Donnerstag, 24. Juli 2014

Pääkaupunkiseudulla

Helsinki otti meidät sydämellisesti vastaan, keltainen pallo ilmestyi taivaalle ja alkoi kunnon kesä (joka jatkuu edelleen, mutta todennäköisesti vain elokuun 26. päivään, sillä silloin piipahdan taas Suomeen). Lähdimme Vihdin suuntaan etsimään sukulaisten maalaistaloa, jossa vietin lapsena monta kesää, mutta paikat ja tiet ovat niin muuttuneet, että en löytänyt taloa enkä harmi kyllä muista pikkuserkkuni nykyistä sukunimeä.  Kaksi vanhaa pappaa, joilta kysyin tietä, väittivät tunteneensa isäni serkun, mutta en saanut selvää heidän selityksistään ja jätimme etsimisen ja päätimme lähteä Hviträskiin. Siellä jatkui kivasti Visavuoren kansallisromantiikka ja opas mainitsi mm. Wikströmin tekemät Helsingin rautatieaseman lyhdyt.




Ei voinut kuin ihmetellä näitä ihania maisemia.Saarinen oli tietoisesti laittanut lavuuarienkin eteen ikkunan eikä peiliä ja kauniimpihan tuollaista maisemaa olisi katsella kuin omaa pärstääni.


Ruokasalin ikkunaan oli ikuistettu lasimaalaukseen Hviträskin onnellisesti päättyneen kolmiodraaman päähenkilöt. Naimisissa oleva Eliel Saarinen rakastui Hermann Geselliuksen sisareen Lojaan ja Gesellius peri Saarisen ensimmäisen vaimon.


Seuraavana päivänä meillä oli treffit nuoren sukulaisperheen kanssa ja piipahdimme Nuuksion luonnonpuistoon. Me kiersimme isomman lenkin, nuoret sattuneesta syystä vain teitä, joissa voi mennä rattaiden kanssa. Kiva paikka, varmaan mennään sinne toisenkin kerran oikein ajan kanssa.
Asuimme Helsingissä Kalastajatorpalla, jonka hinta oli edullinen ja jossa pidämme siitä yhdistelmästä, että on Helsingissä ja kuitenkin luonnossa. Ainoa huono tekijä oli itänaapurit viereisessä aamiaispöydässä, tuli vähän huono olo, kun katseli muscle shirtissä kulkevaa tatuioitua jättiläistä, jonka lautanen oli täytetty kuudella paahtoleivän viipaleella, puolella kilolla munakokkelia ja kilolla pekonia. Syöminen oli niin raskasta puuhaa, että sen jaksoi vain makaamalla puoliksi pöydän päällä. Mutta sillehän ei hotelli voi mitään.

Joka ilta istuimme Torpanrantaan ja ihmettelimme sitä iltojen valoisuutta. Paluumatkalla Ruotsissa oli Kalmarin korkeudella  jo paljon pimeämpää ja täällä sitten vieläkin pimeämpää ja kun eilen juttelin Provencen serkun kanssa puoli kymmenen aikaan, siellä oli jo sysimustaa, kun meillä sentään näkyi vielä palanen pinkkiä taivasta.


Kommentare:

  1. Hviträskissä olen käynyt 23 vuotta sitten opintomatkalla, mutta en oikein muista muuta kuin kauniit maisemat :) Tosi hieno tuo lasimaalaus ja tarina siitä.

    AntwortenLöschen
  2. Mekin yovyimme viime kesana Kalastajatorpalla ja olimme oikein tyytyvaisia.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Siellä oli nytkin niin edullinen tarjous, ettei kannattunut mennä muualle.

      Löschen
  3. Ihana Hviträsk:) Ja Cafe Torpanranta;ennen se oli niin lähellä;nyt en ole sinne piipahtanut pariin vuoteen.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Me ollaan käyty Torpanrannassa vaikka ei ole asuttukaan Kalastajatorpassa, siellä on niin kiva terassi ja oli muuten hyvää salaattiakin.

      Löschen
  4. Antworten
    1. Meilläkin oli viime käynnistä varmaan 20v.

      Löschen
  5. Hviträskissä vierailin vuosi sitten. Tuollaisia kulttuurimatkoja tekee mielellään oli sää mikä tahansa. Tosin aurinkoinen sää tuo lisää nautintoa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Auringossa tuo kyllä näytti hienolts, Visavuoressa kun satoi ja oli pimeää.

      Löschen
  6. Asuimme aikoinaan melko lähellä Hvitträskiä, mutta sisällä emme koskaan käyneet, ikkunoista vain kävimme kurkkimassa, kun olimme kävelemässä noilla seuduilla. Museo oli juuri avattu yleisölle, ehkä vain määrättyinä aikoina. No, nythän sinne sitten pääsi tätä kautta hiukan tutustumaan.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Katsoin just, että museo avattiin 1971, me ei muisteta, milloin siellä käytiin, mutta varmaan ennen isän kuolemaa eli ennen vuotta 1992.

      Löschen
  7. Se öiden valoisuus on kyllä uskomatonta! Mäkin sitä suorastaan ihmettelin ja päivittelin, kun ei siihen ole ollenkaan tottunut. Kesäkuun puolivälissä Oulussa todella paistoi arska yhdeltä yölläkin!

    AntwortenLöschen