Samstag, 10. Mai 2014

Muurimuistoja

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta Berliinin muurin kaatumisesta ja sen muistona kävimme itäberliiniläisten ystävien kanssa katsomassa Bernauer Strassen muistoaluetta. Bernauer Strasse oli  muurin rajakatu ja netistä löytyy valokuvia [KLIK]  ihmisistä, jotka kantavat asunnostaan mukaansa ottamia tavaroita paetakseen viime hetkellä lännen puolelle.
Yksi tunnetuimmista pakokuvista taitaa olla kuva, jossa itäsaksalainen sotilas hyppää piikkilangan yli ja pakenee länteen. Tämä kuva on maalattu muistoksi yhden talon ulkoseinään. Ystävämme esimies oli ollut pikkupoikana sattumalta paikalla ja nähnyt tämän legendaarisen hypyn.

Kuva täältä


Muistopaikalle on pystytetty (suurimmaksi osaksi puretun) muurin merkiksi metallikepeistä tehty "muuri", mielestäni hieno idea, siinä tuntee muurin olemassaolon, mutta näkee silti läpi.


Alueelle on rakennettu vuonna 1985 puretun kirkon tilalle ns. Versöhnungskapelle (sovintokappeli), josta tuli jotenkin mieleen Kampin kappeli, mutta täällä pidetään myös jumalanpalveluksia.


Kappelissa oli nyt näyttely berliiniläisestä elämästä, nimeltä "Werktätige mit Faltbeutel". Faltbeutel tarkoittaa kokoontaitettavaa kassia, yleensä kankaasta tehtyä, jota itäsaksalainen kuljetti AINA mukanaan, sillä koskaan ei tiennyt, olisiko ehkä jossain myytävänä vaikkapa harvinaisia banaaneja ja siksi piti aina olla kassi varalla mukana. Itä-Saksassa oli se hyvä puoli, että siellä ei ollut luontoa tuhoavia muovikasseja.
Näyttelyssä oli valokuvia DDR:n ajoilta. Tässä puolueen Neues Deutschland-lehden otsikkoja monien vuosien ajalta. Huvitti, kun joka vuosi oli näköjään paikalla 200000 ihmistä juhlimassa sosialismia, ilmeisesti aina ne samat. :-)


Mukana oli myös Stasi-agenttien raportteja heidän vakoilemistaan ihmisistä, uskomatonta, miten naurettavia juttuja he ovat pistäneet ylös. Ystävämme R:n isä oli valokuvaaja ja hänen epäiltiin kuvanneen venäläisten kasarmia itäisessä Berliinissä ja siksi koko perhettä tarkkailtiin. R matkusteli paljon äitinsä kanssa ja he olivat kerran lomalla Sotshissa. Siellä oli heidän huoneeseensa asennettu salakuuntelulaite, mutta kävikin  köpelösti, kun charmantti R oli jo lentokoneessa tutustunut viehättävään tyttöön, joka oli buukannut itselleen yhden hengen huoneen ja  R vietti yönsä tytön kanssa ja Stasi kuuli vain äidin kuorsausta ja aamulla R:n palattua äidin luokse muutaman sananvaihdon. Raportissa lukee:  keskustelut olivat epäilyttävän yksitavuisia.

Paluumatkalla ajoimme S-Bahnilla Hackerscher Marktin aseman kautta ja ihailimme kauniita tiiliseiniä. R kertoi, että DDR:n aikaan nämä seinät oli peitetty kamalalla punaisella pahvilla, ettei vaan kukaan pystynyt kurkkimaan lännen puolelle.


Kulttuurikierros päättyi ja lähdimme syömään ikivanhaan berliiniläiseen ravintolaan Zur letzten Instanz eli viimeiseen instanssiin.  Kyltissä pyydetään laittamaan koirat hihnaan, myös "väärät koirat".  Falscher Hund eli väärä koira tarkoittaa saksan kielessä epärehellistä ihmistä.




