Terveisiä Schwarzwaldista

Olipa taas kiva tavata vanhoja tuttuja ja viettää heidän kanssaan pari päivää hienossa kesäsäässä upeissa maisemissa hyvän ruoan ja viinin kanssa. Freiburg on kaupunki, jossa voisin kuvitella asuvani ja luonto ympärillä on sanoinkuvaamattoman kaunista. Valokuvia ei tullut kovasti otettua, kun oli niin paljon juttelemista, sillä mukana oli myös vanhoja tuttuja, joita ei olla tavattu vuosiin.
Patikkareittejä riittää Kaiserstuhlissa vaikka kuinka paljon, me kävelimme noin 12km.

Mukana oli myös Allumiehen entisen pomon yli 70v vaimo Gee, joka sairastaa Parkinsonia (kuvassa vasemmalla sauvojen kanssa). On uskomatonta, miten pitkiä matkoja hän jaksaa kulkea. Keskiviikkona oli ohjelmassa tutustumisretki Freiburgin keskustaan ja käynti kaupungin komeassa kirkossa, jota kutsutaan nimellä Münster. Münster-sana tulee latinan sanasta monasterium eli luostari eli kirkko on kuulunut luostariin. Gee pyysi kaupunkikierroksella minua tuekseen, sillä hänellä on juuri vaihdettu lääkitys ja vapina on aivan kamala. Hän meni kanssani käsikynkkää ja kyllä se oli uskomatonta tärinää. Keittojen syöminen on jäänyt jo aikoja sitten, olutlasin hän saa ihmeen hyvin pidettyä kädessä. Ihailen häntä, sillä hän puree hampaat yhteen ja on koko ajan porukoissa mukana ja jaksaa kävellä pitempiä matkoja kuin monet nuoremmat ja terveet ihmiset.

Gee on luontoihminen ja tuntee ja ennen kaikkea näkee heti kaikki kasvit ja niinpä hän tietenkin ensimmäisenä kekkasi tämän maariankämmekänkin

 Päivä oli mitä ihanin, lämmin, mutta ei liian kuuma

Välillä jouduttiin avaamaan erikoisia porttejakin. Tässä loogisesti ajatteleva matemaatikko tajusi systeemin ensi yrityksellä.

Naurua riitti koko ajalla, sillä mukana oli myös toinen Allumiehen entinen pomo, joka on maailman paras entertainer. On tosi kiva, että on tällainen porukka on pysynyt koossa, vaikka monet ovat vaihtaneet työpaikkaa jo 20 vuottakin sitten, mutta työsuhteesta on syntynyt oikea ystävyys ja nyt suunniteltiin jo uutta tapaamista marraskuulle pohjois-Saksaan.