkielta seurannut ja lukenut, etta en tunne etta olisi jotain uutta jaanyt oppimatta.
AntwortenLöschenTaitaa olla yleistä kaikkialla ulkosuomalaisten keskuudessa.
LöschenMinä en ole koskaan ajatellut, että suomesi olisi jotenkin huonoa. Päinvastoin, minusta se on todella hyvää, kun olet kuitenkin tainnut olla ulkomailla pidemmän aikaa? Itse huomasin jo lyhyemmänkin ulkomailla oleskelun aikana, miten nopeasti minulta alkoivat sanat katoilla ja oikeakielisyys unohtua. Erityisesti yhdyssanat alkoivat tuottaa nopeasti ongelmia.
AntwortenLöschenPuhuminen sujuu kyllä niin, ettei kyllä taida kuulla, että olen asunut pitkään ulkomailla. Olin kerran työasioissa yhdessä suomalaisessa firmassa Helsingissä ja ihmettelivät, että puhuin ihan normaalisti suomea enkä niinkuin vuoden Amerikassa olleet vaihto-oppilaat, jotka eivät enää osaa suomea sen vuoden jälkeen. :-)
LöschenAllu, Sinun suomenkielesi on mitä parhaimpia sekä kirjallisesti että suulllisesti.. Kuinka sitä kehtaa joku arvostella? Ulkosuomalaisina on kaksikielisyys rikkaus, mutta pitkään ulkomailla asuneena minunkin puhekieleni on tuon siteeraamasi tekstin kaltaista. Omille lapsilleni en valitettavasti jaksanut puhua suomea. Aikuisena vanhin poikamme puhuu englantia ja espanjaa saksan lisäksi moitteettomasti. Tytär ymmärtää suomea, ja hänen toivomuksestaan puhunkin lastenlapsilleni (5 ja 7v.) suomea. Tyttö ymmärtää kaiken ja poikakin melkein. Mutta ei ole ollenkaan helppoa puhua aina vain suomea heidän kanssaan. Pitäsi olla johdonmukainen, jotta tuloksestakin tulisi hyvä. Kiitos monen blogiin kirjoittaneen neuvoista.
AntwortenLöschenHienoa, että jaksat opettaa suomea lastenlapsilleso.
Löschen