Kommentare:

  1. Mielenkiintoista! Ehkä sinäkin kävit tuolla DDR:n aikaan, minulle jäi silloisesta vierailusta erikoisen tunnelmat. Muistan, että ystäväni kehotti puhumaan hiljaisella äänellä, mutta kai Stasi jotain materiaalia sai, koskapa tyttö ei saanut pitää enää yhteyttä minuun. Se onnistui vasta Saksojen yhdistymisen jälkeen.
    Huomaan olevani eräässä asiassa kuin itäsaksalainen: minulla on melkein aina kangaskassi taitettuna laukussani.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kävin usein DDR:n aikana. Usko tai älä, tuttavamme R ei puhunut hiljas, päinvastoin aina kovalla äänellä ironisesti arvosteli kaikkea ja vaimo pelkäsi, että mies joutuu vankilaan. Tunnen toki muita itäsaksalaisia, jotka puhuivat hiljaa.

      Löschen
  2. Vaikuttava paikka. Mekin kävimme tuolla lasten kanssa, kun hiihtolomalla vierailimme Berliinissä. Olimme silloin matkalla Mauerparkin kirpputorille, mutta Bernauer Strasse jäi kyllä mieleen.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kävinkin nyt lukemassa Berliini-postauksesi uudelleen. Harmi, että ette menneet Alexin televisiotorniin, se on elämys lapsille(kin). Muuten se Alex on kyllä tylsä paikka, samaa ajattelin taas tälläkin kertaa.

      Löschen
  3. Minullakin on suunnitelmissa käydä muuria tai sen jäänteitä ihmettelemässä tänä kesänä. Toivottavasti aika riittää.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Berliini on näkemisen arvoinen. Katsokaa East Side Gallery, siinä on muuri ja taide samassa.

      Löschen
  4. Berlin ist reisewert.....Muuten tuohon Hackescher Marktiin on erehtynyt yksi R liikaa.....On Hackerstrasse ja Hackescher Markt.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niinpäs onkin yksi ärrä liikaa, teoriassa kyllä tiedän, mutta Berliinissä ei ole sitä ärrää mikä Münchenissä on -> HackeRbräu

      Löschen
  5. Jospa taas ensi talvena ehtis Berliiniin. Olis niin paljon katsottavaa. Tuosta kuvasta mulla on jääkaappimagneetti! 😉

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Paljon olisi ollut katsomista, mutta olin kolmena päivänä lohduttamassa kälyä.
      Langosta voisi kirjoittaa kirjan, ehkä Tuula Vainikainen ottaa joskus langotkin teemaksi.

      Löschen
  6. Monet itäsaksalaiset puhuivat hiljaa kun tekivät ensimmäisiä tutustumismatkojaan lännen puolelle, varsinkin julkisissa kulkuneuvoissa. Pelkäsivät tai arastelivat "paljastumista" kun monilla länsi-ihmisillä oli vähän ylimielinen asenne itäihmisiä kohtaan. Meille neutraaleille pohjoismaalaisille sitten purkivat sydäntään kun kansallisuus selvisi. Ne oli jänniä ja mielenkiintosia aikoja. Paskeriville nyt Porrentruysta

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kovin vaatimattomia olivat usein, arastelivat lännen Besserwissereitä, länsisaksalaisia kutsuttiinkin BesserWESSI- nimellä kun taas itäsaksalainen oli OSSI.
      Piti oikein kartasta katsoa, missä on Porrentruy. Kerran ollaan ajeltu Sveitsin Juran kautta Ranskaan.

      Löschen
  7. Todella mielenkiintoista.
    Mulla on muutamia kavereita DDR:stä, ja niillä on aina ihan uskomattomia tarinoita kerrottavaan. Ja on niin vaikea kuvitella heidän kotejaan, joissa ei ollut puhelimia eikä TV:tä ja radiostakin tuli vain pari kanavaa sitä yhtä ja samaa. Jotenkin sellaista ei osaa kuvitella olleen niin vähän aikaa sitten... ja keskellä eurooppaa!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ne jotka asui Berliinissä tai muuten lähellä rajaa, näki länsitelevision, mutta piti varoa, ettei lapset vaan kerro missään kodin ulkopuolella mitä ohjelmaa katsottiin.

      Löschen